Mad in Finland julkaisee sarjan erään omaisen päiväkirjamerkinnöistä liittyen läheisensä varsin epäonnistuneeseen, mutta mahdollisesti aika yleiseenkin, psykiatriseen hoitopolkuun. Toivottavaa on, että esimerkki auttaa välttämään samat sudenkuopat.
KUN JÄRJESTELMÄ IMAISEE ITSEENSÄ, SE EI LUOVUTA HELPOLLA SIITÄ POIS
Olen Marjatta ja puolisoni on Paavo. Nimemme eivät ole varsinaisia kutsumanimiämme. Tässä blogissa on tietoa, jota on kirjoitettu potilasasiakirjoihin ja on siksi salassapidettävää. Siksi henkilöiden identiteetit eivät ole tunnistettavia.
Asumme itse rakentamassamme talossa pienellä paikkakunnalla Pirkanmaalla. Paavo on tehnyt elämäntyönsä lasten ja nuorten parissa. Omat lapset ovat saaneet hänestä hyvän ja huolehtivan isän, vaimo luotettavan rinnallakulkijan, jonka kanssa arki sujuu yksi yhteen. Yhdessä myös vapaa-aikoina harrastamme mökkeilyä, luonnossa liikkumista ja pidämme ihmissuhderyhmiä ja koulutustilaisuuksia.
Tämän päiväkirjatarinan tapahtumien alkaessa Paavo oli jo siirtymässä eläkkeelle kun hänet tempaistiin psykiatrisen hoitojärjestelmän ihmeellisiin ja outoihin kiemuroihin. Hänelle kävi kuten monelle muullekin on käynyt, että kun järjestelmä imaisee itseensä se ei luovuta helpolla siitä pois.
TÄSTÄ KAIKKI ALKOI
Paavo sai TAYS:in lääkäriltä Terbinafin nimistä lääkettä pitkäaikaisen kuurin kynsisieneen.
Sikainfluenssaa vastaan järjestettiin yleisiä rokotustilaisuuksia. Paavo mietti pitkään voisiko hän mennä ottamaan rokotuksen kun syö Terbinafiinia, se on lääke jonka käyttö kielletään erittäin monen muun lääkkeen kanssa. Hän meni kuitenkin rokotuspaikalle ja kysyi hoitajalta asiaa. Eipä sairaanhoitaja osannut siihen mitään sanoa mutta suositteli rokotusta.
Muutaman viikon kuluttua alkaa voinnissa tapahtua muutoksia. Jatkuvat vatsavaivat ja kipu joka kohdistui pienelle alueelle vatsan yläosaan alkoivat kiusata. Kummallinen täysinäisyyden tunne ja oksettava oli olivat päivittäisiä haittoja. Jalat ja kädet suorastaan juoksevat vettä hikoilusta. Sydämen rytmihäiriöt tulivat myös muukaan oireisiin. Sitten alkaa ilmestyä kutiavia punaisia ihottumaläiskiä sääriin ja selkään.
Psyykkisessä voinnissa tapahtuu myös romahdus. Ylenmääräinen huolestuneisuus ja pelot tulevat elämään. Paavo on kodin talonmiehenä aina huolehtinut siitä että talo toimii normaalisti, tekniikka pelaa ja viat korjataan. Nyt tässä alkaakin jokin tökkiä. Omakotitalossa alkaa ilmetä yllättävän paljon kaikenlaisia vikoja ja pelko, että kaikki ei toimisikaan kunnolla.
Paavo epäilee että sienilääke tekee tällaista. Jospa tuolla influenssarokotuksella oli sittenkin laukaiseva vaikutus että kunto huononee äkkiä.
Terbinafinin pakkauseloste kaivettiin esille
Pakkausselosteesta löytyikin tuttua tekstiä. Lääkkeen vakavat haittavaikutukset ovat selittämätön pitkäaikainen pahoinvointi, väsymys, vatsakipu mahan oikeassa yläkulmassa.
Muita haittavaikutuksia on mm. täyteläisyyden tunne, pahoinvointi, ripuli, vatsavaivat, punoittava kuiva ihottuma.
Hyvin harvinaiset haitat psyykkiset oireet, ahdistuneisuus, masennus.
Paavo menee uudestaan TAYS:sin lääkärin vastaanotolle, nuo ilmaantuneet psyykkiset oireet huolestuttavat erikoisesti.
