MOT- ohjelma. Masennuksen käypähoito -suositus ja lääketeollisuuden raha

1
2630

VIDEO:

https://areena.yle.fi/1-3849190

 

Luulosairaan käypä hoito: käsikirjoitus

”On se kauheeta jos lääkärit ei usko, että on sairas”

MOT:
”Onko se väärin sanottu että meillä esiintyy korruptiota?”

Pirkola Sami, Suomen psykiatriyhdistys, pj:
”Ehdottomasti! Korruptio on rikoslain mukainen toiminto jossa ihminen oikeesti ottaa vastaan lahjuksia ja sitä vastaan tekee tiettyjä asioita, se on erittäin karkea ja jyrkkä väite.”

Teppo Järvinen, professori, Helsingin yliopisto:
”Mitä tapahtuu ihmisille, jotka kritisoi järjestelmää …minulle yritettiin laittaa suukapulaa. Keppi kalahti ja koira älähti.”

Jaakko Seikkula psykologian professori:
”Psykiatrikunnan pitäis todella niinkun arvioida uudelleen sitä lääkkeiden käyttöä ja olla hyvin varovainen sen suhteen koska sillä voi olla tämmösiä arvaamattomia haittavaikutuksia, mitä ei vielä, vielä oikeen tunnetakaan.”

MOT: LUULOSAIRAAN KÄYPÄ HOITO

Ranskalainen näytelmäkirjailija Móliere irvailee Luulosairas-näytelmässään sekä lääkäreille että omissa sairauksissaan rypeville henkilöille.

Potilaat eivät luota lääkäreihinsä, jotka taas pumppaavat potilaansa täyteen kalliita lääkkeitä. Näytelmän synnystä on 350 vuotta. Tuolloin ei ollut Käypä hoito-suosituksia. Nykyiset suositukset syntyvät lääkäreiden tekeminä. Suomessa esimerkiksi masennussairauksiin suositellaan lääkkeitä herkemmin kuin useissa muissa Euroopan maissa.

Helsingin yliopiston professori Teppo Järvinen sai kolmisen viikkoa sitten Lääkäriliitolta julkisen varoituksen epäkollegiaalisesta käyttäytymisestä. Varoituksen syynä oli Järvisen vuotta aiemmin pitämä luento Suomen Psykologiliiton kansainvälisessä tilaisuudessa. Sen aiheena oli rakenteellinen korruptio.

Teppo Järvinen ortopedian ja traumatologian professori, Helsingin yliopisto
”Olen saanut siis Psykiatriyhdistyksen tekemän kantelun, joka on sitten huolellisesti Lääkäriliitossa tutkittu. Viety kaikki portaat, luottamusneuvostot, hallitukset, muut. Ja ollaan päädytty siihen, että mä olen toiminut epäkollegiaalisesti. Kun olen verrannut kollegoita rikollisiin. Osana tätä luentoani, jossa yritin tuoda esille tämmösiä hälyttäviä hälytysmerkkejä hoitosuosituksissa eli sitä, että onko ryhmän puheenjohtajalla tai ryhmän jäsenillä runsaasti taloudellisia sidonnaisuuksia.”

Kantelun tehneen Psykiatriyhdistyksen puheenjohtaja Sami Pirkola katsoo, että lääkäreiden sidonnaisuudet ja korruptio ovat eri asioita.

Sami Pirkola:
”Hän nimesi psykiatriyhdistyksen jäseniä ja antoi ymmärtää, hän puhui korruptiosta, ja antoi ymmärtää psykiatriyhdistyksen jäsenien syyllistyneen korruptioon.”

MOT:
”Eikö se ole juuri sitä mitä te teette kaikki lääketeollisuuden kanssa?”

Sami Pirkola:
”Ei todellakaan. Kysymys ei ole korruptiosta. Me ollaan täs keskusteltu näist sidonnaisuuksista jotka on tämmöstä liike-elämään ja tän tyyppiseen toimintaan luontaisesti kuuluvaa yhteistyötä, jota tarvitaan yhteistyötä lääketeollisuuden kanssa tarvitaan. Sil ei oo mitään tekemistä korruption kanssa.”

