Uusi tutkimus osoittaa, että asiakkailla ei useinkaan ole mahdollisuutta tehdä tietoon perustuvaa valintaa psykoosilääkkeen aloittamisesta.
Kirjoittanut: Samantha Lilly – 23.3. 2022
Artikkeli on julkaistu alun perin Mad in America-sivustolla. Se on käännetty käännösohjelmalla ja tämän jälkeen tarkistettu ja korjattu. Alkuperäinen kirjoitus löytyy täältä.
Uusi tutkimus osoittaa, että asiakkailla ei useinkaan ole mahdollisuutta tehdä tietoon perustuvaa valintaa psykoosilääkkeen aloittamista. Journal of Mental Health -lehdessä julkaistussa artikkelissa kerrotaan haasteista ja käytännöistä, jotka liittyvät psykiatrisen diagnoosin saaneiden ihmisten psykoosilääkkeen aloittamisen prosessiin.
Artikkelin on kirjoittanut John Read, University of East Londonin kliinisen psykologian professori. Read tarkastelee psykoosilääkkeiden ”määräämistä” / aloittamista asiakkaan näkökulmasta.
”Vaikka otetaan huomioon, että vastaajat ovat saattaneet osaksi unohtaa mitä heille oli kerrottu ennen lääkkeen aloittamista, näyttää siltä, että suurin osa lääkemääräyksiä antavista lääkäreistä rikkoo tietoon perustuvan suostumuksen eettistä perusperiaatetta. Sitä, että tuskin kenellekään 757:stä vastaajasta oli kerrottu diabeteksesta, seksuaalihäiriöistä, itsetuhoisuudesta / suisidaalisuudesta, mahdollisesti lyhentyneestä eliniästä, malignista neuroleptioireyhtymästä ( joka on hengenvaarallinen reaktio, jonka psykoosilääkkeet voivat aiheuttaa ja johon liittyy nopeasti alkavaa kuumetta ja lihasjäykkyyttä ) ja että kenellekään ei ollut kerrottu vieroitusoireista tai aivojen massan vähenemisestä, voidaan perustellusti luonnehtia laiminlyönniksi.”
Lääkäreiden ja potilaiden välinen suhde on ratkaisevan tärkeä palvelun käyttäjän parantumisen ja hänen tilanteensa paranemisen kannalta. Valitettavasti aiemmat tutkimukset kuitenkin osoittavat, että lääkkeitä määräävät lääkärit harvoin kertovat asiakkailleen psykiatristen lääkkeiden ottamiseen ja niistä vieroittautumiseen liittyvistä riskeistä: millaisia haittavaikutuksia niillä on, milloin on oikea aika lopettaa lääkitys ja millaisia vieroitusoireet ovat ja miltä ne tuntuvat. Nämä riskit voivat olla erityisen merkittäviä psykoosilääkkeiden kohdalla.
Yksi selitys tälle voi olla, että myöskään lääkkeenmäärääjät itse eivät ole tietoisia haittavaikutuksista eivätkä siitä, kuinka vieroitusoireet ja ”oireiden” uusiutuminen erotetaan toisistaan eivätkä siitä, kuinka lääkkeet toimivat. Toinen selitys on kuitenkin se, että lääkkeenmäärääjät saattavat kokea, että psykiatristen lääkkeiden riskeistä informoiminen voi vaikuttaa siten, että asiakkaat eivät ota lääkkeitä tai vaikuttaa kielteisesti hoitotuloksiin.
Verkkokyselylomaketta nimeltä The Experiences of Antidepressant and Antipsychotic Medication Survey levitettiin verkkotutkimusyrityksen ja sosiaalisen median kautta. Vastaajien mukaanottokriteerit olivat seuraavat: ”Olen käyttänyt tai olen aiemmin käyttänyt psykoosilääkettä yhtäjaksoisesti vähintään kuukauden ajan”, ”olen vähintään 18-vuotias” ja ”en ole tällä hetkellä pakkohoidossa psykiatrisessa sairaalassa”. Kyselyyn vastanneista 2346 henkilöstä 757 otettiin mukaan Readin analyysiin.
Mukana olleista vastaajista suurin osa oli naisia (69,0 %), ja suurin osa oli kotoisin Yhdysvalloista (71,5 %), kun taas loput vastaajista olivat kotoisin 29:stä muusta maasta, joissa pääosa väestöstä on valkoihoista, kuten Australiasta, Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Uudesta-Seelannista, Irlannista, Tanskasta, Norjasta ja Espanjasta. Kuusisataakuusikymmentäkolme (663) vastaajaa ilmoitti ensisijaisen diagnoosinsa. Noin 30 prosentilla vastaajista oli skitsofrenian tai muiden nk. psykoottisten häiriöiden diagnoosi, kun taas noin 28 prosentilla oli kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi ja 25 prosentilla ”masennushäiriön” diagnoosi. Lopuilla vastaajista oli diagnoosina trauma, stressi tai ”persoonallisuushäiriö” (8,4 %).