Lääkäri kertoi, että hän tekee juuri tutkimusta Terbinafin lääkkeestä ja on perehtynyt siihen hyvin. Hän myönsi että psyykkiset oireet voivat olla mahdollisia tämän lääkkeen käyttäjillä. Asia jäi kuitenkin siihen eikä siihen koskaan palattu uudestaan.
NYT ALKAA LÄÄKEKIERRE
Olo on jatkuvasti sietämätön, paha olo ja kovat vatsakivut alkavat viedä vointia alaspäin. Ihottumat kiusaavat ja päivittäinen hikoilu lisäävät tuskaisaa oloa.
Paavo tilaa ajan Koskiklinikan lääkärille
Olo on kuitenkin sellainen että pyytää minua kuskiksi koska ei oikein uskalla lähteä liikenteeseen tuossa kunnossa.
Vastaanotolta Paavo lähtee pois mukanaan lääkeresepti Opamox kolme kertaa päivässä. Lääkäri toteaa myös että mitään SSRI-lääkkeitä ei kannata tähän ruveta syömään. Mielenkiintoinen kommentti lääkäriltä. Eipä hän sanoessaan näin tiennyt että juuri tämän potilaan elämä pilataan juuri näillä lääkkeillä. Lääkkeet synnyttävät myös riippuvuuden ja tulevat vuodet ovatkin yhtä kärsimystä mm. vieroitusoireiden takia.
Terveyskeskus – lisää lääkettä
Opamoxit eivät auta yhtään varsinaisiin fyysisiin oireisiin. Vatsakipujen ja muiden oireiden jatkuessa Paavo menee terveyskeskukseen.
Opamoxin vaikutus näkyy selvästi olemuksessa ahdistuneisuutena, väsymyksenä ja tokkuraisuutena, niinpä terveyskeskusläääkäri pitää tapausta psyykkisenä ja kehottaa menemään psykiatrin vastaanotolle. Apu minkä Paavo saa käynnistään on Sepram resepti.
Psykiatrin vastaanotolla – lisää lääkettä
Psykiatri lisää lääkettä ja Paavo saa Fluanxol kaksi kertaa päivässä. Psykiatri lääkäri ottaa myös puheeksi aluesairaalan psykiatrisen osaston jonne Paavo voisi mennä tarkempiin tutkimuksiin. Hän kehuu kuinka se on hyvä osasto ja siellä saisi asiantuntevaa ja hyvää hoitoa hänen tilanteensa selvittämiseksi.
Kutsu vatsatutkimukseen Vammalan aluesairaalaan
Olo on nyt sellainen että Paavo ei pysty kotona tekemään tutkimukseen liittyvää vatsan tyhjennystä vaan pyytää päästä osastolle jo edellisenä iltana. Vessakäynnit tuottavat ahdistusta, jatkuva kipu vatsassa, kuvottava olo ja turvotus alkavat väsyttämään ja tekee olon tuskaiseksi.
Lääkkeet, Opamox, Sepram, Fluanxol pitävät yllä lamaannuttavaa oloa, käytännön toiminnot ovat muuttuneet takkuisiksi eikä niihin saa enää oikein otetta. Mikään ei suju, joka puolella alkaa näkyä erilaisia uhkia ja vikoja. Paavo on luonteeltaan synnynnäinen murehtija joka reagoi herkästi asioihin valittamalla. Olo on jotenkin outo ja väsynyt joka pelottaa. Päivät alkavat kulua paljolti sängyssä.
Vammalassa tehdään vatsatutkimustutkimus. Sieltä Paavo ohjataan suoraan psykiatriselle osastolle juuri noiden voimakkaiden psyykkisten oireiden takia.
OCD – PAKKO-OIREINEN HÄIRIÖ
Paavo kuuluu siihen ihmisryhmään jolla on OCD. Se on ollut aivan nuoruudesta lähtien jollain tavoin elämässä mukana. Joka päiväisessä arkielämässä se ehkä näyttäytyi ylenmääräisenä huolehtimisena ja sähköpelkona. Toisaalta perhe koki hyvin turvalliseksi olonsa kun isä piti niin hyvää huolta siitä että kodissa kaikki on hyvin.
Paavon pappa on ollut sähkölaitoksella töissä 1900-luvun alkupuolella jolloin sähkön käyttö alkoi Suomessa yleistyä. Ilmeisesti sieltä on periytynyt jotain pelkoa joka on vaikuttanut persoonallisuuteen ja reagointitapaan. Sähköjohdot ja katkaisimet olivat Paavon erityisen tarkkailun kohteena. Pakko-oireisiin kuuluvat pakkotoiminnot hän suoritti niin että niihin ei kukaan kiinnittänyt huomiota, jos niitä edes silloin vielä oli olemassakaan. Kunnes lääkkeet joita hänelle alettiin pakkosyöttämään masennuksen hoidossa laukaisivat ilmiön kovaksi.
