Uusien tutkimusten mukaan avoimen dialogin mallin käyttö on parantanut luottamusta, yhteistyötä ja hoitohenkilökunnan tyytyväisyyttä – mutta perinteiset mielenterveysjärjestelmät vastustavat edelleen muutosta.
Kirjoittanut: Richard Sears – 29.6.2026
Kääntänyt: Laura Koskela
Artikkeli on julkaistu alun perin Mad in America-sivustolla. Se on käännetty käännösohjelmalla ja tämän jälkeen tarkistettu ja korjattu. Alkuperäinen enlagnninkielinen kirjoitus on luettavissa täältä.
Tällä viikolla Mad in America tarkastelee kolmea tutkimusta, jotka liittyvät avoimen dialogin mallin käyttöön mielenterveyshoidossa. Avoimen dialogin malli on Suomessa kehitetty mielenterveyshoidon lähestymistapa, jossa psykologisia kriisejä hoidetaan välittömillä, yhteistyöhön perustuvilla keskusteluilla, joihin osallistuvat henkilö itse, hänen perheensä tai tukiverkostonsa sekä hoitohenkilökuntaa. Sen sijaan, että keskityttäisiin ensisijaisesti diagnoosiin tai oireiden hallintaan, avoimen dialogin mallissa korostetaan kuuntelemista, yhteistä ymmärrystä, jatkuvuutta ja hoitoon liittyvien päätösten tekemistä läpinäkyvästi dialogin kautta. Ensimmäisessä tutkimuksessa todetaan, että sairaanhoitajat raportoivat palvelunkäyttäjien tilan parantuneen sekä ammatillisen validaation lisääntyneen avoimen dialogin mallin käyttöönoton jälkeen Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Toisessa tutkimuksessa ilmenee, että palvelunkäyttäjät, heidän perheensä ja terveydenhuollon ammattilaiset raportoivat luottamuksen, kommunikaation ja ammatillisen yhteistyön parantuneen avoimen dialogin mallin käyttöönoton jälkeen Portugalissa. Kolmannessa tutkimuksessa todettiin, että avoimen dialogin mallin käyttö ei lisää terveydenhuollon kustannuksia tanskalaisten nuorten kohdalla, joilla oli akuutteja psyykkisiä haasteita.
Sairaanhoitajat raportoivat, että avoimen dialogin malli on edistänyt palvelun käyttäjien hyvinvointia ja lisännyt työntekijöiden ammatillista validaatiota
The Journal of Mental Health Training, Education and Practice -lehdessä julkaistu uusi tutkimus tarkastelee sairaanhoitajien kokemuksia siirtymisestä perinteisestä mielenterveyshoidon mallista avoimen dialogin malliin Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tämä tutkimus, jota johti Mark Jones Swansea-yliopistosta Yhdistyneestä kuningaskunnasta, osoittaa, että avoimen dialogin malliin liittyvä valtadynamiikan muutos toimii erittäin terapeuttisena elementtinä psykoosia läpikäyville/psykoosin läpikäyneille ihmisille, mutta se muodostaa merkittävän psykologisen esteen henkilökunnalle, joka on tottunut olemaan ”huoneen asiantuntija”.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten sairaanhoitajat kokivat avoimen dialogin mallin käyttöönoton Yhdistyneen kuningaskunnan yhteisöpohjaisessa mielenterveyshoidossa. Tutkijat tekivät puolistrukturoituja haastatteluja sairaanhoitajien kanssa siirtymisestä asiantuntijajohtoisesta biomedikaalisesta viitekehyksestä vähemmän hierarkkiseen ja läpinäkyvämpään avoimen dialogin malliin. Tutkijat haastattelivat yhteensä viittä sairaanhoitajaa ja analysoivat haastatteluista toistuvia teemoja.
Kirjoittajat tunnistivat haastatteluista yhden yhdistävän teeman: valtadynamiikan. Mielenterveyden biomedikaalisessa mallissa päätöksentekovalta on työntekijöillä, ja he suorittavat usein riskinarvioinnin ja hoitosuunnitelman laatimisen ilman palvelunkäyttäjien merkittävää osallistumista. Avoimen dialogin malli tasoittaa tätä valtaeroa ja edellyttää täydellistä läpinäkyvyyttä päätöksenteossa ja hoidon suunnittelussa. Kaikkiin kliinisiin keskusteluihin osallistuvat palvelunkäyttäjä ja hänen tukiverkostonsa. Kaikki asianomaiset ottavat osaa päätösten tekoon. Palvelunkäyttäjät kokevat tämän valtadynamiikan muutoksen usein positiivisena, mutta se voi olla haastavaa ammattilaisille, jotka ovat tottuneet tekemään hoitoa koskevat päätökset.
Tutkimuksen tekijät tunnistivat kolme alateemaa.
1) Kokemuksellinen oppiminen vs. muodollinen koulutus: osallistujat totesivat, että avoimen dialogin lähestymistapa edellyttää terveydenhuollon ammattilaisilta ja mielenterveyshenkilöstöltä, että he luopuvat strukturoiduista, käsikirjoihin perustuvista toimintamalleista ja kykenevät olemaan voimakkaiden tunteiden kanssa määrittelemättä niitä psykiatrisella diagnoosilla. Joidenkin tutkimukseen osallistuneiden mukaan luokkahuoneopetus ei voi valmistaa asianmukaisesti avoimen dialogin mallin mukaiseen työskentelyyn. He korostivat jatkuvan harjoittelun ja vertaisreflektoinnin merkitystä tämän mallin toteuttamiseen tarvittavien taitojen hiomisessa.
