SSRI aineiden käyttö aiheuttaa seksuaalisia haittoja. Laajimman tehdyn tutkimuksen, Clayton et.al. 2006, mukaan seksuaalinen kiinnostus, kiihottuminen tai orgasmi katoaa 96 prosentilla SSRI:n käyttäjistä. Tämä on ikävää. Vielä ikävämpää on se, että osalle tämä kyvyttömyys seksiin jää pysyväksi. Vastikään useampi on kysynyt minulta asiasta, ja päätin katsoa mitä aiheesta on viime aikoina julkaistu.

Terveysviranomainen tunnistaa

Kesällä 2019 European Medicines Agency liitti virallisesti PSSD:n (Post -SSRI Sexual Dysfunction) eli SSRI käytön jälkeisen seksuaalisen häiriön viralliseen tautiluokitukseensa. Kyseessä on sen mukaan seksuaalinen häiriö, jonka tiedetään liittyvän SSRI:n ja SNRI:n käyttöön ja joka yleensä korjaantuu kun käyttö lopetetaan. Se voi osalla potilaista olla pitkäkestoinen käytön jälkeenkin, jolloin kyseessä on PSSD. Oireisiin kuuluu genitaalialueen tunnottomuus, seksuaalisen kiinnostuksen puuttuminen sekä erektio- ja kiihottumisvaikeudet.

Katsaus

2018 julkaistu katsaus aiheesta tehtyihin tutkimuksiin totesi, että PSSD on yleinen, mutta tarkkaa arviota sen esiintyvyydestä ei voida sanoa. Lääketieteellisten julkaisujen tapauskertomuksissa kuvataan 1 – 183 potilastapausta. Tapauskertomuksia on runsaasti. Miesten osuus tapauskertomuksissa on suurempi. Osa sitä potevista ei osaa liittää sitä SSRI :n käyttöön ja terveydenhuollon ammattilaisista sen tunnistaa varsin harva. Usein se tulkitaan erheellisesti masennuksen seuraukseksi. (Kun SSRI:n käyttö on varsin yleistä nuorten aikuisten keskuudessa, niin se lienee osatekijä myös vähäiseen syntyvyyteen.) PSSD – varsinkin genitaalialueen tunnottomuus – voi alkaa jo ensimmäisestä SSRI:n käyttökerrasta, vaikka sen tunnusmerkki onkin tilan jatkuminen lääkinnän lopetuksen jälkeen.

Katsaus luetteloi seuraavat yleiset oireet: Genitaalien tunnottomuus, vähentynyt kiinnostus, erektiovaikeudet, vähäinen orgasmi ilman nautintoa, ennenaikainen siemensyöksy, emättimen kuivuus sekä nännien tunnottomuus.

Syy

Miksi seksihalut ja kyky katoavat osalta SSRI:n myötä pitkäaikaisesti? Teorioita on paljon. Yksinkertaisimmat liittyvät suoraan serotoniiniin: sen takaisinoton esto lisää käytettävissä olevan serotoniinin määrää liian paljon. Keho puolustautuu niin, että sitä vastaanottavien reseptorien määrä vähenee. Serotoniini säätelee seksiä ja suoliston toimintaa paljon selvemmin kuin mielialaa. Liiallinen serotoniinin määrä myös epäherkistää reseptoreja, jotka säätelevät seksitoimintoja serotoniinin avulla.

Toiset teoriat keskittyvät SSRI aineiden laajoihin vaikutuksiin hormonijärjestelmässä. Serotoniinin vaikutusta dopamiinin eritykseen on esitetty syyksi. Eräs uusimmista teorioista tarkastelee ilmiötä biosähköisenä häiriönä. Palaan vielä näihin teorioihin ja PSSD:n hoitomahdollisuuksiin uudessa artikkelissa.

PSSD ja terveydenhoito

2019 ilmestyi myös tutkimus, jossa tarkasteltiin 63 henkilön (23 eri maasta) kokemuksia siitä, miten terveydenhoidon ammattilaiset suhtautuivat PSSD ongelmaan. Osa oli saanut osakseen ymmärrystä ja kannustusta. Valtaosa oli kuitenkin kohdannut tietämättömyyttä, ilmiön kieltämistä, vähätttelyä ja haluttomuutta perehtyä vaikkapa tarjottuun tieteelliseen materiaaliin.

5 KOMMENTIT

  1. Tärkeä aihe. Tästä varmaan harva potilas on saanut informaatiota aloittaessaan SSRI-lääkityksen. Kuten myöskään jopa vaikeista pitkäkestoisista vieroitusoireista, mistä vasta on alettu puhua.