Mitä OCD ja pakkomielteet ovat
OCD:n aiheuttamat pakkomielteet ovat ennen kaikkea ihmisen itsepintainen käyttäytymismuoto, määrätynlainen tapa reagoida ympärillä oleviin ilmiöihin ja omiin ajatuksiinsa. Se ei ole sinällään sairaus.
Sairaudeksi OCD tulee silloin kun se alkaa hallitsemaan elämistä liikaa. Sitä voisi verrata pitkäaikaiseen alkoholi käyttöön, sitä käyttävät monet ilman sen kummempia haittoja mutta joillekin alkoholi ottaa vallan ja rupeaa määräilemään elämää.
Psykiatrian professori Edn B. Foa Pensylvanian yliopistosta ja kliininen psykologi Reid Wilson määrittelevät pakko-oireista käyttäytymistä näin:
Pakkomielteet ovat ajatuksia ja mielikuvia, jotka aiheuttavat pahaa oloa ja pelkoja. Pelot liittyvät aina fyysiseen ympäristöön mukana on pelkoa jostain tulevasta onnettomuudesta.
Pakkomielteillä on aina tietty ahdistus ja ihminen pelkää aina tiettyä seurausta. Pakko-oire ei ole yleistä ahdistusta.
Pakkomielteisen on vaikea saattaa asioita päätökseen koska ajatuskulku pyörii samojen huolien ja ajatusten ympärillä, kun huolestuu ei pysty lopettamaan. Tähän liittyy myös että epäilee tavallistenkin yksinkertaisten arkipäiväisten asioiden suorittamista mikä johtaa uudelleen ja uudelleen tarkistamiseen.
Pakkomielteiset uskovat että heidän pelkonsa pohjaavat todellisuuteen, mikä toisaalta pitää kyllä paikkansa, koska ajatus ja pelko syntyy fyysisessä ympäristössä olevasta asiasta, pelon voi nimetä selvästi ja siitä johtuvat pelottavat ajatukset ja mielikuvat ovat selvästi nimettävissä.
(Kirja: Kerrasta poikki.Vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista. Lyhytterapia – instituutti Oy)
OCD hukkuu monien muiden psykiatristen diagnoosien joukkoon
Lääkärit eivät tunnu tietävän tästä aika yleisestä haitasta kovinkaan paljoa, eivät aina osaa tunnistaa OCD persoonallisuuspiirteitä potilaissaan, tai jos tunnistavat eivät osaa hoitaa muuten kuin tarjoamalla lääkkeitä, jotka vain lisäävät bensaa liekkeihin. Diagnoosit ovat usein vääränlaisia, joskin sen koulutuksen mukaisia jota lääkäreille opetetaan.
Pakkomielteet kun ovat ajatuksia, uhkakuvia ja mielikuvia ei esim. harhaluuloisuus diagnoosi tunnu väärältä. Mutta jos sen taustalla onkin OCD persoonallisuus, nykymuotoinen pillerihoito ei kyllä persoonallisuutta voi parantaa eikä muuttaa. Siksiköhän niin monet psykiatriset potilaat pyörivät sairaanhoitojärjestelmässämme lääkittyinä vuosikausia tullen vuosi vuosi vuodelta vain huonompaan kuntoon. Lääkkeiden syönti tuo yhä uusia oireita ja sairauksia joita lääkitään taas uusilla lääkkeillä.
Masennus on nykyään niin yleinen työttömyyden aiheuttaja ja ennen aikaiselle eläkkeelle ajava sairaus että herää suuri kysymys siitä, että onkohan lääkärikunta luisunut jotenkin väärille raiteille tämän suhteen. Hehän tämän masennusbuumin ovat aiheuttaneet, koska yksikään ei syrjäydy pois työelämästä ilman heidän lausuntojaan ja todistuksiaan. Jokaisen sairaus diagnoosin saaneen ihmisen takana on aina lääkäri jolla on valta määritellä hänen kohtalonsa.
Sopii myös kysyä kuinka moni psykiatrisen diagnoosin saaneella on jokin fyysinen, lievä neurologinen haitta joka ohjailee ihmisen toimintaa. Sanoin haitta, koska sairaudesta ei ole kysymys vaan ehkä jo synnynnäisestä elimistön toimintatavasta joka heijastuu myös ajattelun ja tunne-elämäm alueelle.
