Psykiatrian oma ihmelääke Leponex lopettaa psykoosin tehokkaasti, mutta aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia. Tabuksi muodostunutta aihetta käsiteltiin varsin ansiokkaasti Ylellä 5.10.2020 ensiesityksensä saaneessa ohjelmassa MOT: Vaarallinen ihmelääke. Aihe on yhteiskunnallisesti merkittävä. Ohjelmassa kuullaan näkemyksiä klotsapiinista niin lääkkeen entisiltä ja nykyisiltä käyttäjiltä kuin ammattilaisiltakin. Lisäksi on haastateltu äitiä, jonka tytär kuoli klotsapiiniin.
Ohjelman näkökulma on melko varovainen, ja kaikki haastatellut lääkärit ovat varsin klotsapiinimyönteisiä. Ohjelmassa viitataan mitä ilmeisimmin professori Jari Tiihosen rekisteritutkimukseen, jolla perustellaan klotsapiinin ”kiistattomia hyötyjä”, vaikka ”laajan seurantatutkimuksen” lähdettä ei suoraan kerrota. Tiihonen on kuitenkin sen verran omilla linjoillaan, että lähdettä ei ollut vaikea päätellä. Tiihosen ja työtovereiden kieltämättä varsin kyseenalaisesti toteutettua tutkimusta on analysoitu täällä: https://madinfinland.org/tiihonen2009/. Luettavissa myös Jari Tiihosen vastine, josta jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä.
Lisäksi ohjelmassa kuullaan psykiatrian emeritusprofessori Esa Leinosen väite siitä, että skitsofrenia olisi selkeästi perinnöllinen sairaus, jossa elämäntapahtumille olisi mahdollisesti ”laukaisevan tekijän” merkitys. Tätä väitettä on taas käsitelty täällä tuoreen artikkelin valossa: https://madinfinland.org/skitsofrenian-geeniteoria-kaatumassa/
Kaikesta huolimatta haastattelut on toteutettu laadukkaasti ja ohjelma on hyvä keskustelun avaus aiheeseen, josta ei ole aiemmin juurikaan julkista keskustelua voinut käydä. Toimitus on tehnyt hyvää työtä.
Ohjelma YLE Areenassa: https://areena.yle.fi/1-50278143
Kati Pehkosen ja Johanna Mattisen syventävä kirjoitus aiheesta: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/10/05/ihmelaake-aiheutti-kahdeksan-suomalaispotilaan-kuoleman-ja-se-vedettiin
Ohjelman käsikirjoitus: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/10/05/vaarallinen-ihmelaake-kasikirjoitus
Hei! Olipa yllätys löytää tämä parin päivän takainen Mot-ohjelma Yle Areenasta. Etsin vain jotain Areenasta, tylsyyttä tappaakseni ja ajatuksiani itseasiassa muualle viedäkseni, kun olin taas miettinyt tätä psykiatrian uhkaa ja lääkärien neuroleptipakkomielteisyyttä ja lukenut mm. tätä Mad in Finland sivustoa.
Mukava, että Tapio pääsi ihan valtakunnan mediaan ja tavallisten televisiota katselevien ihmisten tietoisuuteen näitä asioita valaisemaan. Hyvä, jos Alina P:lle on apua lääkkeistä ja hän on kiusallisista haitoista huolimatta lähtenyt nyt opiskelemaankin. Tsemppiä opintoihin! Marian tarina on surullisempi, kun hän vieläpä itse arvasi, mitä tulee käymään ja hakeutui osastolle juuri sen vuoksi, että sopimatonta lääkitystä purettaisiin pois. Epäselväksi ohjelmassa jäi, mitä nämä lääkärit tarkoittivat Leponexin mullistavuudella? Miten se positiivisesti poikkeaa niin olennaisesti nykyisin tai silloin aikoinaan käytössä olleista muista psyykenlääkkeistä? Etenkin, mitä tarkoittaa ”vähäisemmät haitat” ja mihin verrattuna, kun haitat on näinkin vakavat? Mistä on peräisin väite, että Leponexin käyttäjät eläisivät pidemmän elämän, kuin lääkitsemättömät psykoosisairaat?