Grafiikka:
Lääkitys vai terapia?

Käypä hoito-suositukset syntyvät lääkäreiden oman seuran, Duodecimin piirissä. Duodecimin nimittää kutakin sairautta varten työryhmät, jotka laativat suositukset. Yleinen käytäntö on, että eri puolilla Suomea lääkärit noudattavat suosituksia.
Ne eivät ole viranomaisten valvomia.

Grafiikka:

  • Lääketeollisuuden rahavirrat
  • Lääkäriseura Duodecim n. 1 milj,€ / vuosi
  • Lääkäriliitto n. 1,9 milj. € / vuosi
  • Psykiatriyhdistys 67 000-117 000 € / vuosi

Lääketeollisuus ei suoranaisesti rahoita Käypä hoito-suositusten tekoa. Teollisuus kuitenkin maksaa vuosittain Duodecimin lehdelle mainostuloja noin miljoonan euron verran vuodessa.
Lääkäriliiton julkaiseman Lääkärilehden ilmoitustuloista tuli viime vuonna lääketeollisuudelta suurin osa eli noin 1,9 miljoonaa euroa. Päälle tulee näyttelymaksuja.
Järviselle varoitusta vaatinut Psykiatriyhdistys on saanut vuosittain lääketeollisuudelta 67 000 eurosta 117 000 euroon koulutustoiminnan vuokratuloina, apurahoina ja palkintoina.

Jorma Komulainen, päätoimittaja, Käypä hoito:
”No, mä en osaa nähdä siellä rakenteellista korruptiota. Mut ehkä niinkun yksilöitä. Ehkä se ei ole minun asiani lähteä kommentoimaan sitä.”

MOT: ”Miksi et halua kommentoida?”

Jorma Komulainen:
”Niin kuin sanoin, niin tää ei oo se tilaisuus, missä sitä mielipidettäni tähän, tähän yhteyteen tarvittaisiin. Mä olen tässä puhumassa käypä hoito -suosituksista ja Duodecimista.”

Suosituksia laativat lähinnä lääkärit, jotka itse sitten itse noudattavat antamiaan suosituksia. Lääkärit kartoittavat alan tutkimukset ja päättävät hoitosuosituksista.
Muutama vuosi sitten laadituin lain mukaan suositusten tekijöiden on ilmoitettava mahdollisista sidonnaisuuksistaan lääketeollisuuden kanssa. Muuten se on Suomessa yhä vapaaehtoista.

Professori Järvinen on palkittu polvikirurgian ja osteoporoosin asiantuntija. Hän on kritisoinut ylidiagnosointia, tarpeettomia hoitoja ja taloudellisia sidonnaisuuksia. Järvinen katsoo, että hoitosuositusten teko pitäisi antaa riippumattomille asiantuntijoille.

Teppo Järvinen professori, Helsingin yliopisto:
”Valitettavasti niitä ei voi nyt pitää kauheen korkeatasosina.”
”Et ihmiset, jotka sitten tekee näitä suosituksia sitä, että mitä kuuluu käyttää ja mitä korvataan, niin heidän täytyy ymmärtää sitä näyttöö, heillä täytyy olla sen näytön arvioinnin ammattilaisia.
Ja nää kaks asiaa nyt tällä hetkellä Suomessa lyö kovasti varsinkin tämmösessä julkisessa keskustelulla niin ku niin kun ri ristiin, että tällä hetkellä suurin osa suomalaisista lääketieteen asiantuntijoista, varsinkin tiettyjen tautien sen sisältöas asiantuntijoista kokee, ett he on ainoita, jotka saa keskustella siitä, ett miten asiat hoidetaan Suomessa.”

Psykiatrian käypä hoito suosituksia on kritisoitu. Niiden on katsottu korostavan lääkehoitoa terapian kustannuksella – toisin on useissa muissa Euroopan maissa.

Teppo Järvinen:
”Jos vertaa moneen muuhun kansainväliseen hoitosuosotukseen ja heidän johtopäätöksiin tästä samasta näytöstä niin sieltä paistaa valtava vakaumus. Se on hyvin lääkemyönteinen se suositus.”

