SSRI aineiden käyttö aiheuttaa seksuaalisia haittoja. Laajimman tehdyn tutkimuksen, Clayton et.al. 2006, mukaan seksuaalinen kiinnostus, kiihottuminen tai orgasmi katoaa 96 prosentilla SSRI:n käyttäjistä. Tämä on ikävää. Vielä ikävämpää on se, että osalle tämä kyvyttömyys seksiin jää pysyväksi. Vastikään useampi on kysynyt minulta asiasta, ja päätin katsoa mitä aiheesta on viime aikoina julkaistu.

Terveysviranomainen tunnistaa

Kesällä 2019 European Medicines Agency liitti virallisesti PSSD:n (Post -SSRI Sexual Dysfunction) eli SSRI käytön jälkeisen seksuaalisen häiriön viralliseen tautiluokitukseensa. Kyseessä on sen mukaan seksuaalinen häiriö, jonka tiedetään liittyvän SSRI:n ja SNRI:n käyttöön ja joka yleensä korjaantuu kun käyttö lopetetaan. Se voi osalla potilaista olla pitkäkestoinen käytön jälkeenkin, jolloin kyseessä on PSSD. Oireisiin kuuluu genitaalialueen tunnottomuus, seksuaalisen kiinnostuksen puuttuminen sekä erektio- ja kiihottumisvaikeudet.

Katsaus

2018 julkaistu katsaus aiheesta tehtyihin tutkimuksiin totesi, että PSSD on yleinen, mutta tarkkaa arviota sen esiintyvyydestä ei voida sanoa. Lääketieteellisten julkaisujen tapauskertomuksissa kuvataan 1 – 183 potilastapausta. Tapauskertomuksia on runsaasti. Miesten osuus tapauskertomuksissa on suurempi. Osa sitä potevista ei osaa liittää sitä SSRI :n käyttöön ja terveydenhuollon ammattilaisista sen tunnistaa varsin harva. Usein se tulkitaan erheellisesti masennuksen seuraukseksi. (Kun SSRI:n käyttö on varsin yleistä nuorten aikuisten keskuudessa, niin se lienee osatekijä myös vähäiseen syntyvyyteen.) PSSD – varsinkin genitaalialueen tunnottomuus – voi alkaa jo ensimmäisestä SSRI:n käyttökerrasta, vaikka sen tunnusmerkki onkin tilan jatkuminen lääkinnän lopetuksen jälkeen.

Katsaus luetteloi seuraavat yleiset oireet: Genitaalien tunnottomuus, vähentynyt kiinnostus, erektiovaikeudet, vähäinen orgasmi ilman nautintoa, ennenaikainen siemensyöksy, emättimen kuivuus sekä nännien tunnottomuus.

Syy

Miksi seksihalut ja kyky katoavat osalta SSRI:n myötä pitkäaikaisesti? Teorioita on paljon. Yksinkertaisimmat liittyvät suoraan serotoniiniin: sen takaisinoton esto lisää käytettävissä olevan serotoniinin määrää liian paljon. Keho puolustautuu niin, että sitä vastaanottavien reseptorien määrä vähenee. Serotoniini säätelee seksiä ja suoliston toimintaa paljon selvemmin kuin mielialaa. Liiallinen serotoniinin määrä myös epäherkistää reseptoreja, jotka säätelevät seksitoimintoja serotoniinin avulla.

Toiset teoriat keskittyvät SSRI aineiden laajoihin vaikutuksiin hormonijärjestelmässä. Serotoniinin vaikutusta dopamiinin eritykseen on esitetty syyksi. Eräs uusimmista teorioista tarkastelee ilmiötä biosähköisenä häiriönä. Palaan vielä näihin teorioihin ja PSSD:n hoitomahdollisuuksiin uudessa artikkelissa.

PSSD ja terveydenhoito

2019 ilmestyi myös tutkimus, jossa tarkasteltiin 63 henkilön (23 eri maasta) kokemuksia siitä, miten terveydenhoidon ammattilaiset suhtautuivat PSSD ongelmaan. Osa oli saanut osakseen ymmärrystä ja kannustusta. Valtaosa oli kuitenkin kohdannut tietämättömyyttä, ilmiön kieltämistä, vähätttelyä ja haluttomuutta perehtyä vaikkapa tarjottuun tieteelliseen materiaaliin.

