OSA 5: Marjatan päiväkirjamerkintöjä Paavon matkasta psykiatrisessa hoitojärjestelmässä

0
1280

Mad in Finland julkaisee sarjan erään omaisen päiväkirjamerkinnöistä liittyen läheisensä varsin epäonnistuneeseen, mutta mahdollisesti aika yleiseenkin, psykiatriseen hoitopolkuun. Toivottavaa on, että esimerkki auttaa välttämään samat sudenkuopat. (Osa 4 täällä)

KUN JÄRJESTELMÄ IMAISEE   SISÄÄNSÄ SE EI HELPOSTI PÄÄSTÄ SIITÄ POIS

 

Toisen osastojakson jälkeen kotona

Paavo on kotiutunut toiselta osastojaksolta elokuussa.

Hänellä on lääkkeenä aamulla Optipar ja illalla Zyprexa. Voimakaasta tokkuraisuutta aiheuttanut Opamox lopetettiin ja se näkyy selvästi olemuksessa piristymisenä.

Mökkimatkat ovat mukavia. Mökillä Paavolla on puuhaa lämmityspuiden tekemisessä.  Metsät ovat täynnä marjoja ja sieniä, niitä käymme poimimassa.

Zyprexan haitat alkavat näkyä

Mutta ei mene kauankaan kun illalla Zyprexan ottamisen jälkeen Paavon olemus  muuttuu sekavaksi ja alkaa valvominen. Se on nyt enemmän sellaista paikallaan olevaa tuijottamista, jota saattoi tehdä usean tunnin kerralla.  Välillä yritää tulla nukkumaan mutta aivankuin kuminauha vetäisi häntä sängystä ylös ja siirtyy tuijottamaan  uutta kohdetta,  näin Paavo kuvaa minulle öisiä tekojaan.

Osasin hyvin yhdistää tämän lääkkeeseen koska se toistui säännöllisesti. Tämä sama ilmiöhän oli myös Seroguel lääkkeen kohdalla. Tuo kuminauha-ilmiö kuvaa hyvin sitä, että  jokin on ottanut nyt Paavon olemuksen hallintaansa.

Poliklinikalla taas

Minä olen huolissani, kuinka kauan Paavo  jaksaa tällaista yövaeltamista.  Vaikka puhumme tästä poliklinikan lääkärille ei hän kommentoi sitä mitenkään.

Poliklinikallan käynnit alkoivat siis uudelleen. Paavo on nyt toista kertaa psykiatrian poliklinikan lääkärin potilaana, saman joka hänet lähetti sairaalaan jotta Seroguel voitaisiin lopettaa turvallisesti.

Mikä näiden mielestäni tyhjänpäiväisten keskusteluiden perimmäinen merkitys  mahtaa olla, alan kyselemään mielessäni. Ei Paavolla ole mitään mielenterveyteen liittyviä ongelmia, joihin hän tarvitsisi apua. Kyselen Paavoltakin tätä ja Paavo on sitä mieltä, että tämä kuuluu sairaalan hoito-ohjelmaan ja hän on nyt hoidossa.

Pian alkaa ilmestyä  uusia  oireita, vapinaa ilmaantuu mikä näkyy etenkin syödessä.  Sitten  Paavo alkaa ihmettelemään kuinka hänen kävelynsä on kumman töpöttelevää, sen minäkin olen huomannut. Ulkoinen olemus alkaa muistuttaa robottimaista liikkumista. Autolla ajaminenkin on taas loppunut ja minun täytyy olla kuskina joka paikkaan mennessä.

Kun kerromme lääkärille tuosta töpöttävästä kävelystä ja kovasta vapinasta, nyt hän havahtuu ja sanoo, että nämä ovat lääkkeiden aiheuttamia parkinsonismin oireista ja alkaa vähentää heti Zyprexaa.

Myös Optiparia aletaan vähentää tarkoituksena lopettaa sekin. 

Monen vuoden yövalvomiset loppuvat

Sitten tapahtui pieni ihme. Kun koitti aika, että Paavo ei ottanut illalla enää Zyprexaa, välitön vaikutus oli, että hän alkoi nukkumaan yöt. Illalla kävi nukkumaan normaalissa ajassa ja nukkui aamuun saakka. Tarkistukset ja valvomiset olivat poissa. Tämä tuntuu uskomattomalta mutta on totta.

Järkyttävät vieroitusoireet alkavat

Optiparin loputtua muutaman päivän kuluttua vieroitusoireet suorastaan hyökkäsivät päälle valtavalla voimalla.

Olo muuttui levottomaksi, ahdistuneeksi. Paavo kertoo, että koko keho on kauhean jännittynyt ikään kuin puutuisi.  Pahoinvointi on kova, ruoka ei maista.