En ole itse ikinä ollut psykoosinestolääkityksellä. Jo näiden aineiden tyrkyttäminen kuitenkin aiheuttaa minulle haittaa, koska tiedän, mitä ne ovat, kun olen omin silmin nähnyt, mitä ne ovat ystävilleni tehneet. Näin ollen, neuroleptien pakkomielteinen tyrkyttäminen, tuhoaa luottamukseni ”hoitotahoon”. Hoitokontakti katkeaa. Miksi kuvittelisin, että joku joka haluaa minun syövän tuollaisia myrkkyjä, toivoo minulle hyvää: ”Kaikki on vain sinun omaksi parhaaksi”. En ole ikinä ollut itsetuhoinen. ”Psykoottisuuteni” aikoina olen aina samalla tiedostanut, että luuloni saattavat myös olla harhaisia ja näin hakeutunut omatoimisesti ammattiauttajalle. Harha-ajatukset eivät myöskään näin 20v olemassa oltuaan ole aiheuttaneet uhkaa kenellekään toiselle. Myrkyttää minut näköjään kuitenkin pitäisi saada ja minulle pitäisi saada muitakin sairauksia, kerran skitsofrenia on! Muita pelkoja ei ole ollut pitkään aikaan, kuin pelko näitä ”mielenterveysalan ammattilaisia” kohtaan.
# Etenkin, mitä tarkoittaa “vähäisemmät haitat” ja mihin verrattuna, kun haitat on näinkin vakavat? Mistä on peräisin väite, että Leponexin käyttäjät eläisivät pidemmän elämän, kuin lääkitsemättömät psykoosisairaat?”
Psykiatrien käyttämässä statistiikassa esimerkiksi se, että klotsapiinin käyttäjiin valikoituu tilastollisesti enemmän alhaisemman itsemurhariskin omaavia ihmisiä, on ilmeinen näyttö sen turvallisuudesta. Näillä ihmisillä on aika kevytmielinen tapa suhtautua tieteellisen ajattelun perusteisiin, kun on kyse omien lempilääkkeiden tehokkuuden ja turvallisuuden osoittamisesta. Tietenkin voidaan kevyesti höpistä jotain kyseisen vääristymän korjaamisesta tilastollisesti kuvailematta lainkaan sitä, mten se tehdään. Tämä antaa hyvin uskottavan vaikutelman statistiikan uskottavuudesta. Jos klotsapiini on se viimesijainen lääke sen vaarallisuuden takia, niin sen käyttäjillä on tietenkin kumulatiivisesti rasitetta terveydelleen eri neuroleptien käytöstä. Tiihonen ynnä muut tutkijat eivät voi myöntää, ettei kumulatiivisen käytön vaikutuksia voi mitenkään eritellä toisistaan. Ensin he luovat erillisen ryhmän monilääkityille ja sitten havaitsevat, että koska suuri osa klotsapiinin käyttäjistä kuuluu monilääkittyihin, klotsapiini itsessään on turvallinen ja tehokas lääke, koska sen käyttäjistä suurempi osa ei lukeudu sen käyttäjiin. Psyykenlääkkeitä koskevia tutkimuksissa on muutenkin ihan turha olettaa, että a)ne olisivat koskaan plasebokontrolloituja b) niihin valikoituvat potilaat olisivat mitenkään edustava ryhmä oikeasti hoidetuista ensipsykoosiin ajautuineista potilaista, joilla ei ole vaikeaa lääkeriippuvuutta c) että tutkijat olisivat edes yhtä mieltä sellaisten perusasioiden, kuten ”relapsi” määritelmästä. Ja kuolleisuuttakin mitataan eri tavoin, Tiihonen ja hänen hedelmälliseen verkostoon kuuluvat tuttavansa suosivat neurolepteja koskevissa tutkimuksissa mittausmenetelmää, joka suosii vahvasti lääkittyjä potilaita. Kun lasketaan kuolleisuutta suhteessa henkilövuosiin, jopa kymmenen vuotta neuroleptejä käyttäneen henkilön kuolleisuus voidaan määrittää ryhmään ”ei-lääkitty”, jos hän ei muistanut käydä hakemassa apteekista reseptiään hetkeen. Jos hän vaikka lopettaa lääkkeiden syönnin muutamaksi kuukaudeksi, kuolleisuus suhteutetaan tuohon yhteen lääkkeettömään elinvuoteen,ei niihin kymmeneen, joina hän käytti lääkettä. Jos hän kuolee lääkityksellä, hänen kuolemansa suhteutetaan kymmeneen vuoteen joina hän käytti lääkitystä. Riskihän on ei-lääkityssä ryhmässä kuolleisuudelle hirvittävän paljon suurempi ihan vain riippuen siitä, muistiko voimakkaan lääkeriippuvuuden omaava potilas syödä lääkkeitä joka vuosi yhtä tunnollisesti. Koska kaikki hulluja hoidetaan neurolepteilla jossain vaiheessa, kertyy elinvuosia suhteessa kuolleisuuteen lääkitykselle enemmän kuin lääkkeettömillä ajanjaksoille. Tällaisia tutkimuksia nämä lääketieteen asiantuntijat sitten siteeraavat, ja nuo olivat vain jäävuoren huoppu noiden tutkimusten puutteista. Tapio Gauffinhan on niitä kirjoittanut enemmänkin. On täysin järjenvastaista olettaa, että terveydelle vaaralliset hermomyrkyt pidentäisivät yhtään kenenkään elinikää pitkällä aikavälillä. Niiden tunnettujen ns. sivuvaikutusten luettelo on itsessään pitkä kuin synti. Pitää olla tyhmä kuin vasemman jalan saapas, jos ei haista palaneen käryä noiden tutkijoiden ”statistiikassa”.