9 KOMMENTIT

  1. Tärkeä aihe. Tästä varmaan harva potilas on saanut informaatiota aloittaessaan SSRI-lääkityksen. Kuten myöskään jopa vaikeista pitkäkestoisista vieroitusoireista, mistä vasta on alettu puhua.

  2. Se, että 96%:lla toteutuisi halujen tai kykyjen katoaminen on minusta aika jyrkkä tulkinta tutkimuskirjallisuudesta (tai lukujen valikoiva esittely), kun itse tutkimuksessa puhutaan heikentymisestä (“dysfunction”) eikä katoamisesta. Lisäksi Psychology today-linkin takana ei viitata yhteenkään tutkimukseen, jossa olisi likimainkaan näin suuriin prosentteihin päädytty.

    Kyseessä on merkittävä ongelma, enkä halua sitä vähätellä ollenkaan, mutta tuon tässä vain hieman toivoa ja ei-agendavetoista tietoa siitä, että esitetyt luvut ovat yksi tutkimuksissa saatu ääripää. Lisäksi ongelma on se, että ei ole tiedossa, mitä lääkkeiden entiset ja nykyiset käyttäjät ovat elämässään tehneet lääkityksen lopettamisen jälkeen tai lääkityksen aikana. Esimerkiksi liikunnan ja ruokavalion vaikutus sekä mahdollinen ylipaino jäävät kontrolloimatta, mikä vaikeuttaa syy-seuraussuhteiden tulkintaa.

    • Tämä on juuri tätä: epäillään muita syitä, vaikka niitä ei ole!

      Ei ainakaan lihomisesta tai liikunnan puutteesta johtunut, koska SSRI-lääkkeiden käytön aikana säännöllisen liikunnan määrä ei muuttunut (1-3 krt. arki-iltaisin a 3 h + viikonloppuna 5h). Painoindeksi on pysynyt välillä 20-21 koko aikuisiän (lukuunottamatta myöhemmin yhden toisen masennuslääkkeen aiheuttamaa lihomista 10 kg/kk). Muutkin elintavat pysyivät samoina.
      Silti jäi ilmeisesti elinikäinen PSSD, koska SSRI-lääkkeiden lopettamisesta on nyt useita vuosia, mutta vaiva ei ole kadonnut. Aluksi en tiennyt mistä se johtuu, enkä osannut yhdistää SSRI-lääkitykseen tai puhuttiin jostain ohimenevästä vaivasta. Kun ensimmäisen kerran kuulin PSSD:stä, tarkistin milloin SSRI-lääkitys oli alkanut, sekä sen milloin seksuaaliset ongelmat olivat alkaneet ja se täsmäsi täysin! Kerroin tästä lääkärille, jolta en saanut mitään apua. Jos olisin mies, minulle olisi ehkä voitu määrätä jotain potenssilääkettä, mikä sekään ei ratkaise kaikkia ongelmia. Elinikäisen ihmissuhteisiinkin vaikuttavan vamman aiheuttamisesta kuuluisi saada tuntuva lääkekorvaus!

      Jos nyt tällä kokemuksella voisin valita perheen ja lapset tai
      SSRI-lääkkeet ja yksinäisyyden, valitsisin ensimmäiset. Minun ei annettu valita!

      Lievään tai keskivaikeaan masennukseen ei missään tapauksessa pitäisi määrätä masennuslääkkeitä, vaan esim. lyhytterapiaa!

      • Täällä myös yksi samasta kohtalosta kärsivä nainen. Kyllä elämä tämän häiriön kanssa on aika ahdistavaa ja harmaata. Saa kokoajan taistella toivottomuutta vastaan, kun nuorena miettii ettei pystyisi enää koskaan parisuhteeseen. En koe olevani oma itseni myöskään tunne-elämältäni lääkkeiden jälkeen, en kykene esimerkiksi ihastumaan aidosti. Vauriot ovat laajat ja niitä voi vaan jälkiviisaana pohtia ja surra. Jatkuvasti kaipaisin vertaistukea tähän.

