Artikkeli on julkaistu alun perin Mad in America-sivustolla. Se on käännetty käännösohjelmalla ja tämän jälkeen tarkistettu. Alkuperäinen kirjoitus löytyy täältä.
Uuden tutkimuksen mukaan psykoosilääkkeiden suurempi käyttö ensipsykoosin yhteydessä on yhteydessä huonompiin pitkän aikavälin tuloksiin.
Kirjoittanut: Ashey Bobak, PsyD, 13.10.2020
Schizophrenia Bulletin Open -lehdessä julkaistussa uudessa tutkimuksessa seurataan psykoosilääkkeiden käytön pitkäaikaisvaikutuksia ensipsykoosin jälkeen. Tutkijat havaitsivat, että kohtalainen tai suuri altistuminen psykoosilääkkeille oli yhteydessä huonompiin pitkän aikavälin tuloksiin. He peräänkuuluttavat lisää tutkimuksia, joissa verrataan pitkäaikaista hoitoa psykoosilääkkeillä toisiin yksilöllisiin hoitomenetelmiin.
Tutkijat, joita johti Tomi Bergström Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin psykiatrian osastolta Kemistä, kirjoittavat:
”Monissa virallisissa hoito-ohjeissa suositellaan myös, että psykoosilääkitystä olisi jatkettava useiden vuosien ajan akuutin psykoottisen jakson jälkeen, koska ylläpitohoitolääkitys on yhdistetty relapsien vähäisempään esiintyvyyteen ja vähäisempään sairaalajaksojen määrään. Antipsykoottien pidempiaikaisen ylläpitohoidon riski-hyötysuhde on kuitenkin epäselvä, ja nykyinen tietämys on peräisin lähinnä havainnointitutkimuksista.”
Psykoosilääkityksellä pyritään vähentämään vakavia psykoottisia oireita henkilöillä, jotka ovat saaneet skitsofreniadiagnoosin tai muun psykoottisen häiriön diagnoosin. Psykoosilääkkeitä on kuitenkin pitkään arvosteltu niiden haittavaikutusten vuoksi, sillä ne aiheuttavat muutoksia aivoissa, heikentävät kognitiivisia toimintoja, heikentävät psykoosista toipumista sekä aiheuttavat muita haittoja. Psykoosilääkitys on yhdistetty myös vakaviin COVID-19-tapauksiin, mukaan lukien sellaisiin, jotka ovat johtaneet kuolemaan.
Psykoosilääkkeisiin liittyvät riskit ovat johtaneet siihen, että on ryhdytty tutkimaan muita hoitomuotoja psykoottisiin häiriöihin, kuten yksilöllisempiä, tarpeisiin perustuvia lähestymistapoja ja psykososiaalista tukea. Psykoosi on erittäin stigmatisoitu mielenterveyden häiriö. Psykososiaalisten selitysten on todettu vähentävän stigmaa.
Tässä tutkimuksessa tutkijat käyttivät Suomen kansallisista rekistereistä saatuja tietoja, jotka oli alun perin kerätty erilaisten hoitomuotojen pitkän aikavälin tulosten tutkimiseksi. Tutkijat tarkastelivat tietoja 19 vuoden ajalta, ja niihin sisältyi lopulta hieman yli 1 300 16-50-vuotiasta henkilöä, jotka olivat joutuneet sairaalaan yhden tai useamman kerran ei-affektiivisen psykoosin vuoksi.
Suurin osa tutkimukseen osallistuneista oli miehiä (55 %), ja heidän keski-ikänsä oli 31 vuotta. Kansallisten rekisteritietojen avulla tutkijat saivat tietoa yksilöiden demografisista tiedoista, mielenterveydestä ja sairaanhoidosta, kuolleisuudesta ja työkyvyttömyyseläkkeistä. He pystyivät myös saamaan tietoja ostetuista psykoosilääkkeistä alkaen ensipsykoosista, koko yksilön hoidon keston ajan.
Tutkijat havaitsivat, että ne, jotka olivat altistuneet enemmän psykoosilääkkeille viiden ensimmäisen vuoden aikana ensipsykoosin jälkeen, olivat yleensä miehiä ja heillä oli useammin skitsofrenia-diagnoosi. 19 vuotta myöhemmin suurin osa näistä henkilöistä oli edelleen hoidon piirissä, he olivat työkyvyttömyyseläkkeellä ja heille oli määrätty psykoosilääkkeitä, toisin kuin suurin osa heistä, jotka olivat altistuneet vain vähän tai eivät lainkaan psykoosilääkkeille.
Henkilöt, jotka eivät olleet altistuneet psykoosilääkkeille, olivat 19 vuoden kuluttua paljon harvemmin mielenterveyshoidon piirissä kuin ne, jotka olivat altistuneet. Lisäksi heillä, jotka olivat altistuneet enemmän psykoosilääkkeille, oli suurempi ennenaikaisen kuoleman riski.
Tutkijat kirjoittavat:
”Kokonaislöydökset ovat linjassa aiempien havainnointitutkimusten kanssa, joissa pitkäaikainen ylläpitohoito – ja siten suurempi altistuminen psykoosilääkkeille – liittyi huonompiin hoitotuloksiin.”
He kehottavat kuitenkin myös varovaisuuteen tulosten tulkinnassa. He viittaavat kansallisten rekisteritietojen käyttöön liittyviin rajoituksiin, kuten antipsykoottien tosiasiallista käyttöä koskevien tietojen puuttumiseen ja kontrolliryhmän puuttumiseen.
Johtopäätöksissään tutkijat korostavat, että tarvitaan kontrolloituja tutkimuksia antipsykoottiseen lääkitykseen pitkän aikavälin tuloksista, jotta saadaan selvää ja ratkaisevaa tietoa. He korostavat myös, että näissä kontrolloiduissa tutkimuksissa on verrattava pitkäaikaista antipsykoottisten lääkkeiden käyttöä ja yksilöidympiä hoitomenetelmiä, jotta voidaan parhaiten määrittää kumpienkin mahdolliset hyödyt ja seuraukset.
****
Bergström, T., Taskila, J. J., Alakare, B., Köngäs-Saviaro, P., Miettunen, J., & Seikkula, J. (2020). Five-year cumulative exposure to antipsychotic medication after first-episode psychosis and its association with 19-year outcomes. Schizophrenia Bulletin Open. DOI: 10.1093/schizbullopen/sgaa050 (Linkki).