Kiitos mielenkiintoisista kommenteista!
Helenan viestiin voisin kommentoida, että subjektiivinen kokemus on saanut aivan liikaa painoarvoa, vaikka itse kuulun subjektiivisen kokemuksen painottamisen nettohyötyjiin. Kyseisellä Alinalla ei ole mitään mahdollisuutta tietää, millainen elämä hänellä olisi jos hoito perustuisi johonkin muuhun kuin keskushermostoa lamauttaviin sedatiiveihin, joita on sittemmin alettu kutsua psykoosilääkkeiksi. Kokemus on sopeutuvainen, ja harva psykoosilääkekoukussa oleva a) tunnistaa kognitiivisen taantumisensa astetta (vrt. dementikko) ja b) haluaa myöntää, miten paljon haittaa lääkkeestä on (torjunta/defenssit). Tämä teoria tai hypoteesi on lainattu pitkän linjan psykiatri Peter Bregginiltä, jonka mukaan lääkkeistä johtuva krooninen kognitiivinen taantumien on se diagnosoimatta jäävä sairaus, jonka takia psykoosilääkkeiden käyttäjät haluavat yleensä lääkkeensä lopettaa. Varmasti tämän takia joudutaan näkemään myös niin kovasti vaivaa ylläpitää jatkuvaa ”lääkemyönteisyyttä”, joka toivottavasti ajattelutapana on nyt hiipumassa.
Itse toivoisin, että katsottaisiin niitä tilastoja ja haastettaisiin tosissaan esimerkiksi tämä fsas:n mainitsema ja hyvin erittelemä Jari Tiihosen rekisteritutkimus, jonka asema suomalaisessa mielenterveyspolitiikassa on valvomattoman Käypä hoito -suosituksen takia aivan järjetön huomioiden se, millaiseen vähemmistöön Tiihonen klotsapiinimyönteisine tuloksineen oikeasti kuuluu.
Kun analysoin tuota Tiihosen FIN11-tutkimusta, hän katsoi tarpeelliseksi kritisoida työryhmänsä puolesta ”argumentaationi älyllistä tasoa”. Voidaan siis olla erittäin vakuuttuneita siitä, että kalikka kalahti ja Tiihosella oli selkeitä vaikeuksia pitää defenssinsä kasassa.
Leponex… hah. Mitenkäs ihmelääke Abilify jota markkinoidaan myös masennuksen hoitoon?
Yleiset haittavaikutukset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10:stä):
– diabetes mellitus
– univaikeudet
– ahdistuneisuus
– levottomuus ja kyvyttömyys pysytellä tai istua paikoillaan
– hallitsemattomat nykivät, nytkähtelevät tai vääntelehtivät liikkeet, levottomat jalat
– vapina
– päänsärky
– väsymys
– uneliaisuus
– huimaus
– vapina ja näön hämärtyminen
– ulostamiskertojen harveneminen tai ulostamisvaikeudet
– ruuansulatushäiriöt
– pahoinvointi
– lisääntynyt syljeneritys
– oksentelu
– väsyneisyys.
Melko harvinaiset haittavaikutukset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 100:sta):
– suurentunut prolaktiinihormonipitoisuus
– kohonnut verensokeripitoisuus
– masennus
– muuttunut tai lisääntynyt seksuaalinen halu
– suun, kielen ja raajojen hallitsemattomat liikkeet (tardiivi dyskinesia)
– lihasjänteyshäiriö, joka aiheuttaa vääntelehtiviä liikkeitä (dystonia)
– kahtena näkeminen
– nopea sydämen syke
– verenpaineen lasku seisomaan noustessa, mikä aiheuttaa huimausta, pyörrytystä tai pyörtymisen
– nikotus.