        Lääkärit jaksavat vieläkin ehdotella lisää lääkkeitä kokeiltavaksi, vaikka tietävät kantani ja kokemukseni. Jotkut mitätöivät sen todenperäisyyden, eivätkä ole kiinnostuneita tietämään lisää. En uskalla enää syödä edes nukahtamislääkkeitä.

        Nämä lääkkeet ovat vaikuttaneet hurjasti elämääni, koska aloitin ne niin nuorena ilman keskustelua haitoista. Haittoihin liittyviä huolia ei oteta riittävällä vakavuudella huomioon. Eri lääkevalmisteiden kokeilurumba on joillekin tuhoisa tie, josta ei ole paluuta takaisin päin. Mielestäni pysyvistä haitoista pitäisi varoittaa ennen ensimmäistäkään pilleriä ja kokeilut lopettaa heti, jos epäilynä alkava häiriö, ennenkuin pahenee.

        Pahinta että masennustestikin antaa masennuspisteitä lääkkeiden aiheuttamista haitoista/vaurioista, kuten sosiaalisten tunteiden laimeneminen ja seksuaalisuuden ongelmat, mahdollisesti myös ärtyisyys joillakin. Masennus pahenee/ kroonistuu lääkkeiden seurauksena testin mukaan ja eikun vaan nostetaan lääkeannosta. Kukaan ei ota vastuuta lopputuloksesta.

        Tähän voi liittyä esimerkiksi taloudellista tai auktoriteettiin liittyvää painostusta, onhan itseään hoidettava ja töihin selvittävä nopeasti. Todellisuudessa koko yhteiskunnalle edullisempaa olisi varmasti tukea paremmin taloudellisesti köyhimpiä pääsemään tasa-arvoisesti terapiaan ja varoittamalla näistä riskeistä etukäteen. En ymmärrä miksi aihetta ei edes tutkita Suomessa, vakava asia.

      • Kirjoitin tähän oman vastaavan kokemukseni häiriöstä nimeltä PSSD, mutta sitä ei näköjään ole julkaistu tai se on poistettu. Mielestäni kirjoitin sen asialliseen sävyyn. Mutta et ole yksin tämän ongelman kanssa. Minulla häiriö on aika paha ja ulottuu myös tunne-elämään, läheisyyden kokemiseen ja mielestäni jollain tapaa jopa empatiakykyyn, kiintymiseen ja hoivaviettiin asti. Ehkä jokainen lääkekokeilu pahensi sitä, mutta paluuta ei ole. En pysty esimerkiksi ihastumaan tai rakastumaan ollenkaan. En koe mitään läheisiä ihmissuhteita samoin ja aidosti kuin ennen lääkkeitä.
        Lääkäreiden pitäisi mielestäni kertoa riskeistä ennen ensimmäistäkään pilleriä ja olla valmiita keskustelemaan syvällisesti mahdollisista haitoista lääkityksen aikana ja lääkekokeiluiden välissä. Ei saisi millään tapaa painostaa lääkkeisiin tai jättää mahdollisia haittavaikutusepäilyjä huomiotta tai raportoimatta eteenpäin. Myös muista vaihtoehdoista tulisi kertoa enemmän ja pohtia mitä haasteiden taustalla voisi olla, tai olisiko elämäntavoissa parannettavaa. Potilaan kokemuksia ja pelkoja lääkehaitoista ei saisi vähätellä tai ohittaa. En itse lääkkeitä aloittaessa edes tiennyt, että aivot kehittyvät jonnekkin 24 vuotiaaksi asti tai että lääkkeillä voi olla vaikutuksia seksuaalisuuteen tai tunne-elämään. Minulle puhuttiin turvallisista lääkkeistä, jotka saattaisivat aiheuttaa pahoinvointia tms. alun jälkeen ohimenevää oiretta. Nykyään ajattelen, että kumpa olisin kuulunut siihen ryhmään joka ei pahoinvoinnin vuoksi pysty syömään lääkkeitä montaa päivää pidempään.. Lääkkeet olivat elämäni pahin virhe, joka johti uusiin ongelmiin.