Järvinen on valittu ainoana suomalaisena riippumattomien lääketieteen asiantuntijoiden kansainväliselle LIIE-listalle.

Teppo Järvinen:
”Vuonna 2013 Lääkäriliiton silloinen varatoiminnanjohtaja tais jotenkin siihen tyyliin sanoo, että: ”Mitä useamman lääkeyrityksen kanssa tekee yhteistyötä, niin sen jäävimmäks sitt tai esteettömämmäksi voinee itsensä todeta.” ”
”Ainakin sillon heidän ajatus oli siis täysin se, että nyt ollaan vaan huolissaan siitä, että ei olla minkään firman puoleen enempää kuin toisen, ett se oli se lääkäreiden puolueettomuushomma.”

Lääketeollisuus rahoittaa suurimman osan lääketieteellisestä tutkimuksesta. Kyse on satojen miljardien suuruisesta bisneksestä.

Psykiatrian professori Erkki Isometsä on laatinut depression Käypä hoito -suosituksia vuodesta 2004 asti. Hän on myös kirjoittanut suurimman osan näytönastekatsauksista joihin suositukset perustuvat.

Erkki Isometsä, psykiatrian professori, depression Käypä hoito-suositusryhmän pj. :
”Mä oon ollut kova kirjoittaja, ja mä oon kirjoittanut ison osan niistä psykiatrisia katsauksia, jotka kohdistuu nimenomaan biologisiin hoitoihin.”

Isometsä on ollut masennustyöryhmän puheenjohtaja ja mukana kaksisuuntaisen mielialahäiriön työryhmässä. Isometsä on vuosien varrella ilmoittanut sidonnaisuuksistaan useisiin lääketehtaisiin.

Grafiikka:
Erkki Isometsän menneitä sidonnaisuuksia eri yhtiöihin.

Erkki Isometsä
”Mä olen vuosien 1991–2012 välillä esiintynyt luennoitsijana erilaisissa tilaisuuksissa muutaman kerran vuodessa, ja mä olen saanut siitä luentopalkkion, siis palkan tehdystä työstä.”
”Sit mä oon ollut mukana virkamatkojen luonteisilla kongressimatkoilla, joita lääketeollisuus on tukenut. Tää on ollu yleinen käytäntö siihen aikaan. Mä olen kerran antanut Risperidoni-lääkkeestä lausunnon lääkelaitokselle.”

MOT:
”Mitä mieltä olet siitä, miten se kaikki yhteistyö vaikuttaa?”

Erkki Isometsä:
”No siis ensinnäkin viiteen vuoteen ei ole ollut olemassa yhtään mitään yhteistyötä. En mä näe, että se vaikuttaa millään tavoin.”

Isometsä ilmoitti viitisen vuotta sitten lopettavansa yhteistyön lääketeollisuuden kanssa, koska se hankaloitti hänen elämäänsä siitä nousseen kritiikin kautta.

Erkki Isometsä
”Eikä se, että jossakin ryhmätasolla on osoitettu jossakin tutkimuksessa, että keskimäärin joku asia voi vaikuttaa ihmisiin, niin se ei vielä todista, että se pätisi niin kuin minun tapauksessani tässä.”

Duodecimille skitsofrenian ja masennuksen hoitosuosituksia tekee sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola. Pirkola on myös ilmoittanut sidonnaisuuksista useiden lääkeyritysten kanssa.

Grafiikka:
Sami Pirkolan sidonnaisuuksia eri yhtiöihin.

Sami Pirkola:
”Oikeestaan mä en puhu sanalla sidonnaisuus vaan yhteistyöstä. En millään tavalla katso näytetyksi että sidonnaisuudet vaikuttas merkittävällä tavalla esim mun tekemisiin tai meidän asiantuntijatoimintaan.”

Lähes kaikilla masennussuosituksia laatineilla työryhmäläisillä on sidonnaisuuksia, myös Duodecimin käypä hoito suositus- päätoimittaja Jorma Komulaisella. Hän on laatinut ainakin viisitoista käypä hoito suositusta päätoimittajuutensa lisäksi.

