Kaikki meistä tuntevat sen. Koulukiusaamisen. Tuo ikiaikainen vitsaus lyö maahan ajasta toiseen. Kyseessä on monisyinen ongelma, joka vaatii tarkastelua useasta eri näkökulmasta.
Yksi tekijä saattaa löytyä siitä, että samaan tilaan pakkautuminen yhdessä kolmenkymmenen muun oppilaan kanssa voi olla luonnoton tilanne.
Mitä jos osa lapsista koettaa selviytyä siitä alkukantaisella mekanismilla syö tai tule syödyksi? Hyökkäys on paras puolustus.
Aivan niin kuin joka suuntaan rähisevä koira on usein epävarma ja peittelee sitä esittämällä muuta. Itsevarmat yksilöt pitävät kuononsa kiinni ja kestävät seurata tilanteen kehittymistä ilman välitöntä päänupin kiristymistä. Niittaavat kunnolla, jos tilanne todella vaatii sen ja palautuvat konfliktista nopeasti.
Ehkä koululuokassa tapahtuvalle hyökkäykselle etsitään kohde, joka palvelee tarvetta suojautua syömällä ensin. Siksi ujo, pelokas, epävarma tai jollain muulla tavalla heikkoutta huokuva lapsi sopii parhaiten tarkoitukseen.
Kerran kunnolla kiusattuun tuntuu jäävän energiaa, joka houkuttelee kiusaamiseen taipuvaisia myös jatko-opiskeluissa, armeijassa ja työpaikoilla. Kerran lyötyä on helppo lyödä jatkossakin. Se on tottunut osaansa.
On täysin selvää, että kiusaaja toimii väärin. Toiminnalle ei ole hyviä tekosyitä.
Mutta mitä jää käteen, kun kiusaajia on ollut aina ja todennäköisesti tulee aina olemaan?
Opettajat eivät saa ojentaa oppilaita. Heidän päät on täytetty mm. tavalliseen luokkaan kuulumattomien erityistä tukea tarvitsevien tarpeilla, vieraskielisten tulkkaamisella ja sukupuolen moninaisuutta koskevilla himmeleillä.
Sen kaiken keskellä täytyy vielä opettaa, että hiilidioksidi on myrkky ja ihmisessä on vika nimeltä yhdeksän kuukautta kestävä raskaus.
Pallo jää perheille. Vanhemmille ja lapsille.
Kiusaajien kiusaamisen tarpeeseen puuttuminen saattaa olla liian hidasta. Usein vanhemmat eivät edes myönnä, että heidän lapsensa kiusaa. Yleensä vanhemmat yrittävät parhaansa, eikä mikään olisi niin kamalaa kuin ihmishirviöksi muuttunut jälkikasvu.
Ehkä jäljellä on vain potentiaalisen uhrimateriaalin vahvistaminen niin, että yhä harvempi heistä päätyy osaansa.
Mitä lapsen käsketään tehdä, jos joku tulee aukomaan päätään tai rikkoo leikit? Tavallisesti ensimmäiseksi reitiksi ehdotetaan äidille kertomista.
Se saattaa olla kiusaajalle signaali siitä, että kiusaamista kannattaa jatkaa, koska nössö tarvitsee äidin apuun. Se ei ole mitenkään tavatonta, että äiti puuttuu tavalla, joka antaa vain lisää lyömäaseita.
Tytöille tyypillinen kiusaamisen muoto ulkopuolelle jättäminen tapahtuu usein niille samoille valmiiksi haavoittuvuutta huokuville lapsille.
Olisiko mahdollista kasvattaa lapsi tavalla, jolla hän voi hoitaa tilanteen itse? Emme vain kertoisi, että se toinen on paha. Opettaisimme puolustautumaan sitä vastaan.
Yleensä kiusaaminen on ensin vähäisempää nimittelyä ja saa uusia piirteitä samaan tahtiin, kun kiusattu osoittaa hyväksyvänsä sen. Hän antaa kiusaajille tilaa.
Tilanteen hoitaminen heti on kuitenkin käytännössä helpommin sanottu kuin tehty. Monen kiusatun perusasetukset estävät sen.
Hänen käytetyin sanansa on joo. Hän ei kaipaa perusteluita. Hän on oppinut sietämään suuren määrän kurjuutta ja epäoikeudenmukaisuutta mukisematta vastaan. Hänen ei ole edes kuulunut pitää puoliaan. Rajat, mitä ne ovat?
Hän luottaa siihen, että muut tietävät mikä hänelle on parhaaksi. Ei se mitään, vaikka eivät tietäisi. Kiltti tyttö ja poika arvottaa itsensä sen mukaan miten moni hyväksyy hänet.
Ja näin loistava yhteiskunnan ratas houkuttelee hyeenat haaskalle.
Hyvin samankaltaisia asioita olen itsekin miettinyt. Yksi syy, miksi päätin olla perustamatta perhettä oli, etten haluaisi laittaa omaa lastani tarhaan enkä peruskouluun. Kotiopetus on toki vaihtoehto, mutta miten selittää muille lapsille esim. harrastuksissa, että ei käy normaalia koulua? En ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos lapseni joutuisi kokemaan kouluväkivaltaa. Yhteiskuntaopin tunnilla opetettiin, miten ihminen on yhteiskunnan jäsen ”halusi tai ei”. Luopuisin tästä jäsenyydestä kyllä kovin mielelläni, jos voisin. Poppaskonstein tässä mennään joka tapauksessa aika monen asian suhteen, kun muuta ei ole tarjolla.