    • Kuulepa Tapio. Tässä sinulle lyhyesti faktaa. Ennen lääkkeitä tuli parhaimmillaan harrastettua päivässä jopa 4 kertaa seksiä (parisuhteessa). Kun parisuhde päättyi masennuin -> tarjottiin avuksi “lääkkeitä”. “Lääkkeiden” seurauksena olin yhtäkkiä totaalisen impotentti ja aiemmin hyvinkin voimakas libidoni oli kadonnut kokonaan. Lopetin lääkkeet (vieroitukseen meni vuosi), ja nyt olen olen ollut ilman mitään lääkkeitä (en ole syönyt edes buranaa) vuoden ja kolme kuukautta. Libidoni ei ole edelleenkään palautunut. En yksinkertaisesti pysty edes ihastumaan vastakkaiseen sukupuoleen. Seksi tuntuu yhtä mielenkiintoiselta kuin kuivuvan maalin tarkkaileminen. Alakerran toimintaa on tutkittu monellakin urologilla (turhaan) ainoan järkevän selityksen (PSSD) sain Juhana Pihalta. Mitään elimillistä vikaa ei ole. Silti mikään erektiolääke ei auta, ei edes suorat injektiot. Elintavoistakaan ei vikaa löydy. Sitäpaitsi jos tiedät mitään kyseisestä aiheesta niin jos edes injektiot eivät tuota haluttua tulosta niin peli on aikalailla menetetty. Masennusta en enää pode (vaikka nyt olisi todellista syytä), joten libidon katoaminen ei ole siitä seurasta. Sitäpaitsi vielä masentuneena minulla kyllä oli libido tallella…

  3. Mirtatsapiiniä kun syötetään neuroleptien kanssa, seksuaalisuus häviää minulta. Onneksi en enää ole kovin nuori. Impotenssin saatuani olin jo ylittänyt 35 vuoden rajan. On itsestään selvyys, että lääkitys vaikuttaa aina seksuaalisuuteen. Kuntoutujapiireissä se on kuitenkin vaiettu aihe ainakin miesten keskuudessa. Toisaalta monien fyysinen terveys on aivan rappiolla.

    Skitsofrenia-leiman kanssa ei muutenkaan juuri perhettä perusteta. Sitten kun vielä minulla on taipumus Peratsiinin takia tuijotella tyhjyyteen ja maata sohvalla/sängyllä… ei tällaista ota kumppanikseen edes toinen mielenterveyskuntoutuja. Täysillä annoksilla nukun 14 tuntia yössä ja joskus siihen 2 tunnin päiväunet päälle.

    Minun on keskityttävä kemiallisen lobotomian vastaiseen taisteluun. Tarkoitan skitsofrenian käypä-hoitoa.

  4. Niin, ja pilleristin uralle minut houkutteli eräs psykoanalyytikko. Hän ei ollut lääkäri, mutta hänen mielestään kai SSRI ja SNRI kuten venlafaksiini oli nykyaikaa. Yksityiseltä hain pillerit aikoinaan. Siitä lopulta siirryin skitsofreenikon urapolulle.

    Katson parhailaan videota, jossa tiedemies -biologi- kertoo masennuksen olevan kuin diabetes. Muita ulottuvuuksia ihmisessä ei sitten olekaan tiedeuskovaisten mielestä.

  5. Minua kiinnostaisi tietää onko tehty mitään tutkimusta PSSD:n periytyvyydestä ja vaikutuksesta vanhemmuuteen. Jos pysyvästä PSSD:stä kärsivä nainen (tai miks ei mieskin) hankkii lapsen, mutta ei käytä lääkkeitä enää raskausaikana niin voiko lapsi periä jotain lääkehaittoja?

    Samoin kiinnostaisi miten lääkkeiden aikainen tai jälkeinen (PSSD) “tunteettomuus” vaikuttaa vanhemmuuteen tai sen kokemiseen. Itse koen että vaikuttaa, mutta vaikea verrata koska sain lapsen vasta lääkkeiden jälkeen ja kun PSSD oli ollut jo pitkään pahana. En enää oikein muista miltä tuntuu olla seksuaalinen, läheisyyttä kokeva ja kaikkia tunteita tunteva “oma itsensä”. Hassua miten vähän lääkkeisiin ja PSSD:hen usein liittyvästä tunne-elämän häiriöstä kirjoitetaan. Toivottavasti aihetta tutkitaan pian lisää ja sitä levitettäisi enemmän lääkäreiden ja hoitajien tietoisuuteen.

JÄTÄ VASTAUS