Mad in Finland julkaisee sarjan erään omaisen päiväkirjamerkinnöistä liittyen läheisensä varsin epäonnistuneeseen, mutta mahdollisesti aika yleiseenkin, psykiatriseen hoitopolkuun. Toivottavaa on, että esimerkki auttaa välttämään samat sudenkuopat. (Osa 2 täällä)
KUN JÄRJESTELMÄ IMAISEE SISÄÄNSÄ SE EI HELPOStI LUOVUTA SIITÄ POIS
Paavon elämää kotona osastojakson jälkeen
Lääkelista on huima minkä Paavo saa evääksi sairaalasta. Tällaista lääkemäärää hän ei ole koskaan ennen tarvinnut eikä nauttinut.
Aamulla Efexor ja Opamox
Päivällä Opamox
Illalla Seroguel ja Seroguel prol. ja Opamox
Vatsan toimintaan Coversyl ja närästykseen Omeprazol.
Paavolle on järjestetty myös jatkohoito, joka kuuluu psykiatrisen hoitojärjestelmän rutiineihin. Psykiatrian poliklinikalle annettiin aika lääkärille ja Paavolle on varattu paikka myös johonkin keskusteluryhmään.
Normaali arki ei enää sujukaan
Nyt sitten pitäisi alkaa normaali kodin arki normaaleine kodin askareineen. Pihamaa odottaa ruohonleikkuuta, talo lämmityksen ja muun toimintatekniikan hoitoa.
Mutta suurempaa aktiivisuutta ja monista omakotitalon asioista huolehtiminen viiden kuukauden sairaalassa makaamisen jälkeen kulutti paljon voimia, mikä selvästi harmitti kun ei tahtonut jaksaa. Lääkkeiden lamaanuttava vaikutus näkyy selvästi. Väsyttää.
Paavo yritti muutaman kerran käydä sairaalan taholta järjestetyssä keskusteluryhmässä 30 km päässä, mutta totesi, että ei pysty enää ajamaan autoa turvallisesti. Parkkipaikalla auton peruuttaminen ei tahtonut onnistua ja muutenkin ajo on epävarmaa. Jos auto tulee maantiellä vastaan Paavo jarruttaa vaistomaisesti ettei törmää siihen. Takana tulevat ovat vaarassa ajaa perään. Sairaala oli vienyt häneltä kyvyn ajaa autoa.
Ryhmässä käynnit loppuivat nopeasti. Muutenkaan Paavo ei oikein ymmärtänyt ryhmän mielekkyyttä mitä hyötyä siitä olisi. Hän naureskeli kerran kun tuli sieltä, että meille annettiin pussukoita joissa oli erilaisia hajuja joita piti tunnistaa haistelemalla ja sitten piti kertoa mitä ne tuovat mieleen.
Televisio-ohjelmien seuraamiseen ei jaksanut keskittyä kuin hetken, lehtien lukeminen alkoi takkuilla kun ei jaksanut keskittyä pitkiin teksteihin. Paavo on ollut myös kova lukemaan kirjoja, nyt hän kertoi, että kumma kun yrittää lukea niin ei aina pysty ymmärtämään mitä lukee, jotenkin sen unohtaa heti ja juoni katkeaa.
Efexorin haittavaikutukset tulevat
Aamulla kun Paavo otti Efexorin ja Opamoxin aamupalan aikaan, hän meni yleensä takaisin sänkyyn ja nukahti. Muutaman tunnin kuluttua Paavo heräsi kauheaan oloon. Sydän hakkasi voimakkaasti, epäsäännöllisesti, palelua, kehon vapinaa. Tätä tapahtui joka aamu säännöllisesti.
Lähden aamulla usein kodin ulkopuolelle työtehtäviin ja tulen usein käymään kotona syömässä. Kotiin tullessa Paavo huutaa sängystä, että tilaa pian ambulanssi en kestä tätä enää. Hädissään hän pyytää minua lähelleen ja alkaa puhua kaikista mahdollisista talon vioista ja miten niitä pitää korjata. On selvästi peloissaan. Ei tahdo jaksaa nousta sängystä. Kuitenkin pakottaa itsensä nousemaan ylös, hoippuu suihkuun ja se piristää.
