Yksilökeskeinen kulttuuri ruokkii diagnoosikeskeistä ajattelua ja hoitoa

    2
    1871

    Länsimainen kulttuuri on tunnettu yksilökeskeisyyden vaalijana. Jokaisen meistä tulisi olla uniikki taivaankappale, jonka elämää ohjaavat täysin omaleimaiset valinnat. Ainutlaatuisuutta onkin mahdollista tuoda esille monin eri tavoin. Sivusta katsottuna täysin erilaisiksi itsensä luokittelevat ihmiset saattavatkin muodostaa keskenään hyvin samanlaisen joukon. 

    Kaikessa yksilökeskeisyydessä tavallisuudesta tulee helposti ahdistava asia. Varmaan kaikki aikaisemmin kohahduttavat keinot olla erilainen ovat nykyään arkipäivää. Ne eivät heilauta suuntaan, eikä toiseen. Psykiatriset diagnoosit tarjoavat tähän erityisyyden tuskaan uusia työkaluja määritellä itsensä muille ja myös omalle itselleen. Ehkä siksi jotkut kokevatkin tarpeelliseksi perustella oman erilaisuutensa ilmoittamalla psykiatriset diagnoosinsa muille.

    Ihminen voi jäädä diagnoosiensa orjaksi myös siksi, koska ne ovat tehneet hänestä jopa mielekkäällä tavalla erilaisen ja merkityksellisen. Silloin on edes jotain. Yksilöllisyyttä suosivassa kulttuurissa voikin olla miellyttävämpää ilmoittaa diagnoosinsa ja hakea edes sillä tavalla eroa muihin, kuin todeta olevansa ihan samanlainen ja ihan yhtä turha sukankuluttaja kuin kaikki muutkin.

    Ehkä hoito ilman diagnooseihin jumittumista voisi olla helpompaa toteuttaa toisenlaisessa kulttuurissa. Olen puhunut ihmisten kanssa diagnoosien tarpeettomuudesta ja jopa niiden unohtamisesta. Se on kuitenkin herättänyt melko monessa pelkoa siitä, että kaikkien ongelmat niputettaisiin ikävässä valossa samaan läjään, sillä ”jokainen on kuitenkin yksilö”.

    2 KOMMENTIT

    1. Minulle diagnoosi on lähinnä selitys sille, miksi olen työkyvyttömyyseläkkeellä. On kätevää ilmoittaa olevansa skitsofreenikko. Samalla se on tietenkin petollista, jos uskoo liian lujasti diagnoosiinsa. Psykiatrian poliklinikat uskovat lujasti diagnooseihin, sillä se on lähes ainoa apu, mitä he voivat lääkkeiden lisäksi tarjota.

      Käsitykseni mukaan esim. masennus ja psykoosi johtuvat surkeasta lapsuudesta. Valitettavasti suurin osa terapiasuuntauksista – tai oikeastaan kaikki – eivät osaa auttaa tässä suhteessa.

    2. Minusta potilaalla tulisi olla oikeus pyytää tietojen poistoa ja diagnoosin poistoa. Nyky yhteiskunnassa kenelläkään ei ole omaa yksityisyyttä, kerran koneelle päätyneet tiedot voidaan pitää siellä ikuisesti vaikka esim potilaan käytös olisi muuttunut ja potilas olisi muuttunut toisenlaiseksi, silloin diagnoosin saanut henkilö on turhaan näiden. Tietojärjestelmä kontroilloi kaikkia eikä kerran diagnosoitu saa rauhaa. Miten voitaisiin lisätä vahingossa psykiatrille päätyneiden henkilöiden tietojen poistoa järjestelmästä ja turvata oikeus ihmisarvoiseen elämään trauman jälkeen?

      Tietojen poisto järjestelmästä pitäisi olla jokaisen oikeus

    JÄTÄ VASTAUS