Grafiikka:
Jorma Komulaisen sidonnaisuuksia kliinikkoajalta erir yhtiöihin

Jorma Komulainen:
”Istun muutamissa työryhmissä STM:n, Fimean työryhmissä, joissa on lääketeollisuuden edustajia. Olen muutaman kerran käynyt pyynnöstä luennoimassa Lääketeollisuus ry:n tilaisuuksissa ja sitten Lääkeinformaatiokeskuksen tilaisuudessa, joka on Lääketeollisuus ry:n omistama lääkeinformaatiota tuottava yhtiö.”

MOT:
”Minkälaisena näet sen, että siellä on käypä hoito -suositus ryhmissä ja puheenjohtajissa ihmisiä, joilla on kytköksiä tai ollut kytköksiä sinä aikana, kun he ovat tehneet näitä suosituksia?”

Jorma Komulainen:
”Nyt jotta lääketiede kehittyy ja lääkehoito kehittyy, niin on välttämätöntä, että niin kliinistä työtä, siis potilastyötä tekevät lääkärit, kuin tutkijalääkäritkin, eli nää ihmiset, jotka ovat tekemässä myös käypä hoito -suosituksia, tekee yhteistyötä myöskin lääketeollisuuden kanssa.”

Isometsä, Pirkola ja Komulainen opettavat yliopistoissa ja ovat alallaan vahvoja auktoriteetteja.

Teppo Järvinen:
”Toisella puolella on sitten hyvin ammattimaisesti voittoa tavotteleva teollisuudenala. Joka optimoi sen voiton. Niin tekeeks se tässä sitten täysin turhaa työtä. Tai jotain hyväntekeväisyyttä.”

Tutkimukset osoittavat, että laajamittainen markkinointi lisää lääkkeiden määräämistä. Lääketeollisuus käyttää taloudellisia ja ei-taloudellisia keinoja.

Grafiikka:
Taloudelliset kannustimet:

  • Palkkiot
  • Lahjat
  • Puhujan palkkiot
  • Rajoittamattomat koulutusapurahat
  • Sponsoroitu tutkimus
  • Muu rahoitus ja resussointi

Ei taloudelliset kannustimet:

  • Arvonanto tietylle tutkijalle tai lääkärille
  • Mahdollisuus tulla arvostetuksi asiantuntijaksi
  • Julkaisujen kirjoitus lääketeollisuuden maksamien haamukirjoittajien avulla, joilla terveysalan ammattilainen edistää omaa uraansa.

Lääketeollisuus jakaa rahaa yksittäisille lääkäreille ja heidän yhdistyksilleen, tutkijoille, potilasjärjestöille, sairaanhoitopiireille, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle ja apteekeille sekä farmaseuttien yhdistyksille.

Lääketeollisuus voi myös maksaa kirjoitetuista resepteistä ja se tarkkailee, ketkä lääkkeitä määräävät. Erään tutkimuksen mukaan lääkärit uskoivat vahvemmin kahden käytetyimmän lääkkeen markkinointitietoihin kuin niistä tieteellisesti tutkittuun tietoon.

Suomalaiset suositukset masennuksen hoitoon ovat lääkepainotteisempia kuin useissa muissa Euroopan maissa, esimerkiksi Englannissa. Psykoterapeutti James Davies puhuu jopa resepti-epidemiasta.

James Davies, psykoterapeutti, apulaisprofessori, Rochamptonin yliopisto:
”Right now in the UK and almost across the Western world we’re in the midst of a psychiatric drug prescribing epidemic. Between 15-20 % of our adult populations are taking a psychiatric medication on any given day, and the large majority of these people are taking these medications for long term.”
(Britanniassa ja lähes kaikissa länsimaissa on käynnissä mielialalääkkeiden reseptiepidemia. Joka päivä 15 – 20 % aikuisväestöstä käyttää psyykenlääkkeitä. Valtaosalla heistä käyttö on pitkäaikaista. Valtaosalla heistä käyttö on pitkäaikaista.)

CEP = Council for Evidence-based psychiatryn.

Davies on perustanut CEP-neuvoston, jonka tavoitteena on jakaa psyykenlääkkeitä koskevaa tietoa.

