Psykoosilääkkeet aiheuttavat aivokuoren ohenemista satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen mukaan

0
955

JAMA Psychiatry -lehdessä julkaistussa uudessa tutkimuksessa psykoosilääkkeet yhdistetään aivojen useiden alueiden vaurioitumiseen.

Kirjoittanut: Peter Simons 6,.7.2020

Artikkeli on julkaistu alun perin Mad in America-sivustolla. Se on käännetty käännösohjelmalla ja tämän jälkeen tarkistettu ja korjattu sekä muokattu lauserakenteita luettavampaan muotoon. Alkuperäinen kirjoitus löytyy täältä.

JAMA Psychiatry -lehdessä julkaistussa uudessa tutkimuksessa psykoosilääkkeiden (tässä tapauksessa olantsapiinin) käyttö yhdistettiin aivojen useiden alueiden vaurioitumiseen. Tutkijat käyttivät satunnaistettua, kontrolloitua tutkimusasetelmaa (RCT), minkä vuoksi on mahdollista olettaa, että lääkkeet aiheuttavat havaitun vaikutuksen aivoissa. Tutkijat havaitsivat ”laajalle levinnyttä” aivokuoren ohenemista lääkettä saaneilla verrattuna lumelääkettä saaneisiin.

”Toisin kuin kontrolloimattomissa tutkimuksissa, satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, lumekontrolloitu kliininen tutkimusasetelma tarjoaa potentiaalista näyttöä syy-yhteydestä: olantsapiinilääkitys voi aiheuttaa aivokuoren ohenemista ihmisillä”, tutkijat kirjoittavat.

Olantsapiinille altistuminen vain 36 viikon ajan johti aivokuoren ohenemiseen, joka oli keskimäärin jopa nelinkertainen verrattuna siihen, mitä oheneminen on koko eliniän aikana henkilöillä, jotka eivät käyttäneet lääkettä.

Aiemmat tutkimukset tukevat tätä havaintoa. Tutkijat viittaavat jyrsijöillä ja apinoilla tehtyihin tutkimuksiin, joissa havaittiin, että psykoosilääkkeiden käyttö johti aivojen massan vähemiseen 10 prosentilla. Aivojen surkastumista on raportoitu psykoosilääkkeillä käyttävillä lapsilla, ja psykoosilääkkeiden käyttöön liittyy lisääntynyt kuolemanriski lapsilla. Sekä masennuslääkkeisiin että psykoosilääkkeisiin on yhdistetty lisääntynyt riski sairastua muistisairauteen.

Psykoosilääkkeiden käytön lopettaneiden hoitotulosten on myös raportoitu olevan parempia. Tuore tutkimus osoitti, että psykoosilääkitys psykoterapian lisänä ensipsykoosin hoidossa ei parantanut hoitotuloksia lainkaan. Psykoosilääkkeiden käytön lopettaminen on myös yhdistetty kognition paranemiseen.

Tarkempia tietoja tutkimuksesta

Aristoteles Voineskos johti tutkimusta Centre for Addiction and Mental Health – nimisessä sairaalassa ja tutkimuskeskuksessa Torontossa Kanadassa. Tutkimus oli jatkoa Study of the Pharmacotherapy of Psychotic Depression II (STOP-PDII) -tutkimukselle. Tutkimuksen osallistujat olivat henkilöitä, joilla oli diagnoosina ”psykoottinen masennus”. He saivat olantsapiinia ( Zyprexa, ”psykoosilääke”) ja sertraliinia (Zoloft, ”masennuslääke”) koko alkuperäisen tutkimuksen ajan.

Ne, jotka alkoivat voida paremmin tutkimusen ensimmäisen osan aikana, satunnaistettiin tähän tutkimuksen toiseen osaan (eli ne, jotka eivät enää kokeneet psykoottisia oireita ja joiden masennus oli lähes tai kokonaan hävinnyt). Heillä kaikilla jatkettiin sertraliinilääkitystä, mutta puolet heistä satunnaistettiin ryhmään, jolla jatkui olantsapiinilääkitys, kun taas toinen puoli sai olantsapiinin sijaan plaseboa. Osallistujille tehtiin aivojen magneettikuvaus tämän tutkimuksen toisen osan alussa ja sen lopussa, 36 viikkoa myöhemmin.

