Juttu on julkaistu Mad in America -sivuilla ja sen on kirjoittanut Ashley Bobak. https://www.madinamerica.com/2021/04/cochrane-review-calls-research-antidepressant-withdrawal/
Uudessa Cochrane-katsauksessa tarkastellaan masennuslääkkeiden käytön lopettamista koskevaa nykyistä tutkimustietoa ja havaitaan, että tällä alalla on suuria puutteita. Tutkijat vaativat lisätutkimuksia masennuslääkkeiden käytön lopettamisen turvallisista ja tehokkaista strategioista.
”Tiedämme, että masennuslääkkeiden pitkäaikaiskäytön lisääntyminen on suuri huolenaihe kaikkialla maailmassa”, sanoo katsauksen pääkirjoittaja ja belgialainen tutkija Ellen Van Leeuwen.
”Koska olen itse yleislääkäri, näen omakohtaisesti monien potilaiden kamppailun masennuslääkkeiden lopettamisesta. On erittäin huolestuttavaa, että emme tiedä riittävästi siitä, miten epäasianmukaista pitkäaikaista käyttöä voidaan vähentää tai mitkä ovat turvallisimmat ja tehokkaimmat lähestymistavat, joilla ihmisiä voidaan auttaa tässä. Esimerkiksi masennuslääkkeiden käytön aloittamista on tutkittu yli 1 000 tutkimuksessa, mutta vain 33 satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa (RCT) tutkittiin masennuslääkkeiden käytön lopettamista. On selvää, että tähän alueeseen on kiinnitettävä kiireellisesti huomiota.”
Masennuslääkkeitä käytetään yleisesti masennuksen ja ahdistuksen hoitoon. Nykyisten ohjeiden mukaan masennuslääkkeiden käyttöä tulisi jatkaa vähintään kuusi kuukautta sen jälkeen, kun olo on alkanut kohentua, ja vähintään kaksi vuotta, jos masennusjaksoja on ollut useita. Puolet masennuslääkkeitä määräävistä henkilöistä käyttää niitä yli kaksi vuotta.
Masennuslääkkeitä käyttäville henkilöille tehdyt kyselytutkimukset osoittavat, ettei ole riittävästi tukea sille, että 30-50 % pitkäaikaiskäyttäjistä käyttää edelleen lääkettä. Pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä masennuslääkkeiden käyttö voi aiheuttaa kielteisiä sivuvaikutuksia, kuten unihäiriöitä, painonnousua, seksuaalisia toimintahäiriöitä, ruoansulatuskanavan verenvuotoa, tunnetason turtumista ja muita ongelmia. Lisäksi muissa tutkimuksissa on korostettu, että masennuslääkkeet ovat keskimäärin tehottomia ja mahdollisesti haitallisia.
Tässä tutkimuksessa Cochrane-tutkijat tarkastelivat 33:n RCT-tutkimuksen (näyttöön perustuvan tutkimuksen kultainen standardi) tuloksia, joihin sisältyi 4 995 henkilöä, joille oli määrätty masennuslääkkeitä vähintään 24 viikon ajaksi. Masennuslääkkeiden käyttö lopetettiin äkillisesti 13:ssa tutkituista tutkimuksista. Tutkimuksista 18:ssa masennuslääkkeen käyttöä vähennettiin muutaman viikon aikana, ja useimmat vähennysjaksot kestivät noin neljä viikkoa tai vähemmän.
Tutkijat totesivat, että käytettävissä olevat tutkimustulokset eivät tarjoa vakuuttavaa näyttöä turvallisimmasta ja tehokkaimmasta lähestymistavasta masennuslääkkeiden lopettamiseen. Vaikka useimmat tutkimukset johtivat masennusoireiden ilmeiseen uusiutumiseen, uusiutumista ja vieroitusoireita ei voitu erottaa toisistaan.