Pian aamut Efexorin ottamisen jälkeen alkoivat muuttua suorastaan kauhuksi. Alkoi ilmestyä ihottumaa, koko selkä ja jalat ovat punoitusta täynnä. Kutina on kovaa ja olo tuskainen kun pitäisi raapia ja se lisää kipua.
Iltapäivällä olo tasaantuu ja on suhteellisen normaalin oloinen illalla. Kolmen aikoihin iltapäivällä Paavon kuuluu ottaa Opamox ja se rauhoittaa tilannetta.
Seroguelin haittavaiktukset alkavat näkyä
Iltaisin alkaa toistua uudenlainen kuvio. Kun Paavo otti Seroguelin ja Opamoxin, hetken kuluttua hän alkaa vaeltelemaan ympäri taloa ikäänkuin hyrränä. Yön pimeydessä taskulamppu kädessä hän kulkee edestakaisin huone huoneelta, napsauttaa taskulampun päälle aina valokatkaisijan kohdalla ja tuijottaa sitä pitkää. Välillä käy katsomassa hellan katkaisijoita ja taas siirtyy valokatkaisijoihin. Kirkas taskulampun valokiila vilkkuu pimeässä, sammuu, syttyy… sammuu…
Puolen yön jälkeen huutelen hänelle sängystä, että tule jo nukkumaan, se kirkas valon välkyttely ei tee hyvää sinun aivoillesi sehän sekottaa kokonaan unirytminkin.
Voi, en minä voi vaikuttaa mitenkään tähän tilanteeseen vaikka niin mielellään jo nukkuisinkin, hän sanoo. Aivan kuin jokin kuminauha vetäisi minua takaisin kun yritän lähteä nukkumaan.
Tätä vaeltelua tapahtui joka yö. Välillä Paavo heittäytyi penkille tai sohvalle ja nukahti pieneksi hetkeksi ja taas ponnahti ylös tuijottamaan hellaa tai sähköpistokkeita.
Kun menen hänen luokseen ja pyydän nukkumaan, Paavo on poissa oleva ”unissakävelijä” ja huutaa vihaisena heiluttaen nyrkkiään minua kohti jos otan häntä kädestä kiinni ja yritän viedä nukkumaan.
Aamuyöstä hänen olemuksensa yht`äkkiä muuttuu ja hän rupeaa valmistautumaan normaalisti nukkumaan. Käy pesemässä hampaat, laittaa yövaatteet päälle ja nukahtaa nopeasti.
Illoista alkoi tulla painajaisia kun Paavo pelkäsi öitä ja vaeltamista, jolle ei voi mitään. Jotenkin hän vaistosi, että lääkkkeet vaikuttavat tähän ja niiden ottaminen siirtyy pikkuhiljaa aina vain myöhemmäksi. Vastaavasti nukkumaanmeno siirtyy aamun pikkutunneille.
Alan olla huolestunut, kuinka kauan ihminen kestää tällaista rääkkiä, eikö kukaan tee mitään?
Psykiatrisen poliklinikan asiakkaana
Sairaalan jälkeen hoito jatkuu psykiatrian poliklinikalla. Koska Paavo ei tällä hetkellä pysty ajamaan autoa, eikä julkisia kulkuneuvoja kulje paikkakunnaltamme, on minun lähdettävä aina kyytimieheksi. Samalla olemme yhdessä lääkärin vastaanotolla.
Paavon runsas ja kova ihottuma ja siihen liittyvä kutina ja kauhean tuskainen olo ,joka laukesi Efexorin ottamisen jälkeen aamuisin oli asia, joka kerrottiin heti lääkärille.
Efexoria aletaan lopettamaan
Lääkkeen loputtua alkoivat päässä kummalliset sähköiskut ja olo muuttui huonovointiseksi. Tiesin, että ne ovat vieroitusoireita. Vähitellen aamut rauhoittuivat ihottuma häipyi ja se helpotti oloa.