Osallistujille esitettiin seuraavat kysymykset:
- ”Kertoiko lääkäri sinulle, miten psykoosilääkitys toimii?”
- ”Kertoiko lääkäri sinulle mahdollisista haittavaikutuksista?”
- ”Tarjottiinko sinulle muita hoitovaihtoehtoja, joita olisit voinut harkita psykoosilääkkeiden vaihtoehtoina tai niiden lisänä?”
- ”Kun sinulle ”määrättiin” ensimmäistä kertaa psykoosilääkettä, kerrottiinko sinulle kuinka kauan sinun olisi valmistauduttava sitä käyttämään?”
- ”Miten kuvailisit asiakassuhdettasi lääkkeen ”määränneen” lääkärin kanssa?”
- ”Kuinka tyytyväinen olet kaiken kaikkiaan lääkkeen aloittamiseen liittyneeseen prosessiin?”
Jokainen kysymys tuotti huomionarvoisia tuloksia, erityisesti seuraava: 75,7 prosenttia vastaajista vastasi ”ei” kysymykseen ”kertoiko lääkkeen ”määrännyt” lääkäri, miten psykoosilääkitys toimii?”, ja he, jotka vastasivat ”kyllä”, kertoivat, että heille oli sanottu, että psykoosilääke muuttaa tai korjaa aivojen kemiallista epätasapainoa.
Vastauksena kysymykseen ”kertoiko lääkäri sinulle mahdollisista haittavaikutuksista” osallistujat kertoivat todennäköisimmin lääkärin informoineen painonnoususta ja uneliaisuudesta / väsymyksestä / sedaatiosta. Mutta 70,5 prosentille ei ollut kerrottu mistään haittavaikutuksista, vaikka monet niistä ovat merkittäviä, kuten diabetes ja aivojen massan väheneminen.
Samaan aikaan noin kahdelle kolmasosalle vastaajista (noin 65 %) ei tarjottu muita hoitovaihtoehtoja. He, joille tarjottiin vaihtoehtoja, kertoivat vaihtoehtoina tarjotun muita psykiatrisia lääkkeitä, ja naisille tarjottiin muita paljon todennäköisemmin toista lääkettä. Toiset kertoivat, että heille tarjottiin jonkinlaista terapiaa tai neuvontaa ja 29 osallistujaa mainitsi ECT:tä ( ”sähköshokkihoito” ) tarjotun toisena hoitovaihtoehtona.
Yli 70 prosentille vastaajista ei kerrottu, kuinka kauan he käyttäisivät lääkettä, tai heille kerrottiin, että he tulisivat käyttämään sitä loppuelämän ajan, ja tämä koski erityisesti niitä, joilla oli psykiatrinen diagnoosi.
Kaiken kaikkiaan Read havaitsi, että tyytyväisyys lääkärin ja asiakkaan väliseen suhteeseen ja lääkkeen aloitus- tai ”määräämisprosessiin” oli vähäistä, erityisesti jos osallistujalla oli psykoosidiagnoosi.
Huomionarvoista oli että he, jotka olivat vähemmistönä, eli he, jotka otettiin aktiivisina osallistujina / toimijoina mukaan lääkkeen aloitusprosessiin ja joille annettiin tietoa lääkityksen haittavaikutuksista ja siitä, miten lääkitys toimii ja kuinka kauan sitä pitäisi ottaa, kokivat lääkityksen tehokkaampana.
”Lääkkeitä määräävät lääkärit saattavat pelätä, että lääkkeiden haittavaikutuksista kertominen asiakkaille vähentäisi todennäköisyyttä sille, että he valitsevat käyttää lääkettä ja vaikuttaisi siten kielteisesti hoitotuloksiin. Tämä on järkeenkäyvää, ottaen huomioon, että harva todennäköisesti olisi halukas käyttämään sellaista ainetta, jonka heille on kerrottu voivan aiheuttaa diabetesta, aivojen massan vähenemistä ja voivan lyhentää elinikää, mutta tämä ei ole hyväksyttävä syy epäeettiselle käytännölle jättää kertomatta lääkkeen haitoista. Psykiatreille voi olla rauhoittavaa kuulla, että ne osallistujat, joille kerrottiin haittavaikutuksista, raportoivat paremmista tuloksista.”
Read, J. (2022). How important are informed consent, informed choice, and patient-doctor relationships when prescribing antipsychotic medication? Journal of Mental Health. (Link)
Artikkelissa olevat hyperlinkit suomenkielisiin artikkeleihin ovat kääntäjän lisäämiä. Hyperlinkit englanninkielisiin artikkeleihin ovat alkuperäisestä tekstistä.
Samantha Lilly on ”globaalin mielenterveyden” tutkija ja kriittinen itsemurhatutkija. Aiemmin Thomas J. Watsonin stipendiaattina toiminut Sam Lilly tekee nyt Fulbright-tutkimusapurahalla kvalitatiivista tutkimusta oikeuksiin perustuvista lähestymistavoista mielenterveyspalveluihin Buenos Airesissa, Argentiinassa.