  2. Se, että 96%:lla toteutuisi halujen tai kykyjen katoaminen on minusta aika jyrkkä tulkinta tutkimuskirjallisuudesta (tai lukujen valikoiva esittely), kun itse tutkimuksessa puhutaan heikentymisestä (“dysfunction”) eikä katoamisesta. Lisäksi Psychology today-linkin takana ei viitata yhteenkään tutkimukseen, jossa olisi likimainkaan näin suuriin prosentteihin päädytty.

    Kyseessä on merkittävä ongelma, enkä halua sitä vähätellä ollenkaan, mutta tuon tässä vain hieman toivoa ja ei-agendavetoista tietoa siitä, että esitetyt luvut ovat yksi tutkimuksissa saatu ääripää. Lisäksi ongelma on se, että ei ole tiedossa, mitä lääkkeiden entiset ja nykyiset käyttäjät ovat elämässään tehneet lääkityksen lopettamisen jälkeen tai lääkityksen aikana. Esimerkiksi liikunnan ja ruokavalion vaikutus sekä mahdollinen ylipaino jäävät kontrolloimatta, mikä vaikeuttaa syy-seuraussuhteiden tulkintaa.

    • Tämä on juuri tätä: epäillään muita syitä, vaikka niitä ei ole!

      Ei ainakaan lihomisesta tai liikunnan puutteesta johtunut, koska SSRI-lääkkeiden käytön aikana säännöllisen liikunnan määrä ei muuttunut (1-3 krt. arki-iltaisin a 3 h + viikonloppuna 5h). Painoindeksi on pysynyt välillä 20-21 koko aikuisiän (lukuunottamatta myöhemmin yhden toisen masennuslääkkeen aiheuttamaa lihomista 10 kg/kk). Muutkin elintavat pysyivät samoina.
      Silti jäi ilmeisesti elinikäinen PSSD, koska SSRI-lääkkeiden lopettamisesta on nyt useita vuosia, mutta vaiva ei ole kadonnut. Aluksi en tiennyt mistä se johtuu, enkä osannut yhdistää SSRI-lääkitykseen tai puhuttiin jostain ohimenevästä vaivasta. Kun ensimmäisen kerran kuulin PSSD:stä, tarkistin milloin SSRI-lääkitys oli alkanut, sekä sen milloin seksuaaliset ongelmat olivat alkaneet ja se täsmäsi täysin! Kerroin tästä lääkärille, jolta en saanut mitään apua. Jos olisin mies, minulle olisi ehkä voitu määrätä jotain potenssilääkettä, mikä sekään ei ratkaise kaikkia ongelmia. Elinikäisen ihmissuhteisiinkin vaikuttavan vamman aiheuttamisesta kuuluisi saada tuntuva lääkekorvaus!

      Jos nyt tällä kokemuksella voisin valita perheen ja lapset tai
      SSRI-lääkkeet ja yksinäisyyden, valitsisin ensimmäiset. Minun ei annettu valita!

      Lievään tai keskivaikeaan masennukseen ei missään tapauksessa pitäisi määrätä masennuslääkkeitä, vaan esim. lyhytterapiaa!

  3. Mirtatsapiiniä kun syötetään neuroleptien kanssa, seksuaalisuus häviää minulta. Onneksi en enää ole kovin nuori. Impotenssin saatuani olin jo ylittänyt 35 vuoden rajan. On itsestään selvyys, että lääkitys vaikuttaa aina seksuaalisuuteen. Kuntoutujapiireissä se on kuitenkin vaiettu aihe ainakin miesten keskuudessa. Toisaalta monien fyysinen terveys on aivan rappiolla.

    Skitsofrenia-leiman kanssa ei muutenkaan juuri perhettä perusteta. Sitten kun vielä minulla on taipumus Peratsiinin takia tuijotella tyhjyyteen ja maata sohvalla/sängyllä… ei tällaista ota kumppanikseen edes toinen mielenterveyskuntoutuja. Täysillä annoksilla nukun 14 tuntia yössä ja joskus siihen 2 tunnin päiväunet päälle.

    Minun on keskityttävä kemiallisen lobotomian vastaiseen taisteluun. Tarkoitan skitsofrenian käypä-hoitoa.

  4. Niin, ja pilleristin uralle minut houkutteli eräs psykoanalyytikko. Hän ei ollut lääkäri, mutta hänen mielestään kai SSRI ja SNRI kuten venlafaksiini oli nykyaikaa. Yksityiseltä hain pillerit aikoinaan. Siitä lopulta siirryin skitsofreenikon urapolulle.

    Katson parhailaan videota, jossa tiedemies -biologi- kertoo masennuksen olevan kuin diabetes. Muita ulottuvuuksia ihmisessä ei sitten olekaan tiedeuskovaisten mielestä.

JÄTÄ VASTAUS