James Davies :
”We feel it absolutely incumbent upon us to communicate to public health officials the fact that these drugs are actually causing more harm than good in the long term, and this is having detrimental human and economic effects.”
(Pidämme velvollisuutenamme kertoa terveysviranomaisille, että pitkällä aikavälillä niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Se on haitallista niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin.)

Davies näkee medikalisoinnin alkaneen 1970-luvulla, jolloin psykiatrian hoitotulokset olivat heikkoja. Lääketeollisuus sen sijaan havaitsi psyykenlääkkeiden suuret markkinat.

James Davies:
”And so they started to fund psychiatric research, psychiatric training, psychiatric residencies. And over the years the allegiances between psychiatry and the pharma industry became very, very close. So what you have is a pharmaceutical industry educating an entire generation of practitioners into the belief that the best line of treatment for the vast majority of people who are suffering emotionally is psycho-pharmacological. And it’s going to take a lot of effort and energy to reverse that culture.”
(Ne alkoivat rahoittaa psykiatrista tutkimusta, koulutusta ja opiskelua. Ajan mittaan psykiatrian ja lääketeollisuuden suhde tiivistyi merkittävästi. Teollisuus siis koulutti kokonaisen lääkärisukupolven uskomaan, että käypä hoito valtaosalle henkisesti kärsivistä perustuu psyykenlääkkeisiin. Tarvitaan paljon vaivannäköä muuttamaan vallitseva tilanne.)

MOT:
”So what kind of structural corruption is there in psychiatric?”
(Millaista rakenteellista korruptiota psykiatrian alalla on?)

James Davies:
”In psychiatry we have encountered very troubling ties between the pharmaceutical industry and leading researchers and physicians. Pro Publica, which is a respected watchdog charity in the US, tried to find out who was being paid what by big pharma. And what they discovered was that half of the highest payments made from the whole of the pharma industry to the whole of medicine, half of those payments were being made to doctors from a single speciality, that speciality was psychiatry.”
(Psykiatrian alalla olemme havainneet huolestuttavia sidonnaisuuksia lääketeollisuuden ja johtavien tutkijoiden ja lääkäreiden välillä. ProPublica on arvostettu vallan vahtikoira Yhdysvalloissa. Se selvitti, mitä lääketeollisuus maksaa ja kenelle. Se kävi läpi suurimmat rahansiirrot, joita lääketeollisuus tekee lääketieteen ammattilaisille. Puolet rahoista menivät yhdelle ja samalle erikoisalalle: psykiatreille.)

James Davies:
”Now the reason we should be so concerned about this is because the research is clear: people who have financial ties to the industry are more biased in their clinical [work], in their research and in their teaching activities towards privileging these drugs than doctors who don’t have these ties.”
(Tilanteesta pitää olla huolissaan,sillä aiheesta on tutkimustietoa: taloudelliset sidonnaisuudet teollisuuteen näkyvät lääkärien potilas-, tutkimus- ja opetustyössä. He suosivat lääkkeitä enemmän kuin ne, joilla sidonnaisuuksia ei ole.)
”It has a palpable effect. It increases the number of drugs you prescribe, it increases the likelihood you’re going to research these drugs in a favourable way, it increases the likelihood that you’re going to underplay the harmful effects of these medications. So irrespective of what the people who receive this money say, the research says something contrary.”
(Taloudelliset siteet lisäävät alttiutta määrätä lääkkeitä, alttiutta tutkia lääkkeitä myönteisessä valossa ja aliarvioida lääkkeiden haittavaikutuksia. Sanoivat rahansaajat mitä vain, tutkimuksissa on todettu näin.)

Mielenterveysongelmiksi saatetaan nykyään luokitella myös normaaleja reaktioita muun muassa stressiin ja uupumukseen. Tätä kuvaa muun muassa Yhdysvaltain psykiatrisen yhdistyksen käsikirja DSM, johon myös Suomen psykiatrian käypä hoito suositukset nojaavat.

