Viime keväänä kampanjoitiin teemalla “Stand against racism”.

Minä pyörittelin aihetta mielessäni ja kirjoitin silloin seuraavasti: Aihe ja kampanja on tärkeä. Näen paljon yhtäläisyyksiä myös siihen, miten mielenterveyspotilaita kohdellaan, ja miten heihin suhtaudutaan.

Vaikka näkisin hyvin tarpeelliseksi vähän vastaavan kampanjan aiheesta mielenterveys, jotain tekisin kuitenkin toisin. En oikein usko ihmisten kouluttamiseen sen suhteen, mitä saa sanoa ja miten. Joku raja sanomisissakin tietenkin menee, mutta missä? Ja miten rajan ylityksiin pitäisi suhtautua?

Emmehän me aina tunne samoin, ei vähemmistöt, eikä enemmistöt. Minusta siinä ei voi luottaa yksinomaan koulutukseen. Eikö se olisi kaikkien osapuolten opittava ja kohdattava epäonnistumisille alttiissa vuorovaikutuksessa, hyväksyvästi ja aina uudestaan uuden ihmisen kanssa?

Kirjailija James Baldwinin näkökulma aiheeseen on kiinnostava. Hän koki ja näki rasismin vaikutukset perheessään ja yhteiskunnassa. Minusta näkökulma sopii myös tähän mielenterveysviitekehykseen, vaikka onkin helpommin sanottu kuin tehty. Baldwin kirjoittaa eräässä esseessään,”Kirje veljenpojalleni”, (https://genius.com/James-baldwin-a-letter-to-my-nephew…) näin:

“There is no reason for you to try to become like white men and there is no basis whatever for their impertinent assumption that they must accept you. The really terrible thing, old buddy, is that you must accept them, and I mean that very seriously. You must accept them and accept them with love, for these innocent people have no other hope. They are in effect still trapped in a history which they do not understand and until they understand it, they cannot be released from it.”

Lisäksi hän kirjoittaa, että nämä ihmiset ovat sinun kadonneita veljiäsi, ja jos sana ”integration” jotain tarkoittaa, niin sitä, että meidän tulee rakkaudella pakottaa veljemme näkemään itsensä sellaisina kuin ovat, rakkaudella pakottaa lopettamaan todellisuuden pakeneminen ja aloittamaan sen muuttaminen.

”We cannot be free until they are free.” Ja varmasti myös toisinpäin.

JAA
Edellinen artikkeliKirjepostia Heidille 24.1.2021 – Persoonan kehkeytyminen
Seuraava artikkeliVertaistuki -ideologia
Mielenterveyden pulmien omakohtaisen kokemisen myötä olen ryhtynyt tekemään töitä sen eteen, että suhtautumistapamme ja hoitokäytäntömme muuttuisivat. Olen kahden lapsen äiti, "entinen" diplomi-insinööri ja nykyinen toimintaterapian opiskelija.

JÄTÄ VASTAUS