Useimmissa tutkimuksissa oli mukana myös osallistujia, joilla oli ollut toistuvia masennusjaksoja, mikä sekoitti entisestään sitä, johtuivatko masennusoireet, jotka ilmenivät masennuslääkkeiden lopettamisen jälkeen, uusiutumisesta vai vieroituksesta.
Yhdessäkään tutkimuksessa ei käytetty hidasta, harkittua lähestymistapaa masennuslääkkeiden käytön lopettamiseen, jota on suositeltu turvalliseksi tavaksi vähentää SSRI-lääkkeiden ja psykoosilääkkeiden käyttöä. Sen sijaan niissä tutkimuksissa, joihin sisältyi vähentämisohjelma, käytettiin nopeaa lähestymistapaa, mikä selittää, miksi äkillinen lopettaminen ja vähentäminen johti uusiutumiseen/lääkkeiden takaisinottoon.
Nykyiset tutkimukset eivät myöskään tarjoa selkeää yksimielisyyttä siitä, kuinka kauan masennuslääkkeen käyttöä tulisi jatkaa sen jälkeen, kun yksilön oireet ovat vähentyneet. Tutkijat korostavat, etteivät nykyiset lääkkeenmääräämisohjeet perustu tutkimusnäyttöön, mikä antaa aihetta huoleen erityisesti masennuslääkkeiden käyttöön liittyvien ongelmallisten sivuvaikutusten vuoksi.
Tutkijat esittävät useita ehdotuksia turvallisia lopettamisohjeita koskevaa tulevaa tutkimusta varten. He kannustavat lääkäreitä seuraamaan virallisesti, miten heidän asiakkaansa reagoivat lääkityksen vähentämiseen ja lopulta lopettamiseen, jotta he voivat paremmin määrittää, ovatko oireet vieroitusoireita vai uusiutumista, ja jotta he tietävät, milloin vähentämisprosessia on hidastettava, jos oireita ilmenee.
Lisäksi he suosittelevat, että tutkijat tekisivät selkeämmän eron vieroitusoireiden ja uusiutumisoireiden välillä. He ehdottavat myös, että tutkitaan hitaita tapoja vähentää vieroitusoireita, jotta mahdolliset vieroitusoireet saataisiin minimoitua mahdollisimman paljon.
He vaativat tutkimusta, jossa selvitetään masennuslääkkeiden käytön lopettamisen hyötyjä ja haittoja, ja toteavat, että lääketeollisuus ja tutkijat eivät ole panostaneet lääkkeiden määräämisen lopettamiseen. Tarvitaan tutkimusta, jossa tutkitaan lääkkeen määräämisen lopettamista, mukaan lukien asiakkaan ja lääkärin välinen yhteinen päätöksenteko, lääkkeiden lopettamisen, vieroitusoireiden ja muiden haittojen todellinen määrä sekä yleinen elämänlaatu, jotta saadaan selkeä kuva siitä, miten lääkityksen lopettaminen voidaan toteuttaa turvallisesti ja onnistuneesti.
Muita keskeisiä näkökohtia, joihin on kiinnitettävä huomiota, ovat laajemmin edustettuna oleva potilasryhmä, mukaan lukien lievemmistä masennuksen muodoista ja muista psykiatrisista diagnooseista kärsivät potilaat. Koska yleislääkärit määräävät suurimman osan masennuslääkkeistä, tutkimusta on tehtävä perusterveydenhuollossa, ja yleislääkäreiden on keskusteltava asiakkaidensa kanssa lääkityksen jatkamisesta ja lopettamisesta.
Syvällisemmän ymmärryksen saaminen siitä, miten yleislääkärit ja muut kliiniset lääkärit suhtautuvat lääkityksen lopettamiseen, mahdollistaisi myös sen, että lääkityksen lopettamista edistävien ja estävien tekijöiden monimutkaisuus tiedostettaisiin paremmin.
