Tutkijat antavat ECT:lle korkean turvallisuusluokituksen huolimatta 69 %:n muistinmenetysriskistä nuorilla.

0
362

Artikkeli on julkaistu alun perin Mad in America-sivustolla. Se on käännetty käännösohjelmalla ja tämän jälkeen tarkistettu. Alkuperäinen kirjoitus löytyy täältä.

 

Väitteistä huolimatta ECT:n tutkijat eivät ole käyttäneet kontrolliryhmiä, joten he eivät pysty antamaan tarkkoja lausuntoja toimenpiteen tehokkuudesta ja turvallisuudesta.

Kirjoittanut Richard Sears – 28. marraskuuta 2023

 

Journal of Affective Disorders -lehdessä julkaistussa kirjeenvaihdossaan John Read Itä-Lontoon yliopistosta käsittelee joitakin kysymyksiä, jotka liittyvät sähköshokkihoidon (ECT) tutkimukseen. Read keskittyy erääseen äskettäiseen tutkimukseen, jossa raportoitiin 110 nuorta käsittäneessä tutkimuksessa korkeasta vasteesta ja turvallisuudesta, vaikka 69 prosenttia osallistujista kärsi muistihäiriöistä.

Lisäksi Read kyseenalaistaa hoidon tehokkuuden, koska hoidon päättymisen jälkeen ei ollut seurantaa eikä riippumattomat tutkijat tai lääkärit arvioineet osallistujia. Hän kirjoittaa:

”Kuten tavallista, tässä tutkimuksessa ei myöskään ole seurantaa hoidon päättymisen jälkeen. Lisäksi psykiatrit ovat ilmeisesti itse arvioineet edistymistä eivätkä riippumattomat, puolueettomat arvioijat. Toisin kuin kirjoittajat väittävät, tehosta ei siis voida tehdä juurikaan johtopäätöksiä.”

Readin mukaan tutkimuksen tehneen Zhengzhoun yliopistollisen sairaalan psykiatrian osaston tutkijat päättivät, että oli hyväksyttävää, että 69 prosenttia (79 osallistujaa 110:stä) nuorista koki muistinmenetystä, koska lukema oli lähellä muistinmenetyksestä kärsivien aikuisten lukemaa (61 %) saman tutkimuksen aikana.

Sen lisäksi, että vilpillinen väite turvallisuudesta tutkimukseen liittyen, jossa 69 prosenttia osallistujista koki muistinmenetystä, Read huomauttaa myös, että tässä tutkimuksessa, kuten kaikissa vuodesta 1986 lähtien tehdyissä ECT-tutkimuksissa, ei ollut kontrolli- tai vertailuryhmää. Vain 11 plasebokonrolloitua tutkimusta on tehty, ja kaikki ennen vuotta 1986.  Useimmissa näistä plaseboryhmä osoitti merkittävää parannusta, joskin nämäkin tutkimukset olivat puutteellisia.

Tutkimuksen tekijät arvioivat osallistujat kognitiivisten häiriöiden osalta. Yksityiskohtia siitä, miten tämä arviointi tehtiin, ei julkistettu. Read ihmettelee, olisiko muistihäiriöiden osuus ollut vielä suurempi, jos arvioinnit olisi suorittaneet riippumattomat tutkijat käyttäen validoituja kognitiivisia testejä. Tutkijat väittävät, että muistihäiriöt olivat ohimeneviä, mutta Read huomauttaa, että koska seurantatutkimuksia ei tehty hoidon päättymisen jälkeen, tutkijoilla ei ole näyttöä näiden väitteiden tueksi.

Kirjoittajien mainitsemien tutkimusten mukaan 6 osallistujaa 10:stä koki muistin menetystä ECT:n jälkeen. Kirjoittajat käyttivät tätä tutkimusta tukeakseen väitettään, jonka mukaan ECT:n aiheuttama muistihäiriö on lyhytkestoinen. Samasta tutkimuksesta kävi kuitenkin myös ilmi, että yhdellä kymmenestä ECT:tä saaneesta osallistujasta oli muistiongelmia vielä 3,5 vuotta myöhemmin. Tämä merkitsee sitä, että jopa sen tutkimuksen mukaan, jonka kirjoittajat valikoidusti valitsivat väittääkseen, että ECT:n sivuvaikutukset muistin heikkenemiseen olivat lyhytaikaisia, 10 prosentilla osallistujista oli muistiongelmia vielä vuosia ECT:n jälkeen.

Readin mukaan tutkimukset ovat osoittaneet, että 12-55 prosentilla ECT-hoitoa saavista ihmisistä esiintyy pitkäaikaista tai pysyvää muistinmenetystä. American Psychiatric Association ja ECT-laitteita valmistava Somatics vahvistavat tämän riskin. Read kyseenalaistaa myös sen, mitä näiden nuorten vanhemmille kerrottiin ECT:n turvallisuudesta ennen suostumuslomakkeiden allekirjoittamista. Jos tutkijoiden käyttämästä kielestä voi päätellä jotain, toimenpiteen turvallisuutta pidettiin todennäköisesti korkeana huolimatta merkittävästä muistihäiriöiden riskistä.

Lopuksi Read korostaa, että tässä tutkimuksessa, kuten monissa muissakin ECT:n tehoa ja turvallisuutta koskevissa tutkimuksissa, ei mainita sosiaalisia olosuhteita ja elämäntapahtumia, jotka ovat saattaneet vaikuttaa osallistujien masennukseen. Tutkimuksessa ei myöskään käsitelty, mitä interventioita osallistujille oli kokeiltu ennen ECT:tä.

Read kirjoittaa lopuksi:

”Jotkut ECT:n tutkijat eivät tunnu tietävän, että sähköllä ei voida ratkaista lasten kaltoinkohtelua tai laiminlyöntiä, yksinäisyyttä, huonoa itsetuntoa tai mitään monista muista lasten ja nuorten masennuksen ja itsetuhoisuuden syistä.”

Kuten Read mainitsi kirjeenvaihdossaan, ECT-laitteita valmistava yritys varoittaa, että toimenpide voi aiheuttaa ”pysyviä aivovaurioita”. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ECT ei todennäköisesti estä itsemurhia.

Lisäksi ECT:hen liittyvät aivomuutokset ovat yhteydessä masennusoireiden pahenemiseen ja pitkäaikaisten tulosten heikkenemiseen. ECT:hen liittyvät ongelmat ovat saaneet hoidon saajat ja psykiatrian ammattilaiset vetoomuksiin, joissa vaaditaan ECT:n keskeyttämistä koko Englannin kansallisessa terveydenhuoltopalvelussa.

 

 

****

Read, J. Warning: High incidence rate of cognitive impairment from electroconvulsive therapy with adolescents. Journal of Affective Disorders. 346(2024), 230-231 (2023). (Linkki)

 

****

Richard Sears

Richard Sears opettaa psykologiaa West Georgia Technical Collegessa ja opiskelee tohtoriksi tietoisuudesta ja yhteiskunnasta West Georgian yliopistossa. Hän on aiemmin työskennellyt kriisivakausyksiköissä vastaanoton arvioijana ja kriisilinjan hoitajana. Hänen nykyisiä tutkimusintressejään ovat instituutioiden ja niitä muodostavien yksilöiden välinen rajanveto, dehumanisaatio ja sen suhde ylentymiseen sekä mahdollisesti haitallisten psykofarmakologisten interventioiden luonnolliset korvikkeet.

JÄTÄ VASTAUS