Luterilaisuuden kantavana oppina pidetään Raamattu-periaatetta, jonka mukaan Raamattu on uskon ja elämän ainoa auktoriteetti. Yhä edelleen teologit kiistelevätkin verisuonet pullistellen siitä, onko Raamatusta löydettävissä ”näyttöä” homoseksuaalien vihkimisen puolesta vai ei. Samantyyppisiä kiistoja on käyty siitä, mitä Raamattu todella kertoo naispappeudesta, koska vaihtoehtoisia tulkintoja on useita. Raamattua voi siis tulkita hyvin monella tavalla ja oikeanlainen tekstintulkinta muodostuu viisaiden uskonoppineiden toimesta. Tämän blogin tarkoitus ei kuitenkaan ole ottaa kantaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon asioihin, vaan tuoda esiin luterialisten oppien ja skitsofrenian Käypä hoito -työryhmän välinen erottamaton yhteys.
Tutkimusnäyttö on näyttöön perustuvan psykiatrisen hoidon ainoa auktoriteetti, eli psykiatrien Raamatun muodostavat alan tutkimukset. Suomessa skitsofrenian Käypä hoito -työryhmä puolestaan ohjailee vahvasti mutta näkymättömästi sitä, miten eri tutkijoiden psykoosia koskevien artikkelien muodostamaa kokonaisuutta kuuluu oikeaoppisesti tulkita. Tarkasteluni osoittaa, että tämän työryhmän omilla uskonoppineilla saattaa kuitenkin olla enemmän sidonnaisuuksia lääketeollisuuteen kuin Jumalaan tai psykoosipotilaisiin. Seuraavaksi esittelen hieman Käypä hoito -työryhmien ideaa.
Käypä hoito -työryhmät ovat Lääkäriseura Duodecimin asettamia työryhmiä, jotka laativat Suomeen kansallisia lääketieteellisiä hoitosuosituksia. Nämä työryhmät eivät varsinaisesti toimi minkään viranomaisen valvonnan alaisina. Työryhmien kokoonpanoon ei voi ainakaan tällä hetkellä millään demokraattisella keinolla vaikuttaa, vaikka hoitosuositusten sisältö on yhteiskunnallisesti erittäin merkittävä.
Kuten Raamattuakin, myös tutkimusnäyttöä voidaan tulkita erittäin monella tavalla ja tässä tapauksessa tulkitsijoina toimivat eliittipsykiatrit, joiden katsotaan osaavan tulkita psykoosia koskevaa tutkimusnäyttöä erittäin pätevästi. Ottakaamme lyhyt ote esimerkiksi skitsofrenian Käypä hoito -suosituksesta, josta voi linkin takaa lukea tarkemmin (http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi35050):
Yleisperiaatteita:
”Psykoosilääkehoito, joka toteutetaan psykososiaalisiin hoitoihin liitettynä, vähentää merkittävästi
- uusia sairausjaksoja 110
- kokonaiskuolleisuutta111, 112″
Viite 112 viittaa tutkimukseen, jossa joukko tunnettuja tutkijoita Jari Tiihosen johdolla olivat muun muassa löytäneet Suomesta 18914 skitsofreniapotilasta, jotka olivat viettäneet keskimäärin 7,8 vuoden mittaisen seurannan kokonaan ilman antipsykoottista lääkehoitoa ainakin ollessaan avohoidossa. Kaikki psykiatrista hoitoa Suomessa seuraavat tietävät, että tämä ei voi pitää paikkansa, koska Käypä hoitokin suosittelee aina lääkehoitoa skitsofreniaan. Tästä ja lukemattomista muista vakavista ongelmista huolimatta kyseinen tutkimus on löytänyt tiensä ”osoittamaan” neuroleptien, erityisesti klotsapiinin, terveellisyyden kaikille skitsofreniadiagnoosin saaneille suomalaisille (https://madinfinland.org/tiihonen2009/). Viite 111 puolestaan viittaa lähes täysin samoista tutkijoista koostuvan ryhmän toiseen tutkimukseen.
Lääkehoitoa suositellaan akuuttivaiheeseen, tasaantumisvaiheeseen ja vakaaseen vaiheeseen. Käypä hoito -työryhmä suosittelee siis skitsofreniaksi diagnosoitavaan psykoosiin hoidoksi loppuelämän kestävää lääkekuuria.
On olemassa myös hyvin toisenlaista tutkimustietoa, joka on kerätty vakuuttavammilla menetelmillä. Laaja yhdysvaltalainen seurantatutkimus osoitti, että psykoosilääkkeiden käyttö skitsofrenian hoidossa on yheydessä heikkoon pitkän aikavälin lopputulokseen ja suurempaan määrään relapseja kuin lääkehoidon lopettaminen (https://madinfinland.org/seurantatutkimus-psykoosilaakkeiden-kaytto-skitsofrenian-hoidossa-huonontaa-pitkan-tahtaimen-lopputulosta-merkittavasti/). Vuonna 2018 tehty tutkimus puolestaan osoitti, että hyvin vähäiseen neuroleptien käyttöön turvautuva avoimen dialogin mallin mukainen hoito johti merkittävästi vähäisempään määrään ”luonnollisia kuolemia”, potilaiden huomattavasti parempaan toimintakykyyn sekä vähäisempään sairaalahoidon tarpeeseen pitällä aikavälillä muun Suomen hoitoon verrattuna. (https://madinfinland.org/tutkimus_avoin_dialogi/).
Psykoosia koskevaa tutkimusnäyttöä voisi siis tulkita aivan toisella tavalla kuin Suomessa nyt tehdään, mutta syystä tai toisesta työryhmä on valinnut hyvin lääkemyönteisen linjan. Tutkimukset osoittavat, että taloudellisilla sidonnaisuuksilla on vaikutusta hoitosuositusten laatimiseen, joten selityksiä näille lääkemyönteisille tulkinnoille voidaankin osaltaan hakea työryhmän jäsenten lukumäärällisesti runsaista asiantuntijapalkkioista, luentopalkkioista, tutkimuspalkkioista ynnä muista lisätienesteistä lääketeollisuudelta.
Käypä hoito -työrymien toimintakaavion mukaan ”merkittävä taloudellinen intressi” saattaa tehdä henkilöstä sopimattoman toimimaan Käypä hoito työryhmässä. Kysymys kuuluukin, että mikä mahtaa olla niin merkittävä taloudellinen intressi. Eivätkö esimerkiksi Sami Pirkolan sidonnaisuudet kuuteen lääkeyritykseen ole este työryhmässä jatkamiselle vai tulisiko hänen kenties haalia vielä lisää taloudellisia sidonnaisuuksia, jotta ne olisivat riittävän merkittäviä?
Suomessa olemme totuttuneet valehtelemaan itsellemme, että maassamme ei ole rakenteellista korruptiota ollenkaan, mikä tekee Suomesta ihanteellisen yhteistyökumppanin lääketeollisuudelle. Kuten professori Teppo Järvinen on korostanut, näissä sidonnaisuuksissa ei ole mitään laitonta, mutta epäeettisiä ne ovat. Minä entisenä skitsofrenian Käypä hoito -suositusten kuluttajana en voi hyväksyä tällaista laillista kansalaisten sumuttamista. Jos laadit julkisia hoitosuosituksia, et voi ottaa lääketeollisuudelta rahaa tai arvopapereita vastaan.
Skitsofrenian Käypä hoito -työryhmä on julkinen toimielin ja kaikkien suomalaisten yhteinen asia. Vaikka yksilöt eivät ole siis tehneet mitään laitonta, on rakenteellinen ongelma todella suuri. Suomen hoitosuositus skitsofreniaa koskien on yksi maailman ehdottomasti lääkemyönteisimmistä ja hoitotulokset ovat sen mukaiset, eli globaalia pohjasakkaa. Jokohan olisi aika laittaa tämä tutkimusnäyttöä erittäin lääkemyönteisesti tulkitseva saunakerho asianmukaiseen valvontaan tai peräti vaihtoon? Ummehtunut suomalainen psykiatria kaipaa kunnon tuuletusta ja avointa dialogia.
Skitsofrenian käypä hoito -työryhmän taloudelliset sidonnaisuudet (conflicts of interests):
Hannu Koponen: Toiminut luennoitsijana ja/tai asiantuntijana koulutustilaisuuksien suunnittelussa lääkealan yritysten järjestämissä ja/tai tukemissa koulutustilaisuuksissa (AstraZeneca, GSK, Lundbeck). Osallistunut ulkomaisiin kongresseihin lääkealan yritysten rahoittamana (AstraZeneca, GSK). Toiminut asiantuntijana lääkealan yritysten tieteellisissä neuvottelukunnissa (AstraZeneca). Osallistunut lääkealan yritysten rahoittamiin kliinisiin lääketutkimuksiin (AstraZeneca, Lundbeck, Pfizer).
Tanja Laukkala: Luentopalkkio (Helsingin terveyskeskus, Helsingin yliopisto/HUS, Lääkäripäivät (Tampere, Turku, Helsinki, Oulu), Tampereen yliopisto/TAYS), Muu palkkio (Puolustusvoimat, Mehiläinen)
Jorma Oksanen: Tehnyt kliinistä lääketutkimusta lääkealan yrityksille palkkiota vastaan (Astra-Zeneca, Roche, BMS, Lilly). Antanut asiantuntija-apua lääkealan yrityksille (BMS, Janssen). Luennoinut lääkealan yritysten kustantamana sairaaloiden ym meetingeissä (Janssen-Cilag).
Sami Pirkola: Kutsuttuna luennoitsijana lääkalan yritysten järjestämissä koulutustilaisuuksissa (Glaxo-Smith-Kline, Bristol-Myers-Squibb, Astra Zeneca, Lundbeck). Osallistunut kansainvälisiin psykiatrian alan kongresseihin lääkealan yritysten maksamana (Astra Zeneca, Janssen- Cilag, Lundbeck ja Bristol-Myers-Squibb). Toiminut korvausta vastaan asiantuntijana lääkealan yrityksen tutkimushankkeessa (Pfizer).
Raimo K. R. Salokangas: Toiminut Oy Lunbeck Ab:n tutkimussäätiön apurahatoimikunnan puheenjohtajana. Osallistunut ulkomaisiin kongresseihin lääkealan yrityksen kustantamana (Oy Lundbeck Ab). Esitelmöinyt kotimaisissa koulutustilaisuuksissa, joiden järjestäjinä ovat toimineet lääkealan yritykset (Bristol-Myers Squibb, AstraZeneca, Oy Lundbeck Ab).
Ulla Saxen: Ei sidonnaisuuksia.
Lauri Tuominen: Ei sidonnaisuuksia.
Miksi Käypä hoito -suosituksessa viitataan siis vain yhteen naturalistiseen tutkimukseen lääkityksen vaikutuksesta skitsofreenikoiden kuolleisuuteen kun tiedetään, että aiheesta on paljon ristiriitaisia tuloksia?. Esimerkiksi Weisman et al. 2009 tekemä systemaattinen tutkimuskatsaus koostui 12 eri tutkimuksesta, ja Tiihosen et. al (2006) ja Haukka et al (2006) olivat huomattavassa vähemmistössä tuloksineen, jotka löysivät antipsykoottisten lääkkeiden käytön olevan yhteydessä vähäisempään kuolleisuuteen verrattuna niihin, jotka eivät niitä käyttäneet. Tässä pieni otos katsauksen tuloksista:
Loas et al. (2009) ”One prospective study 150 schizophrenia patients with an average age of 38.9 years evaluated predictors for mortality over a follow-up-period of a maximum of 14 years using multivariate There was no control group. All included patients could be followed. The status of all patients could be identified at the 14-year follow-up. Twenty five patients had died resulting in a SMR compared to the general population of 4.83. The authors report 15 medically-related deaths (seven due to cardiovascular disease, three cases of cancer and one case each of AIDS, seizure-related death, asphyxia, hypothermia and digestive disorder) and 10 non-medically-related deaths (eight suicides, one accident and one homicide). Ten of the 15 medically-related causes of death were potentially antipsychotic-associated or -influenced.”
Enger et al. (2004): ”The study compared overall and cardiovascular mortality within a follow-up-time of 1.5 years to a cohort matched by age, sex, date and health plan. Adjusted mortality rate ratios were 4.41 (95% CI 2.96–7.91) for any antipsychotic use, 4.59 (95% CI 1.67–12.58) for FGA use, 4.35 (95% CI 0.97–19.62) for SGA use, and 3.74 (95% CI 1.04–13.54) for use of both types concurrently compared to the control group. The comparative mortality rate was reduced from 4.4 to 2.2 by excluding deaths attributed to suicide. The RR for cardiovascular mortality was 1.30 (95% CI 0.25–6.65) for any antipsychotic. FGA use was associated with a higher rate of myocardial infarction and arrhythmia.”
Joukamaa et al (2006): ”Participants had a standardized mortality rate of 2.84 (95% CI 2.06–3.90) compared to those without schizophrenia and without any antipsychotic treatment which was reduced only slightly after controlling for a set of important potential risk factors including life-style (RR 2.25, 95% CI 1.61–3.15).”
Waddington et al (1998) ”101 inpatients with schizophrenia were followed for 10 years. Complete data on mortality and medication prescriptions over the whole period were available for 88 patients continuously treated in one hospital. The cohort had a 33% increase in the risk for non-suicide death compared to a standard population. Antipsychotic polypharmacy was a strong predictor of reduced survival in this study.”
Katsauksessa tarkasteltiin myös neuroleptien lääkeannostuksen yhteyttä kuolleisuuteen. Viidestä tutkimuksesta kolme löysi yhteyden lääkeannostuksen ja kuolleisuuden välillä. Esimerkiksi Loan et al. 2008 tutkimuksen mukaan ”Antipsychotic dosage explained the highest proportion of the variance in death rates. Persons who died had higher chlorpromazine equivalents compared to those who survived.”
Osborn et al 2003 tutkimuksen mukaan ”Mortality risk rates were consistently elevated for the highest compared to the lowest antipsychotic dose groups with differences between these dose groups being statistically significant in the age group of 50–75, but not in the age group of 18–49 years”
https://www-sciencedirect-com.ezproxy.utu.fi/science/article/pii/S0920996409002333?via%3Dihub#bib17
Miten ihmeessä voidaan noiden tutkimusten pohjalta tehdä niinkin röyhkeä johtopäätös, että neuroleptit suojaavat skitsofreenikoita kuolleisuudelta? Vaikka noissa tutkimuksissa on omat rajoitteensa, niin se ei tarkoita sitä, että tutkimusnäyttö antipsykoottien kuolleisuutta vähentävästä vaikutuksesta skitsofreenikoilla olisi vahvalla pohjalla. Tämä ajatus on itsessään epälooginen, koska totta kai antipsykootit tunnetusti lisäävät mm. sydän- ja verisuonitautien riskiä. Tiihosen selitys esimeriksi klotsapiinin vaikutuksesta elintapoihin lähestyy jo jonkinlaista vitsiä kun tiedetään, että monissa muissa tutkimuksissa klotsapiinia syöneillä on kaksinkertainen kuolleisuus verrattuna Tiihonen et al (2009) tutkimuksen tuloksiin ja kun tiedetään kyseisen tutkimuksen merkittävät rajoitteet, jotka johtavat mahdollisesti klotsapiinia suosiviin tuloksiin. Ja sillä että lääke kannustaa terveellisiin elämäntapoihin ei voida perustella lääkityksen tarvetta etenkään kun tiedetään, että esimerkiksi avoimen dialogin mallilla on saatu 20 vuoden seurantajaksolla luonnollinen kuolleisuus laskemaan kolmasosaan verrattuna käypä hoito -suosituksia noudattavaan hoitomalliin ja tulokset ovat muutenkin merkittävästi paremmat paljon vähäisemmällä lääkityksellä. Lääkkeet ovat useimmille psykoosipotilaille paitsi hyödyttömiä, myös haitallisia etenkin pitkällä aikavälillä. Tätä aivan luonnollista ja loogista tulkintaa hyvin verkostoituneet ja hedelmällisestä yhteistyöstä nauttivat käypä hoito -suositusten kirjoittajat eivät tietenkään halua tehdä, koska pelissä on heidän verkostonsa ja hedelmällisen yhteistyönsä tulokset.
Tämä näkyy kokemukseni mukaan myös käytännön tasolla hoitokokouksissa hoitotahon idiotismia tai jonkinlaista henkistä jälkeenjääneisyyttä ilmentävinä keskustelutuokioina potilaiden kanssa, jossa vaikka potilaan koulukiusaamistraumat ja näköalattomuus jäsennetään diabeteksen kaltaiseksi epätasapainohäiriöksi aivoissa ja selitetään, ettei tälle sairaudelle ole oikein tunnettua etiologiaa. Eihän tuo nyt ole ihme, että saadaan aikaan ”kroonisia geenisairauksia”, kun hoidetaan sosiaalista syrjäytymistä jonkinlaisena mystisenä kroonisena aivosairautena. Eihän siitä kovin suuri prosentti tokene tuolla menetelmällä, kun syrjäytymiskierrettä vahvistetaan ja mittaillaan sitten PANSS-mittaristolla, että onpa syrjäytynyttä ja taantunutta sakkia tosiaan. Tuntuu, että menee korkea koulutus täysin hukkaan, kun se saa sinänsä melko normaaliälyiset ihmiset jäsentämään potilaiden hyvinkin usein pohjimmiltaan aika itsestäänselviä ja arkisia ongelmia kuin jälkeenjääneet idiootit. Ala on ilmeisen korruptoitunut, oli korruptio sitten laillista tai ei, ja se uhkaa potilaiden henkeä ja terveyttä. Tosin kertoo aika paljon tästä yhteiskunnasta, jos tuon luokan massiivinen rakenteellinen korruptio on laillista, kuin että jos se ei olisi laillista. Jälkimmäisessä tapauksessa edes yritettäisiin teeskennellä, että lääketiede on objektiivista ja tulokset sekä niiden tulkinta riippumattomia kaupallisista intresseistä.
Kiitos perusteellisesta ja asiantuntevasta kommentista!