Kokemukseni psykiatriasta

2
674

Nimimerkki Tutkija kirjoittaa kokemuksiaan psykiatriasta ja lopussa ehdottaa uutta mallia psykiatrien palkkioihin:

 

Ajattelin kertoa kokemuksistani psykiatriassa, josko siitä olisi hyötyä muille. Olen ollut nyt 15 vuotta psykiatrinen potilas eikä siitä mielestäni ollut mitään hyötyä minulle. Päinvastoin, olen vain psykiatrisen hoidon tai pikemminkin väkivallan johdosta menettänyt pysyvän työpaikkani ja päätynyt työkyvyttömyyseläkkeelle vaikka haenkin yhä työkuvioita ja olen tehnyt mm. vapaaehtoistöitä.

Alunperin olin mukavasti tutkijana työelämässä korkeakouluopintojen jälkeen 2007. Psykiatriasta minulla ei ollut oikein mitään käsitystä lukuunottamatta jotain elokuvaa, jossa viitattiin psykiatriassa olevan jotain vialla. En kuitenkaan ajatellut ongelmani olevan psykiatrisia ja en siten yhdistänyt elokuvien viestiä tilanteeseeni ja uskoin yhä, korkeasti koulutettujen psykiatrien tekevän korkeatasoista työtä, kuten omassa korkeakoulussanikin oli ollut.

Alkuperäinen ongelmani oli mielestäni voimakas stressi, kun entinen työnantajani syytti minua NDA:n rikkomisesta ja käyttäytyi agressiivisesti puhuen jopa SUPO:sta. Työtehtävissä ennen tutkimuslaitokseen tutkijaksi siirtymistäni olin käsitellyt paljon luottamuksellisia tietoja, joten SUPO:lla uhkailu oli ehkä ylilyönti, mutta ei täysin tuulesta temmattua. Tämä kuitenkin stressasi minua, koska olin vielä kohtuu nuori. Menin yksityislääkäriin kun olin juonut yhden olut-tuopin, jonka seurauksena sain oudon yliaktiivisuuskohtauksen, kirjoitin eräälle toimitusjohtajalle epäasiallisen sähköpostin ja minulla oli tämän jälkeen hyvin suuria vaikeuksia nukkua iltaisin. Yksityislääkäri kirjoitti muutaman päivän sairasloman, jota en mielestäni tarvinnut, reseptin psykiatrisia lääkkeitä ja lähetteen julkiseen sairaanhoitoon.

Julkisessa sairaanhoidossa kerroin psykiatrille vain epämääräisen tarinan. Tämä siksi, että en halunnut mahdollisesti rikkoa NDA:ta kertomalla ongelmastani enemmän, koska siitä oli hiukan kiistaa ja diagnoosiksi tuli mielestäni alussa virheellisesti psykoosi eikä vain unettomuus. Tämän johdosta aloitettiin seroquel[1]lääkitys jonka aloitin pienen suostuttelun jälkeen, koska psykiatrin mukaan ”sitä voi kokeilla ja sen voi sitten lopettaa”. Lääkitys auttoi nukkumaan, joten alunperin olin lääkitykseen tyytyväinen. Reilun vuoden jälkeen halusin kuitenkin lopettaa lääkityksen johon vielä suostuttiin, mutta lopetus johti erinäisiin oireisiin, jonka johdosta päädyin osastohoitoon ja en päässyt menemään töihini. Tämän jälkeen siirryin yksityiselle puolelle hoitoon poukkoillen eri psykiatrien hoidossa ja yrittäen lopettaa lääkitystä siinä onnistumatta. Lopulta eräs työterveyslääkäri kertoi ”haluavansa sammuttaa minulta valot” ja julkisella puolella hoitaja kehotti ”vetämään ranteeni auki”, tosin suuri osa hoitohenkilökunnasta oli välinpitämättömiä hoitoni suhteen eikä määrännyt kuin lisää lääkkeitä.

Hoitoni ei toiminut ja sekoilin lääkitysten tai vieroitusoireiden takia menettäen lopulta pysyvän työpaikkani ja syyllistyen jopa rikokseen, jota en taatusti olisi tehnyt jos en olisi ollut lääkkeistä sekaisin.Tämän jälkeen sekoilut ovat vain jatkuneet ja oireita ylläpitävää lääkehoitoa ja pakkohoitoa on tehty. Tosin eräs psykiatri kirjoitti minulle työkyvyttömyyseläkkeen, joka turvaa talouttani. Hoitoni on epäonnistunut, kun lähes täysin työkykyisestä ihmisestä on tehty pitkäaikaistyötön sairaslomalainen ja olen myös edunvalvonnassa.

Omalla kohdallani antipsykoottiset lääkkeet ovat (erityisesti lopetettaessa) aiheuttaneet oireita ja tehneet minut vain sairaammaksi. Mielestäni potilaalla pitäisi ainakin olla oikeus kieltäytyä kaikista hoitotoimenpiteistä lukuunottamatta vangitsemista osastolle, jolla jo voidaan turvata yhteiskunnan ja potilaan turvallisuus. Kapitalismin periaatteiden mukaan kaikkea voidaan mitata rahassa, joten psykiatriassa pitäisi olla myös bonus systeemi, jossa hoidot jotka kasvattavat potilaan tuloja ja maksamia veroja (työllisyys) palkittaisiin bonuksin ja hoidot jotka vähentävät tuloja (työkyvyttömyys ja osastohoito) pitäisi vähentää psykiatrisen hoitohenkilökunnan palkkaa

2 KOMMENTIT

  1. ”Lopulta eräs työterveyslääkäri kertoi ”haluavansa sammuttaa minulta valot” ja julkisella puolella hoitaja kehotti ”vetämään ranteeni auki””
    Olen sananton.

  2. ”…psykiatriassa pitäisi olla myös bonus systeemi, jossa hoidot jotka kasvattavat potilaan tuloja ja maksamia veroja (työllisyys) palkittaisiin bonuksin ja hoidot jotka vähentävät tuloja (työkyvyttömyys ja osastohoito) pitäisi vähentää psykiatrisen hoitohenkilökunnan palkkaa”
    Tuo olisi kyllä hyvä systeemi. Nythän psykiatrien ja psyk. hoitajien työ on hirveän helppoa, kun mitään vastuuta ja tulostavoitteita ei ole.
    Ensin annetaan lääkkeitä vaikka väkisin, sitten sijoitetaan potilas avohoitoon tai tuetun asumisen yksikköön ja viimeiseksi etsitään joku työpaja jossa hän voi käydä askartelemassa pari kertaa viikossa. Sitten voidaan kirjata papereihin että hoito on onnistunut.
    Kaikkeen tähän uppoaa valtava määrä rahaa eikä mitään tuloksia tule. Päinvastoin, kustannuksia syntyy vain lisää kun potilas alkaa sairastua somaattisiin sairauksiin neuroleptien takia.
    Työpaikat psykiatrialla ovat pelkkää tuottamatonta suojatyötä josta toivottavasti leikataan kovalla kädellä.

JÄTÄ VASTAUS