DSM= Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorder

James Davies:
”So by way of these two mechanisms, increasing the numbers, lowering the thresholds, what DSM has in effect done over the last 40 years is expanded the definition of disorder to encompass more and more domains of human experience, domains that were never considered to be pathological in nature.”
(DSM on lisännyt diagnooseja ja madaltanut puuttumiskynnystä. 40 vuoden aikana se on paisuttanut mielenhäiriön määritelmää niin, että se kattaa yhä useampia ihmiselämän osa-alueita, sellaisiakin, joita ei koskaan ennen ole pidetty patologisina.)

Grafiikka:
Psykiatriset sairaudet

  • 1950-luvulla 106
  • 2000-luvulla 370

DSM käsikirjaan on koottu kaikki psykiatriset diagnoosit. Vuonna 1950 mielenterveyden diagnooseja oli 106, nykyään 370. Vuonna 1997 kirjoittajista 80 prosentilla oli taloudellisia kytköksiä lääketeollisuuteen.

James Davies:
”And what I struggle with greatly is the fact that there are many people who support this system who will just not open their eyes to the evidence that shows where this system is doing significant harm.”
(Valitettavan moni nykyjärjestelmän kannattaja ei suostu näkemään todisteita, jotka osoittavat, missä järjestelmä aiheuttaa merkittäviä haittoja. Lievään masennukseen ei suositella mielialalääkkeitä.)

Britannialainen psykiatri Joanna Moncrieff on tutkinut psykiatristen lääkkeiden vaikutuksia ja politiikkaa. Britanniassa hoitosuositukset eivät ohjaa antamaan lääkitystä lievään masennukseen.

Joanna Moncrieff, psykiatri, Kriittisen psykiatrian verkosto, CPN:
”And they discourage the use of antidepressant for people with mild depressions. They do recommend the use of cognitive behavioral therapy for depression, as well.”
”I don’t think antidepressants are effective in any group of people. I don’t thin the evidence suggest they are effective in any group of people. But in people who have mild depression I would say the evidence clearly suggest that there are less harmful alternatives such as therapy but also exercise. And probably other things as well.”
(Masennukseenkin suositellaankognitiivista käyttäytymisterapiaa. Masennuslääkkeiden tehosta ei ole näyttöä missään ihmisryhmässä. Lievän masennuksen hoidossa on selvää näyttöä siitä, että lääkkeille on haitattomampia vaihtoehtoja kuten terapia, liikunta ja muutkin toiminnat.)

Moncrieff on yksi Critical Psychiatry Networkin perustajista. Järjestö haluaa edistää kriittistä tutkimusta psykiatriassa. Britanniassa on käynnissä kaksi valtion rahoittamaa tutkimusta, jotka selvittävät miten ihmisiä autetaan lopettamaan depressiolääkkeet ja mitä seurauksia heille siitä tulee.

Joanna Moncrieff:
”I think there is some recognition building that the level of use of antidepressant that we see at the moment in the western world is not a good thing.”
(Nyt aletaan tiedostaa, että mielialalääkkeiden laaja käyttö länsimaissa ei ole hyvä asia. )

Merkittävä tekijä lääkkeiden käytön takana on se, että ahdistus saatetaan usein määritellä masennukseksi ja masennus kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi.

Joanna Moncrieff:
”And ADHD is another label that has come in for, I think, labeling various problems of living. So, I think these labels have come in associated with new drugs that are being promoted as a, as a, as a way of, of finding a new indication for, for a new treatment.”
”And I think it’s a profoundly disempowering message and that you are potentially setting up all these people to become chronically depressed. Because everything… every time something goes wrong in life, they’ll think ”well, I can’t do anything about it, I need a tablet, I need those antidepressant”. Instead of learning as people do when they are not given antidepressants like this, learning that actually you can overcome difficulties.”
(Myös ADHD toimii nimilappuna erilaisille elämän ongelmille.Tällaisten nimilappujen mukana kuvaan on tullut uusia lääkkeitä, joiden mainostetaan olevan uusia hoitomuotoja. Tällainen käytäntö lannistaa ihmisiä ja saattaa jopa altistaa heidät krooniselle masennukselle.
Aina kun tulee jokin vastoinkäyminen, he luulevat, ettei asialle voi muuta kuin ottaa masennuslääkettä eivätkä opi, niin kuin ilman masennuslääkkeitä oppisi, että vastoinkäymisistä voi selvitä.)