Paniikin omaisia kohtauksia alkaa tulla. Tuntuu että elimistö on tehnyt stopin joka suhteessa. Yöt menevät kyllä nukkuessa, Zypressan lopettamisen jälkeen on onneksi voinut nyt nukkua. Mutta aamulla herätessä  Paavo on sekavan oloinnen.

Terveyskeskuksen vuodeosasto liittyy mukaan lääkeputkeen

Kerran hän ei enää kestä oloaan vaan soittaa ambulanssin, joka vie hänet  päivystykseen, josta  menee terveyskeskuksen vuodeosastolle.

Vuodeosastolla hänelle ruvetaan antamaan uudestaan Zyprexaa ja Opamoxia.

Vuodeosastolta on on otettu yhteyttä  psykiatrian sairaalaosaston lääkäriin, joka on  käskenyt antaa sitä.  Paavo söi viiden päivän ajan näitä lääkkeitä.

Kun menen hänen luokseen, Paavo on poissaoleva,  Zyprexa ja Opamox ovat  selvästi aiheuttanut ajattelemisen vaikeutta kun  puheet pyörivät saman asian ympärillä, joita hän toistaa koko ajan.

Paavo kertoo myös, että hän on alkanut sairaalassa valvoa iltaisin ja tuijottaa valokatkaisijoita. Kotona Zyprexa on ollut jo poissa pitkään eikä siellä enää ole ollut tätä ilmiötä.

Yritän kertoa siellä hoitajille näistä lääkkeistä  mutta eivät he ymmärrä. En tiedä veivätkö he asiaa lääkärille, mikä olisi heidän tehtävänsä.

Paavo laitetaan viikon kuluttua kotiin.  Lääkkeet jäävät taas pois, niitä hän ei enää kotona syö. Lääkkeiden  pois jättäminen laukaisee kauhean olon. Suurin osa vähissä olevasta energista kuluu sen miettimiseen, mistä hän saa apua.

 

Toinen kerta terveyskeskuksen vuodeosastolla

Taas hän soittaa ambulanssin, voimat alkavat olla vähissä,  ja menee terveyskeskuksen vuodeosastolle.  Siellä konsultoivat taas psykiatrian osastoa ja  hänelle käskettiin antaa  Optiparia ja Opamoxia.

Joulu on tulossa ja Paavo laitetaan kotiin.

Kotona Paavolta jäi taas Optipar ja Opamox pois.

Mutta Optipar laukaisi pahan näköisen ihottuman.  Ensin suun ympärys  tulee helakan punaiseksi joka leviää ylöspäin nenän varteen ja silmien ympärille ja poskiin. Samalla valittaa kauheaa jännitystä  kehossaan.  Punainen väri ikäänkuin paistoi kuultavana ihon alta kuin tuli. Se oli pelottavan näköistä.  Seuraavana päivänä iho alkoi hilseilemään. Iho alkoi hilseilemään ikään kuin suurina kalansuomuina pois.

Unettomuus

Nyt alkaa taas yö vaeltaminen ja pelot.  Paavo kulkee edestakaisin ja pelkää milloin tulipaloa, ja milloin mikäkin muu vaara uhkaa.

Paavo sanoo, että sairaalan vuodeosastolla saamansa lääkkeet laukaisivat selvästi hänessä uudestaan unettomuuden ja tarkistelun.

Paavo on myös alkanut järjestelemään mielessään kuoleman jälkeisiä asioita, puhuu omaisuutensa jakamisesta. On varma, että joutuu laitoshoitoon loppuelämäkseen koska ei pysty enää olemaan tällaisena kotona. Tilanne on toivoton.

Lääkkeillä lamaannutettu ja vieroitusoireiden kanssa kamppaileva on pahan olonsa armoilla, kun ei pysty tekemään sille yhtään mitään. Kokemus on niin kokonaisvaltainen ettei pysty selittämään tarkemmin omaa tilaansa muille kuin ei sitä itsekään äymmärrä.  Paavo on aivan väsynyt ja loppuun palanut. Ei syö eikä juo paljoakaan. Suihkussa ei ole jaksanut käydä kuukauteen.  Päivät kuluvat sängyssä makaamalla. Lääkkeiden vieroitusoireisiin kuuluu aloitekyvyttömyys, halua olisi mutta ei kykyä fyysisiin suorituksiin.  Olo on jojoilua hyvän ja huonon välillä.

Huomaan myös, että kasvojen lihakset vetävät outoja ilmeitä, silmät katsovat eri suuntiin.

Parin viikon kuluttua fyysiset vieroitusoireet alkavat vähitellen helpottumaan. Unettomuus on hävinnyt ja nyt Paavo pystyy nukkumaan yöt hyvin.

Linkit kaikkiin osiin:

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Osa 6

JÄTÄ VASTAUS