Avoimen dialogin hoitomalli kuulostaa niin järkeenkäypältä. Joku miettii, miksi se ei ole laajasti käytössä. Luulen tietäväni syyn. Avoimen dialogin hoitomalli vaatisi nöyryyttä myös muilta kuin itse potilaalta. Useimmat eivät halua nähdä itsessään vikaa.

Tästä asiasta on vaikeaa kirjoittaa. Oman elämäni tragedian ei ehkä kaikki halua loppuvan, koska ei haluta myöntää, miten kaikki meni. Siksi olisi parempi saada minut taas sekoamaan, jotta tulisi todistetuksi, että olen aina ollut hoidon tarpeessa… Minulle tuntuu olevan ok sanoa, että olen ”ihan hullu”, jos vähänkään suutun mistään. Mielenterveyspotilaan täytyy jatkuvasti olla lauhkea lammas, koska muuten saadaan syy viedä sairaalaan.

Ihmisyhteisössä suojataan toisia häpeältä. Olisi helpointa vain pitää valhetta yllä mielisairaudesta henkilöllä, jolla on joskus ollut jotain oirehdinnaksi tulkittavaa. On sietämätön ajatus, että jonkun elämä ja urahaaveet menivät pilalle hoidon takia. Tietenkään kukaan välittävä ihminen ei sitä halua totena pitää. Häpeääkin se aiheuttaa.

Psykiatrinen hoito toteutetaan usein tapaamatta perhettä ollenkaan. Tämän myötä menetetään paljon tietoa. Vielä vaikeampaa on saada selville niitä ympäristössä olevia lainalaisuuksia, joiden parissa potilas elää, koska kuuluu sukuunsa tai yhteiskuntaluokkaansa. Totuuden kaiveleminen ei ole helppoa, koska totuutta samaan aikaan pyritään peittelemään.

Häpeällinen totuus on, että heikompana pidettyjä sorretaan ja jokaisessa ihmisessä on puolia, jotka eivät palvele yleistä hyvää. Siksi mielenterveysongelmiin liittyy niin paljon häpeää: se on häpeää siitä, että ihmisluontoon kuuluu myös mustia puolia. Ehkä myös sairaina pidettyjen mustia puolia, mutta myös muiden… Mustaa on jokaisen väripaletissa, vaikka ihmisluonto kieltää sen värin, kieltää kovalla vimmalla.

Jokaisen ihmisen tarina on inhimillinen ja sympatiaa herättävä. Mikään ei ole erityisesti kenenkään vikaa, ja toisaalta vikaa on kaikissa. Avoimen dialogin hoitomalli toisi esille kokonaiskuvan. Emme sairasta aivosairauksia vaan sairauksia kulttuureissa, ympäristöissä, ja käytänteissäkin. Vaikeita asioita ei voi hoitaa kuin vaikean kautta, jokaisen omakohtaisuutta painottaen.

JAA
Edellinen artikkeliHuutava pula sairaalapaikoista – mutta mitä osastoilla tapahtuu?
Seuraava artikkeliNäkökulma koulukiusaamiseen
Kirjoittaja on lopettanut lähes parikymmentä vuotta käyttämänsä neuroleptihoidon, josta ei tuntenut hyötyvänsä päivääkään. Kirjoittaja toivoo, että mielenterveyshoito uudistuisi niin, että jokaisella mielenterveyspotilaalla olisi mahdollisuus valita turvallinen lääkkeetön hoito. Palstallaan kirjoittaja pohtii, millä ammattilaiset ja potilaat saataisiin puhumaan samaa kieltä. Mitkä tekijät ovat esteenä kehitykselle kohti mielekkäämpää mielenterveyshoitoa?

JÄTÄ VASTAUS