Seuraavia haittavaikutuksia on raportoitu aripipratsolin markkinoille tulon jälkeen, mutta niiden
yleisyys on tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin):
– valkosolujen määrän väheneminen
– verihiutaleiden määrän väheneminen
– allerginen reaktio (esim. suun, kielen, kasvojen tai kurkun turpoaminen, kutina, ihottuma)
– diabeteksen puhkeaminen tai olemassa olevan diabeteksen paheneminen, ketoasidoosi (ketonien
esiintyminen veressä ja virtsassa) tai kooma
– korkea verensokeri
– natriumin vähyys veressä
– ruokahaluttomuus (anoreksia)
– painonlasku
– painonnousu
– itsemurha-ajatukset, itsemurhayritykset ja itsemurha
– aggressiivisuus
– kiihtyneisyys
– hermostuneisuus
6
– pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä, johon kuuluvat kuume, lihasjäykkyys, hengityksen
nopeutuminen, hikoilu, tajunnantason lasku ja äkilliset verenpaineen ja sydämen syketiheyden
muutokset, pyörtyminen
– kouristuskohtaukset
– serotoniinioireyhtymä (tila, joka voi aiheuttaa suurta onnen tunnetta, uneliaisuutta, kömpelyyttä,
levottomuutta, juopumuksen tunnetta, kuumetta, hikoilua ja lihasjäykkyyttä)
– puheen häiriöt
– silmämunien kiinnittyminen yhteen asentoon
– äkkikuolema
– hengenvaaralliset rytmihäiriöt
– sydänkohtaus
– sydämensykkeen hidastuminen
– verihyytymät laskimoissa, erityisesti alaraajoissa (oireita ovat alaraajan turpoaminen, kipu ja
punoitus), joista ne voivat kulkeutua verisuonten kautta keuhkoihin aiheuttaen rintakipua ja
hengitysvaikeuksia (jos havaitset jonkin näistä oireista, hakeudu heti lääkärin hoitoon)
– korkea verenpaine
– pyörtyminen
– ruuan joutuminen henkitorveen ja siitä seuraava keuhkokuumeen (keuhkoinfektion) riski
– lihaskouristukset äänihuulten alueella
– haimatulehdus
– nielemisvaikeudet
– ripuli
– vatsavaivat
– mahavaivat
– maksan vajaatoiminta
– maksatulehdus
– ihon ja silmänvalkuaisten keltaisuus
– poikkeavat maksa-arvot
– ihottuma
– ihon valoherkkyys
– kaljuus
– runsas hikoilu
– lihassolujen epänormaali hajoaminen, mikä voi aiheuttaa munuaisongelmia
– lihaskipu
– jäykkyys
– tahdosta riippumaton virtsankarkailu (inkontinenssi)
– virtsaamisvaikeudet
– vastasyntyneen lääkeainevieroitusoireyhtymä, jos vauva on altistunut lääkkeelle raskauden
aikana
– pitkittynyt ja/tai kivulias erektio
– ruumiinlämmön säätelyhäiriöt tai kohonnut ruumiinlämpö
– rintakipu
– käsien, nilkkojen tai jalkojen turvotus
– verikokeet: suurentunut tai vaihteleva verensokeri, glykosyloituneen hemoglobiinin pitoisuuden
suureneminen
– kyvyttömyys vastustaa haitallisia mielijohteita, joita voivat olla esimerkiksi:
voimakas pelihimo itselle tai perheelle aiheutuvista seurauksista huolimatta
muuttunut tai lisääntynyt seksuaalinen mielenkiinto ja käyttäytyminen, esimerkiksi
lisääntynyt seksuaalivietti, joka haittaa merkittävästi sinua tai muita
kontrolloimaton ja liiallinen ostelu tai tuhlaaminen
ahmiminen (suurten ruokamäärien syöminen lyhyessä ajassa) tai pakkomielteinen
syöminen (syöminen enemmän kuin normaalisti ja enemmän kuin on tarpeen)
vimma kuljeksia.
Kerro lääkärille, jos havai
Tätäkin tuli käytettyä. Minusta Abilify on tasoa ”kalkkitabletti” Leponexiin verrattuna, mutta akatisian ja siten itsemurhan tai henkirikoksen riski kyllä on olemassa ihan eri tavalla kuin Leponexissa. Kova lääke sekin. Tosin nyt tuli hiljattain suomalainen rekisteritutkimus (Bergström ym.), jossa Leponex ei erottunut itsemurhienkaan suhteen mitenkään edukseen. Vähäisen itsemurhien määrän voisi erittäin voimakkaan rauhoittamisen takia olettaa, mutta ehkä ihmiset tappavat itseään vakavien haittavaikutusten takia.
Erittäin hyvä avaus ja täytyy tosiaan toivoa, että tämä herättää laajempaa keskustelua, koska ollaan tärkeällä asialle. Päivä päivältä Leponexin – ja muiden antipsykoottien – käyttäjiä on entistä enemmän.
Pitkäaikainen neuroleptien käyttö aiheuttaa myös rakenteellisia muutoksia aivoissa. Oulun Yliopistossa tehty suomalaistutkimusta aiheesta, väitöskirja löytyy nimellä: ”The association between antipsychotic and benzodiazepine use with brain morphology and its changes in schizophrenia”
Samaa mieltä. Itse en noita tutkimuksia pysty lukemaan ilman, että opiskelukyky kärsii. Testattu on erilaisilla kriittisillä kirjoilla. Ehkäpä joskus kesällä voisin lukea..