Moncrieff pitää depressiolääkkeiden haittoja vakavina ja nostaa seksuaalisen kyvyttömyyden yhdeksi merkittävimmäksi haitoista. Se saattaa jäädä pysyväksi.

Joanna Moncrieff:
”We know that they can cause withdrawal effects. And again it seems that in some people whose withdrawal effects can be very severe and very prolonged. We don’t know how many people that might effect. Because we, you know, haven’t really done enough research to work that out. And the other problem with antidepressants is this evidence that they increase feeling of suicidal impulses and aggressive feeling, particularly in young people.”
(Masennuslääkkeet voivat aiheuttaa vieroitusoireita, jotka voivat eräissä potilaissa olla vakavia ja pitkäkestoisia. Ei ole selvää, miten moni niistä kärsii, koska aiheesta ei ole tehty tarpeeksi tutkimusta. Masennuslääkkeiden toinen ongelma on näytöt siitä, että etenkin nuorissa ne lisäävät itsemurha-alttiutta ja aggressioita.)

Suomessa hoitosuositukset tarjoavat lieväänkin masennukseen lääkitystä, vaikka niiden hyödyn vähäisyydestä on tullut jatkuvasti uutta näyttöä.

Erkki Isometsä:
”Mä en näe itse, että masennuslääkehoidolla olisi niin kuin hirveän vakavia haittavaikutuksia pääsääntöisesti. Enimmäkseen ne on semmoisia, että ne on luonteeltaan kiusallisia ja se on sitten hyvin paljon myös semmoinen arvokysymys, että kuinka paljon esimerkiksi pahoinvointia tai kuinka paljon seksuaalisen halun heikkenemistä tai orgasmivaikeutta on sellainen asia, joka merkitsee ja painaa potilaalle.”

Isometsä myöntää, että vieroitusoireita ei osattu täysin ennakoida.

Erkki Isometsä:
”Siis se on totta, että alkuvaiheessa, silloin kun nää lääkkeet tuli, niin ei tää lääkevieroituskysymys tai lääkkeen lopettamiseen liittyvät oireet, niin sitä ei varmasti ymmärretty niin kuin täydessä laajuudessa.”

Suomen psykiatrian hoitosuosituksia on usein kritisoitu liian lääkepainotteisiksi.

Erkki Isometsä:
”Tämähän ei siis pidä paikkaansa. Meidän suositus mun mielestä ei ole lääkepainotteinen eikä pidä paikkaansa, että meillä olisi ensilinjahoitona lääkehoito.”
”Meillähän esitetään siellä suosituksessa, kun sen tarkkaan lukee, niin sen näkee ihan selvästi, että siellä kerrotaan, että masennus, masennuksen, lievän masennuksen hoidossa, niin psykoterapiat ja lääkehoito ovat tasaveroisia vaihtoehtoja. Niitä voidaan käyttää erikseen tai yhdessä.”

Psykologian professori Jaakko Seikkula kertoo tutkimuksista, joissa masennuksen hoidossa psykoterapian teho on suurempi kuin lääkityksen teho yksistään. Jopa säännöllinen liikunta oli tehokkaampaa kuin terapia tai lääkitys.

Jaakko Seikkula, psykologian professori, Hyväskylän yliopisto:
”Tehdyissä tutkimuksissa usein ne on usein, niin näyttää siltä, että se lääkehoito voi olla auttavaa, kun se yhdistyy vaikkapa psykoterapeuttiseen, mutta ei missään nimessä yksin käytettynä.”

Seikkula on tutkinut avoimen dialogin tehokkuutta skitsofrenian, psykoosin ja myös masennuksen hoidossa. Hän kritisoi skitsofrenian käypä hoito suosituksia.

Jaakko Seikkula:
”Onhan ne hyvin lääkekeskeisiä. Ne on viime vuosina, kun niitä on päivitetty, sinne on pikku hiljaa alkanu niihin käypä hoito -suosituksiin tulla jotain ajatuksia psykologisista hoidoista tai perheiden huomioimisesta.”

