Haluaisin herätellä psykiatrista hoitotahoa ja ihmisiä yleisesti psykiatrisen potilaan todellisuuteen. Pakolla annettu hoito ei ole hoitoa vaan kidutusta. Suomessa ei pitäisi tapahtua kidutusta millekään ihmisryhmälle. Tietämättömyys tästä asiasta johtaa siihen, että muutosta ei tule.
Puhun erityisesti psykiatrisille potilaille pakolla annetuista injektiohoidoista. Hoitoon painostetaan niin, että käytännössä ei voi kieltäytyä. Yhden pistoksen vaikutukset säilyvät kuukausia lääkeaineen hyvin pitkän puoliintumisajan johdosta. Mahdollisia haittavaikutuksia injektiosta ei pysty mitenkään torjumaan vaan vaikka ”hoidon” heti lopettaisi, haittavaikutukset jäävät.
Injektiot itsessään vaikuttavat aiheuttaen erittäin voimakasta ja synkkää masennusta, koska ne salpaavat aivojen mielihyvävälittäjäaineen dopamiinin toimintaa. Keho jäykistyy huomattavasti, käyttäjästä tulee apaattinen ja lamaantunut. Kaikkein pahinta on tietysti tuo voimakas masennus; jokainen hereillä olon hetki on tuskaa, ja tuska jatkuu ja jatkuu kuukaudesta toiseen.
Itseäni on pakotettu ottamaan kahta eri injektiota. Molemmat ovat aiheuttaneet noita samoja oireita, ja lisäksi toinen aiheutti massiivisen unettomuuden. Tällaisia lääkkeitä ei pitäisi käyttää, mutta hoitohenkilökunta ei ilmeisesti ymmärrä, miten pahoista lääkkeistä on kyse. Injektiot ovat kalliita, joten tällä tehdään hyvää bisnestä. En haluaisi uskoa, että näin raadollista on totuus, mutta niin kai se vain on. Lisäksi tällä tavoin voidaan potilaalta jopa avohoidossa viedä itsemääräämisoikeus.
Minulla on taustalla tosi vaikeita ja syviä masennuksen kausia. Silti minulle on annettu injektiona Cisordinolia, jonka pakkausselosteen mukaan lääke aiheuttaa masennusta yleisenä haittavaikutuksena. On elämän ja kuoleman asia, kun potilas pakotetaan ottamaan lääkettä, joka aiheuttaa syvän massiivisen masennuksen. Masennusta jo aiemmin sairastanutta ei pitäisi laittaa vaaraan kokea sitä uudelleen. Potilaalle aiheutetaan potilaan tahdon vastaisesti pahempi ja sietämättömämpi tila kuin psykoosi. Ei ole kyse hoidosta vaan kidutuksesta.
Kyllä näin on että Suomessa vallitsee tässä asiassa hoitohenkilöiden taholta suuri tietämättömyys ja toisaalta hoitohenkilökunta noudattaa näköjään orjamaisesti ja itse ajattelematta suurempien herrojen käskyjä. Tässä kutsun suuremmiksi herroiksi näitä Suomen psykiatrian päälliköitä jotka ovat laatineet ohjeet tai määräykset niin sanottuun käypä hoitoon.
Nämä psykiatrian herrat ovat laatineet nämä niin sanotut psykiatrian käypä hoidon ohjeet joita taas näköjään alaisensa tottelevat pilkulleen , alaiset itse kyseenalaistamatta minkälaista hoitoa potilaillensa antavat.
Tulee tässä mieleen , että eikö näitä alaisia itseään hävetä antaa sellaista hoitoa jota potilaat eivät halua ottaa vastaan , mutta pakolla antavat koska ohjeet näin määräävät? Täytyy tässä sanoa , että jotain lääkäreiden valan vastaistakin on tässä toiminnassa. Eikö lääkäreiden pitäisi aina lääkäreiden valan mukaisestikin auttaa potilaita, ei aiheuttaa heille lisää kärsimyksiä??
Mutta psykiatria on nähtävästi ikuisesti lääketieteen musta lammas , eikä sitä saada todennäköisesti koskaan vastaamaan laadultaan normaalia fyysistä lääketiedettä.
Nimenomaan, mielestäni lääkäri ei todellakaan toimi valansa mukaisesti. Tunnen useita psykiatrien hoidossa olleita tai olevia, joilla on traumoja hoidostaan. Kohtelu on kuin olisi jonkin rikoksen tehnyt, josta pitää epäinhimillisin keinoin rangaista. En tiedä, millä henkilökunnan saisi pysähtymään oman käytöksensä tutkimiseen. On todella häpeämätöntä kävellä toisen oikeuksien yli kaikin tavoin ja tieten tahtoen aiheuttaa kärsimystä potilaille. Jos potilas sanoo, mikä hoito on aiemmin itselle ollut hyvä, siitäkään ei piitata mitään.
Kaikki kidutus on tietenkin väärin, mutta injektiolla voidaan saattaa potilas täysin avuttomaan tilaan, kun elimistö ei toimi yhtään luonnollisesti eikä millään tavalla oloaan voi helpottaa. Ei pysty itkemään, hampaat reikiintyvät, hiukset lähtevät päästä, tunne-elämä kuolee, aika pysähtyy tehden jokaisesta hetkestä piinallista… Olisi paljon armollisempaa suosiolla annostella potilaalle tappavaa myrkkyä kuin jättää potilas pystyyn kuolleeksi kärsimään. Tätäkö on 2000-luvun lääketiede?!
Saitko kieltäytyä lääkityksestä avohoidossa? Itse ainakin sain, vaikka painostus oli kovaa. Itselläni on sama kokemus sairaaksi leimaamisesta sekä masentumisesta neuroleptien vaikutuksen alaisena.
Julkisen puolen avohoidossa en ole koskaan saanut kieltäytyä lääkityksestä. ”Hoito” on pitänyt sisällään valvonnan siitä, että syö lääkkeet. Mitään potilasta itseään hyödyttävää hoitoon ei ole sisältynyt.