Lääkäri ymmärtää Seroguelin aiheuttamia haittoja
Kerroimme lääkärille myös Seroguelin aiheuttamista yövalvomisista. Kun Paavo vaeltelee ja tarkistelee monta tuntia öisin ja sitten äkkiä muuttuu erilaiseksi, rauhoittuu ja tulee nukkumaan, lääkärillä oli heti tieto mistä moinen ilmiö johtuu. Hän sanoi, että kun ottaa Opaoxin samalla niin luultavasti sen vaikutus Seroguelin kanssa lakkaa ja siitä johtuu tuo äkillinen muutos olemuksessa. Hän kehotti ottamaan Seroguelin aamulla. Se rauhoittikin yöt mutta sitten päivät muuttuivat tokkuraisiksi ja sekaviksi.
Seroguelia alettiin purkamaan pois.
Kun Seroguelia oli enää pieni annos iskivät vieroitusoireet ja olo kävi tukalaksi. Vähennys oli liian nopeaa. Lääkäri kehotti palaamaan takaisin suurempaan annokseen ja sitten vähentämään hitaammin.
Lääkäri lopetti myös Opamoxin.
Lääkeiden vähentäminen piristi selvästi Paavoa. Aktiivisuus lisääntyi, ajatuksen juoksu selkeytyi, talon normaalit hoitotoimenpiteet eivät enää olleetkaan niin kauheita ja ihmeelliset pelot laimenivat kun pystyi hahmottamaan ympäristöä ja asioita paremmin.
Nyt Paavo uskalsi lähteä lempiharrastuksensa hiihdon pariin metsään. Myös yhdessä teimme pidempiä eväsretkiä, kahvit ja eväät autoon ja suunnistimme jonnekin kauemmas.
Suurin muutos taisi olla se, että autolla ajokyky alkoi palautumaan. Minun ei enää tarvinnut lähteä joka kerta kuskiksi poliklinikkakäynneille vaan Paavo uskalsi lähteä itse ajamaan liikenteeseen.
Ihana lääkäri joka ymmärtää näiden lääkkeiden päälle! Seuratessani vierestä Paavon tuskaa ja kärsimystä, enkä voinut tehdä mitään, tuntui nyt hyvältä, että meillä oli joku joka ymmärsi ja osasi kuulla, tiesi mitä tapahtuu ja teki korkreettisesti jotain helpottaakseen tilannetta.
Tämän parempaa näyttöä psyykelääkkeiden elimistöä lamaannuttavasta vaikutuksesta ei voi olla.
Sairaalassahan vain sanottiin, että kaikki lääkkeiden tuomat uudet oireet, fyysisetkin, ovat Paavon sairauteen kuuluvaa. Kärsi, kärsi vaan, se kuuluu sinun masennukseen. Hyi!
Lääkäri ehdottaa sairaalan osastolle menoa
Seroguelin lopetus kokonaan ei kuitenkaan nytkään onnistunut. Tilannetta pahensi myös Opamoxin lopettaminen. Sehän on riippuvuutta synnyttävä bentsodiatsepaami, joka aiheuttaa kovia vieroitusoireita. Paavolle lääkettä on syötetty suuria annoksia monta kuukautta, joten lääkäri oli synnyttänyt riippuvuuden varmasti.
Silloin lääkäri ehdotti osastolle menoa, jossa lääkkeet voisi purkaa pois turvallisesti ja katsotaan sitten puhtaalta pöydältä tarvitaanko niitä ollenkaan.
Lääkäri oli siis sitä mieltä, että Paavo ei ehkä tarvitsisi tällaista lääkitystä lainkaan.
Paavolle osastolle meno ei ollut mieluista, mutta lääkkeistä oli pakko päästä eroon, niin sietämätön olo oli. Vaihtoehtoja ei ollut.
Jotenkin sitä vielä luotti sairaanhoitojärjestelmäämme ja sisimmässä oli toive, että jospa nyt saisimme jotain apua.
Linkit kaikkiin osiin:
