Psykoosilääkkeiden käyttö skitsofrenian hoidossa huonontaa pitkän tähtäimen lopputulosta merkittävästi

0
421

Suomalaisen Käypä hoito -suosituksen mukaan skitsofrenia on “vakava, monimuotoinen psyykkinen sairaus, jonka ennustetta voidaan parantaa varhaisella tunnistamisella ja varhain aloitetulla hoidolla”. Skitsofrenian hoidossa keskeisimmistä seikoista ensimmäisenä mainitaan psykoosilääkitys. Koska kuntoutujilla, omaisilla ja lääkäreillä ei ole nykypäivänä riittävää käsitystä lääkkeettömästä elämästä psykoosisairausdiagnoosin jälkeen, on tarpeen esitellä Mad in American perustajan, journalisti Robert Whitakerin katsaus laajimmasta Yhdysvalloissa koskaan tehdystä psykoosidiagnoosin saaneiden elämää seuranneesta tutkimuksesta. Whitakerin käyttämät alkuperäiset lähteet löytyvät tekstini lopusta. Käyttämäni diagrammit ovat Robert Whitakerin tekemiä ja löytyvät myös hänen katsauksestaan. Tutkimus, jonka tässä esittelen, perustuu Whitakerin katsauksen sivuihin 20-28.

Tutkimusasetelma

Tässä kirjoituksessa käsiteltävän pitkittäistutkimuksen aloittivat psykologi Martin Harrow sekä psykiatri Thomas Jobe 70-luvun lopulla. Alkuperäiseen aineistoon kuului 200 nuorta psykoosipotilasta kahdesta chicagolaisesta sairaalasta. Tutkimukseen osallistuneiden keski-ikä oli 22 vuotta ja 67 prosentilla kyseessä oli ensimmäinen taitoinen sairaalajakso. Tutkimuksessa seurattiin potilaiden pitkän aikavälin toipumista sairaudestaan.

Kaikkia tutkimukseen osallistuneita potilaita hoidettiin sairaalassa tavanomaisesti neurolepteilla. Seurannoissa tutkimukseen osallistuneilta kysyttiin, että mitä heille kuuluu, oliko heillä oireita, olivatko he toipuneet ja olivatko he työelämässä. Lisäksi heiltä kysyttiin, että käyttivätkö he antipsykoottista lääkitystä.

Tutkimuksen kesto oli 20 vuotta ja kysely suoritettiin 2 vuoden, 4,5 vuoden, 10 vuoden, 15 vuoden ja 20 vuoden jälkeen tutkimuksen aloittamisesta. 15 vuoden kuluttua tutkimuksen aloittamisesta mukana oli edelleen 145 alkuperäisestä 200 potilaan aineistosta, mikä on poikkeuksellisen suuri lukema. Näistä 64 potilaalla oli skitsofreniadiagnoosi ja 81 potilaalla diagnoosina lievempi psykoottinen häiriö.

Skitsofreniadiagnoosin saaneista 24 oli lopettanut lääkityksensä kahden vuoden jälkeen ja ainakin 15 heistä oli mukana jokaisessa seurannassa. Lähes puolet lievemmän psykoottisen häiriön diagnoosin saaneista oli lopettanut antipsykoottisen lääkityksensä tutkimuksen aikana.[1].

Mitä Harrow ja Jobe saivat selville?

Tutkimus osoitti, että ilman psykoosilääkitystä elävillä psykoosisairausdiagnoosin saaneilla on lääkittyihin verrattuna pitkällä aikavälillä merkittävästi vähemmän ahdistuneisuusoireita.[2].

Lääkkeittä elävillä on tutkimuksen mukaan parempi kognitiivinen toimintakyky.[3].

Ilman antipsykoottista lääkitystä eläneet toipuivat huomattavasti todennäköisemmin täydellisesti psykoosioireistaan.[4].

Harrow raportoi myös tulokset, joissa hän vertasi toisen vuoden seurantaan mennessä lääkkeensä lopettaneita potilaita “lääkemyönteisiin” potilaisiin. Kaksi vuotta tutkimuksen aloittamisen jälkeen ryhmien välillä ei ollut suuria eroja psykoottisten oireiden määrällä mitattuna, mutta pian sen jälkeen tilanne kääntyi dramaattisesti psykoosilääkkeensä potilaiden lopettaneiden eduksi.[5]

Relapsin todennäköisyys oli lääkkeettömillä merkittävästi pienempi kuin psykoosilääkkeitä käyttäneillä potilailla. [6]

Ilman psykoosilääkkeitä elävät olivat läpi seurannan 70-90 prosentin todennäköisyydellä työelämässä siten, että he tekivät yli 50 prosenttista työaikaa. Psykoosilääkkeitä käyttävien ryhmässä vastaava osuus oli läpi seurannan noin 25%.[7].

Tutkimuksessa toipuneeksi laskettiin oireeton potilas, joka ei ollut saanut sairaalahoitoa viimeksi kuluneena vuonna. Toipuneiden määrä oli ilman psykoosilääkkeitä elävien ryhmässä noin kahdeksankertainen psykoosilääkkeitä käyttäneeseen ryhmään verrattuna.[8].

15 vuoden kohdalla 49% psykoosilääkkeitä käyttäneiden skitsofreniadiagnoosin saaneiden potilaiden kohdalla lopputulos oli kokonaisvaltaisesti heikko ja vain 5% katsottiin toipuneiksi. Vastaavasti ilman lääkkeitä eläneiden skitsofreniadiagnoosin saaneiden potilaiden kokonaisvaltaisesti heikossa kunnossa oli vain 16% ja toipuneiden osuus oli 40%.[9]

Myös lievemmän psykoottisen häiriön diagnoosin saaneilla tulokset olivat kokonaisvaltaisesti paremmat jokaisessa seurannassa.[10].

Tutkimus osoitti, että lääkitsemättömät psykoosipotilaat toipuivat psykoottisista oireistaan ajan myötä ja sen jälkeen heillä oli erittäin matala relapsin todennäköisyys. Vastaavasti psykoosilääkkeitä käyttäneet potilaista valtaosalle jäi säännöllisiä psykoosioireita ja jopa toipuneilla sairaus uusiutui usein. Lääkkeittä käyttävien potilaiden kokonaisvaltaiset tulokset olivat huomattavasti huonommat, kuin lääkkeensä lopettaneilla.[11]

Tutkimuksen johtopäätös oli, että antipsykoottinen lääkitys heikentää merkittävästi hoidon pitkän tähtäimen lopputulosta.

Tutkimuksen perusteella Harrow esitti kysymyksen:

“kuinka yleistä lääketieteellisessä hoidossa on, että ilmeisen tehokkailta näyttävät antipsykoottiset lääkkeet voivat menettää tehoaan ajan myötä ja tulla tehottomiksi sekä haitallisiksi?”

Harrow jatkoi:

“On olemassa useita esimerkkejä muista lääkkeistä, joilla on samanlainen vaikutus pitkällä aikavälillä, mikä ilmenee kehon tottuessa biologisesti lääkitykseen.”[12].

Tutkimuksen suhde suomalaiseen Käypä hoito -suositukseen

Tutkimuksen perusteella Käypä hoito -työryhmän väitteet skitsofrenian hoitoa koskien eivät pidä paikkaansa. Psykoosilääkitys ei paranna, vaan huonontaa merkittävästi skitsofrenian sekä muiden psykoosien pitkän tähtäimen ennustetta.

Mikäli teksti herättää kiinnostuksen lääkevieroitusta kohtaan, minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen tapio.gauffin@gmail.com. Pyrin ohjaamaan mahdollisuuksien mukaan asianmukaisen tuen piiriin. Tällä hetkellä Tarpeenmukainen hoito ry:n vieroitusryhmät toimivat Helsingissä ja Tampereella.

Facebookissa neuvoa voi kysyä esimerkiksi Psykiatriakriittiset -ryhmästä.

Kirjoituksen lähde:

Whitaker, R. “The Case Against Antipsychotics. A Review of Their Long-term Effects.” Mad in America Foundation, July 2016. Saantitapa: https://www.madinamerica.com/wp-content/uploads/2016/07/The-Case-Against-Antipsychotics.pdf

Robert Whitakerin käyttämät alkuperäiset lähteet:

[1] Harrow, M. “Factors involved in outcome and recovery in schizophrenia patients not on
antipsychotic medications.” J Nerv Ment Dis 195 (2007):406-414.
[2] Harrow, M. “”Do all schizophrenia patients need antipsychotic treatment continuously
throughout their lifetime? A 20-year longitudinal study.” Psychol Med 42 (2012): 2145-55.
[3] Harrow, ibid, 2012.
[4] Harrow, ibid, 2007.
[5] Harrow, M. “Does treatment of schizophrenia with antipsychotic medications eliminate or reduce psychosis?” Psychol Med 44 (2014): 3007-16.
[6] Harrow, ibid, 2012.
[7] Harrow, M. ”Pharmacological Treatment for Psychosis: Emerging Perspectives.” Presentation in Syracuse, NY, October 2, 2014.
[8] Harrow, ibid, 2007.
[9] Harrow, ibid, 2007.
[10] Harrow, ibid, 2007.
[11] Harrow, ibid, 2007.
[12] Harrow, M. “Does long-term treatment of schizophrenia with antipsychotic medications
facilitate recovery?” Schizophr Bull 39 (2013):962-5.

JÄTÄ VASTAUS