Tutkimalla terapeuttisia interventioita, jotka voisivat auttaa lääkityksen lopettamisessa, kuten kognitiivis-behavioraalinen terapia (CBT) tai mindfulness-pohjainen kognitiivinen terapia (MBCT), sekä interventioita, kuten verkkotukea, psykoedukaatiota jne., voitaisiin saada selkeämpi kuva siitä, miten ammattilaiset voivat parhaiten tukea asiakkaita, jotka ovat lääkityksen lopettamisprosessissa.
UCL:ssä toimiva tutkija ja psykiatri Mark Horowitz korostaa, että on tärkeää tutkia lisää turvallisia lähestymistapoja psykiatristen lääkkeiden lopettamiseen:
”Minulle tämä on niin kriittinen asia sekä henkilökohtaisesta että ammatillisesta näkökulmasta. Olen yksi niistä sadoista tuhansista ihmisistä, jotka ovat joutuneet tai joutuvat parhaillaan käymään pitkiä, vaikeita ja tuskallisia taisteluita päästäkseen eroon pitkäaikaisista masennuslääkkeistä niiden vakavien vieroitusoireiden vuoksi. Ja silti sen sijaan, että olisin löytänyt tai päässyt käsiksi laadukkaaseen näyttöön tai kliiniseen ohjeistukseen tässä tilanteessa, löysin hyödyllistä tietoa vain vertaistukisivustoilta, joilla masennuslääkkeistä vieroituksen itse läpikäyneet ihmiset ovat joutuneet ryhtymään maallikkoasiantuntijoiksi. Sittemmin Royal College of Psychiatrists on ottanut suuren askeleen eteenpäin ja julkaissut ohjeet masennuslääkkeiden lopettamisesta vuonna 2020. Tällä alalla ei kuitenkaan ole vielä riittävästi tutkimustietoa ja siten näyttöä siitä, mikä toimii eri ihmisille. Haluan, että muillakin ihmisillä on näyttöä siitä, että he voivat lopettaa lääkityksen ilman samoja ongelmia kuin minulla oli.””
Van Leeuwen kirjoittaa tulevaisuutta ajatellen:
”Odotamme tuloksia meneillään olevista tutkimuksista, joissa tarkastellaan masennuslääkkeiden lopettamista, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehtävästä REDUCE-tutkimuksesta, jossa testataan psykologista verkko- ja puhelintukea pitkäaikaisia masennuslääkkeitä vieroittaville potilaille silloin, kun se on tarkoituksenmukaista”. Tiedämme, että tulevat tutkimukset ovat ratkaisevan tärkeitä, kun pyritään vastaamaan siihen, että lisää ja parempaa näyttöä tarvitaan kiireellisesti, kun otetaan huomioon masennuslääkkeiden pitkäaikaisen käytön huolestuttava suuntaus täällä Englannissa ja kaikkialla maailmassa.”
****
Van Leeuwen E., van Driel M.L., Horowitz M.A., Kendrick T., Donald M., De Sutter A.I.M., Robertson L., Christiaens T. (2021). Approaches for discontinuation versus continuation of long-term antidepressant use for depressive and anxiety disorders in adults. Cochrane Database of Systematic Reviews, 4. Art. No.: CD013495. DOI: 10.1002/14651858.CD013495.pub2. (Link)
Kirjoittaja:
Ashley Bobak opiskelee kliinisen ja yhteisöpsykologian PsyD-tutkintoa Point Parkin yliopistossa, ja hänellä on maisterin tutkinto neuvontapsykologiasta. Hän on kiinnostunut filosofian, historian ja psykologian risteyskohdista ja käyttää tätä risteyskohtaa linssinä tutkiessaan päihde/lääkeriippuvuutta. Hän toivoo voivansa kehittää ja edistää vaihtoehtoisia lähestymistapoja psykopatologian käsitteellistämiseen ja hoitoon, jotka säilyttävät ja kunnioittavat ihmisarvoa.