Sami Pirkola:
”Se on vähän vaikea tulkita näin. Skitsofreniahan on aika vaikea krooninen sairaus, jossa lääkehoito on aika keskeisessä roolissa varsinkin akuuttivaiheessa, et se on ihan lähtökohta et meillä on siihen vaikuttavia farmakologisia hoitoja, joita tulee käyttää.”

Näin siitäkin huolimatta, että lukuisat tutkimukset osoittavat pitkäaikaisen lääkityksen tuhoavan aivokudosta. Ennen sen luultiin johtuvan itse sairaudesta.

Sami Pirkola:
”Lääkehoito varsinkin psykoosihäiriöissä vähentää kuolleisuutta huomattavasti.”

Kaikki tutkimukset eivät osoita psykoottisten lääkkeiden pidentävän elinikää. Tutkimuksissa vakavista mielenterveysongelmista Yhdysvalloissa kärsivät kuolivat 25 vuotta aikaisemmin kuin terveet ihmiset.

Jaako Seikkula:
”Viime aikoina on alkanu tulla niitä oletuksia siitä, että näiden psyykelääkkeiden, psykoosilääkkeiden käyttöön itse asiassa liittyy tämmösen niinkun selittämättömän kuoleman riski myös.”

Hollantilainen tutkimusryhmä julkaisi pari vuotta sitten tutkimuksen, jossa todettiin seitsemän vuoden seurannan jälkeen, että ne potilaat joilta oli lopetettu psyykenlääke, selviytyivät paremmin työelämässä ja sosiaalisesti kuin ne, joiden lääkitystä oli jatkettu.

Useat tutkimukset todistavat, että taloudelliset sidonnaisuudet vaikuttavat. Yhdysvalloissa onkin rajoitettu esimerkiksi lääketieteen opiskelijoidenkin yhteistyötä lääketeollisuuden kanssa. Suomessa sidonnaisuuksien ilmoittaminen on yhä vapaaehtoista.

Teppo Järvinen, ortopedian ja traumatologain professori, Helsingin yliopisto:
”Mä en toiminu missään mielin epäkollegiaalisesti. tää kritiikki kohdistu täysin järjestelmään. Ja jos tää on se palkinto siitä, ett yrität nostaa asioita esille, niin tuskin tää nyt ainakaan rohkasee siihen, mitä tietysti liiton ja kaikkien muiden kuuluu sanoo, ett totta kai me halutaan avointa ja värikästä keskustelua tai kiivasta keskustelua.”

Daviesin mukaan tarvitaan parempi sääntely psyko-farmaseuttiselle sektorille ja perinpohjainen uudistus psykiatriaan. Kukaan kriitikoista ei vastusta lääkkeitä silloin, kun potilas niistä todella hyötyy ja haitat ovat oikeassa suhteessa hyötyihin.

James Davies:
”We need to be educating the next generation of medical practitioners into new modes(?) of treating and understanding emotional discontent. And I think ultimately what we need is people to become more familiar with the critical discourse. It is only by knowing what the critical literature says that people can make informed decisions as to whether or not to subject themselves to medications.”
(Lääkärien seuraava sukupolvi tulee kouluttaa niin, että heillä on uusia tapoja hoitaa ja ymmärtää henkisiä vaikeuksia. Ihmisten pitäisi saada kuulla myös kriittisiä äänenpainoja. Vain jos tietää kriittisen tutkimuksen tuloksista, voi tehdä valistuneen päätöksen
lääkkeille altistumisesta)

Jaakko Seikkula:
”Ja että meidän hoito perustus siihin, että me ymmärretään tää kokonaisvaltaisesti eikä vain niin, että me ollaan koko ajan suuntautumassa siihen, että oireet pitää saada pois välittömästi.”
”Koska silloin me ikään kuin suljetaan myös pois suuri osa siitä viestistä, mikä liittyy siihen, mitä ihmisten psyykkisellä, psyykkisillä kriiseillä on. Se samahan liittyy myös masennukseen ja masentumiseen. Me, me, me tarvitaan masennusta, masentuneisuutta.
Se on osa meidän elämää.”

Nina Malmberg

1 KOMMENTTI

JÄTÄ VASTAUS