Tulokset

Kun verrattiin olantsapiinia ja lumelääkettä saaneita, olantsapiiniryhmän ihmisillä oli enemmän aivokuoren ohenemista, mikä tarkoittaa, että aivokuoren ohentuminen johtui olantsapiinista. Kun tutkijat keskittyivät vain niihin, jotka joiden katsottiin olevan ”remissiossa”, olantsapiiniryhmän potilaiden aivokuoren oheneminen oli edelleen suurempaa – mikä tarkoittaa, että remissio itsessään ei aiheuttanut ohenemista. Tutkijoiden mukaan:

”Tämä satunnaistettu tutkimus ihmisillä kontrolloi aiemmissa havainnointitutkimuksissa esiintyviä sekoittavia tekijöitä, kuten sairauden vakavuutta tai muita sairauteen liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat aivojen rakenteeseen (esim. sosioekonominen asema, stressi ja päihteiden käyttö).”

Tutkijat huomauttavat, että psykoosilääkkeitä määrätään yhä useammin ihmisille, joilla on esimerkiksi autismin ja masennuksen kaltaisia diagnooseja. He vahvistavat myös, että psykoosilääkkeillä on monia vaarallisia haittavaikutuksia, joista vähäisimpiä ei ole äkkikuoleman riski – ”odottamattoman kuoleman riski on huomattavasti suurempi niin lapsilla kuin iäkkäillä henkilöillä”.

Tutkijat totesivat, että tässä tutkimuksessa olantsapiinin vaikutukset aivojen rakenteeseen olivat voimakkaimmat iäkkäillä osallistujilla.

Muut analyysit

Tutkijat tekivät myös useita ”eksploratiivisia” analyysejä, joissa vertailtiin alaryhmiä heidän tutkimuksessaan. Näihin on suhtauduttava skeptisesti, sillä eksploratiiviset analyysit edellyttävät vahvistusta tutkimuksista, jotka on suunniteltu testaamaan juuri niitä.

Tutkimustulokset olivat seuraavat:

  •  ”relapsin” kokeneista plaseboa saaneilla oli enemmän aivokuoren ohenemista kuin lumelääkettä saaneilla.
  • plasebo-ryhmässä olevista niillä, jotka kokivat ”relapsin” oli enemmän aivokuoren ohenemista.
  •  olantsapiini-ryhmässä olevista niillä, jotka kokivat ”remission” , oli enemmän aivokuoren ohenemista kuin niillä, jotka kokivat ”relapsin”

On vaikea tietää, miten näitä tuloksia pitäisi tulkita, erityisesti viimeisintä, joka viittaa siihen, että masennusoireiden loppuminen olantsapiinin käytön aikana saattaa olla aivoille haitallisempaa kuin masennusoireiden jatkuminen olantsapiinin käytön aikana. On myös mahdollista, että aivokuoren oheneminen ei kerro luotettavasti aivojen yleisestä terveydentilasta tai musta vaikutuksista.

Lisäksi kaikki osallistujat käyttivät sekä sertraliinia että olantsapiinia ja heidän vointinsa oli parantunut ennen kuin heidät satunnaistettiin joko jatkamaan psykoosilääkitystä tai saamaan lumelääkettä. Tämä saattaa sekoittaa tuloksia, sillä kaikki osallistujat altistuivat jossain vaiheessa mahdollisesti aivoja vahingoittaville lääkkeille.

Kaiken kaikkiaan tutkijat kehottavat kuitenkin varovaisuuteen psykoosilääkkeiden määräämisessä:

”Koska aivokuoren ohenemisen katsotaan yleensä psykiatrisissa ja neurologisissa häiriöissä olevan ei-toivotuttu ilmiö, tutkimuksemme tulokset voivat puoltaa psykoosilääkkeiden riskien ja hyötyjen uudelleentarkastelua.”

 

 

****

Voineskos, A. N., Mulsant, B. H., Dickie, E. W., Neufeld, N. H., Rothschild, A. J., Whyte, E. M., Flint, A. J. (2020). Effects of antipsychotic medication on brain structure in patients with major depressive disorder and psychotic features: Neuroimaging findings in the context of a randomized placebo-controlled clinical trial. JAMA Psychiatry. Published online, February 26, 2020. DOI: 10.1001/jamapsychiatry.2020.0036. (Link)

 

Peter Simons

Peter Simons oli akateeminen psykologian tutkija. Nyt hän pyrkii tieteestä kirjoittamalla tarjoamaan maallikoille näkymän psykiatrisen tutkimuksen joskus vaikeaselkoiseen maailmaan. Mad in America -lehden blogien ja henkilökohtaisten tarinoiden toimittajana hän arvostaa niiden henkilöiden kertomuksia, joilla on omakohtaista kokemusta psykiatrisesta järjestelmästä, ja kertoo vaihtoehdoista biomedikaaliselle mallille.

JÄTÄ VASTAUS