2) Avoimen dialogin mallin mukaisen lähestymistavan koettu tehokkuus: kaikki tutkimukseen osallistuneet raportoivat, että avoimen dialogin malli oli erittäin tehokas vakavaksi katsottuja mielenterveyshaasteita, kuten psykoottisia kokemuksia, läpikäyville palvelunkäyttäjille. He olivat nähneet palvelunkäyttäjien palaavan opiskelemaan ja työelämään sekä olevan vähemmässä määrin suurilla psykoosilääke-/neuroleptiannoksilla. Tutkimukseen osallistujien palvelunkäyttäjissä havaitsema toipuminen tarjosi osallistujille ammatillista validaatiota, lisäsi työtyytyväisyyttä ja vähensi uupumusta.
3) Esteet käyttöönotolle Yhdistyneessä Kuningaskunnassa: avoimen dialogin malli edellyttää ”epävarmuuden sietokykyä” sekä ennenaikaisten diagnoosien ja riskinhallintastrategioiden välttämistä, kunnes yhteinen ymmärrys syntyy luonnollisesti. Tämä ”epävarmuuden sietokyky” on ristiriidassa Yhdistyneen kuningaskunnan terveydenhuoltokulttuurin ja mielenterveyslainsäädännön kanssa, jotka edellyttävät välitöntä riskien dokumentointia ja kattavaa kirjaamista vastuukysymysten välttämiseksi.
Tällä tutkimuksella oli kaksi pääasiallista rajoitusta. Otoskoko oli pieni ja koostui yksinomaan sairaanhoitajista. Laajempi otos, johon sisältyisi myös muita sidosryhmiä, voisi tuottaa merkittävästi erilaisia tuloksia. Osallistujat olivat kaikki peräisin yhdeltä ainoalta terveydenhuollon palvelujen tuottajalta Yhdistyneessä Kuningaskunnassa, mikä rajoittaa merkittävästi tulosten yleistettävyyttä muihin väestöryhmiin.
Avoimen dialogin mallin käyttö edistää yhteistyöhön perustuvaa mielenterveyshoitoa järjestelmän vastustuksesta huolimatta
European Journal for Qualitative Research in Psychotherapy -lehdessä julkaistun uuden tutkimuksen mukaan palvelunkäyttäjät, heidän perheensä ja terveydenhuollon työntekijät Portugalissa kertovat luottamuksen, kommunikaation ja kliinisen yhteistyön parantuneen avoimen dialogin mallin ansiosta. Tutkimukseen osallistujat kertoivat myös kitkasta perinteisen terveydenhuollon ja avoimen dialogin mallin välillä. Tutkimusta johti Ana Raquel Ferreira Portugalin Portossa sijaitsevasta polyteknisestä instituutista.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten palvelunkäyttäjät, heidän perheensä ja terveydenhuollon ammattilaiset kokivat siirtymisen avoimen dialogin mallin käyttöön portugalilaisessa psykososiaalisessa kuntoutusyksikössä. Kirjoittajat tekivät puolistrukturoituja haastatteluja 13 osallistujan kanssa. Osallistujista neljä oli palvelunkäyttäjiä, neljä perheenjäseniä ja viisi terveydenhuollon ammattilaista. Sen jälkeen he identifioivat haastatteludatasta teemoja.
Kirjoittajien analyysissä löytyä neljä pääteemaa. 1) Mielenterveyshoidon ”uudelleenajattelu”: avoimen dialogin mallin käyttö rikkoi hierarkioita ja korvasi ne läpinäkyvällä kommunikaatiolla. Osallistujat kertoivat, että tämä inhimillisti hoitoympäristöä. 2) Uskollisuus perusperiaatteille: palvelunkäyttäjät ja perheenjäsenet kertoivat arvostavansa suuresti avoimen dialogin mallin perusperiaatteita, kuten välitöntä apua, joustavuutta hoidon suunnittelussa, ”epävarmuuden sietämistä” ja sitä, ettei diagnoosien ja hoitosuunnitelmien kanssa kiirehditty. 3) Positiiviset vaikutukset: osallistujat kertoivat, että läpinäkyvyyteen perustuvat tapaamiset, joihin osallistuivat palvelunkäyttäjät, perheet ja terveydenhuollon työntekijät, vahvistivat luottamusta, kommunikaatiota ja kliinistä yhteistyötä. 4) Toteuttamisen esteet: osallistujat kertoivat avoimen dialogin mallin toteuttamista vaikeuttavista systeemisistä esteistä, kuten käytettävissä olevaan aikaan liittyvät kysymykset, paine saada aikaan tuloksia nopeasti, muutoksen vastustaminen sekä valmistautumattomuus.
Tällä tutkimuksella oli kaksi pääasiallista rajoitusta. Pieni otoskoko, vaikka se onkin yleistä laadullisessa tutkimuksessa, vaikuttaa tulosten validiteettiin. Kaikki osallistujat olivat samasta yksiköstä Portugalista, mikä rajoittaa tulosten yleistettävyyttä muihin väestöryhmiin.
Avoimen dialogin mallin käyttö ei lisää nuorten akuutteja mielenterveyshaasteita läpikäyvien tanskalaisten kohdalla kustannuksia
Vaikka aiemmissa tutkimuksissa on kyseenalaistettu avoimen dialogin mallin kustannustehokkuus, Journal of Psychiatric Research -lehdessä julkaistun uuden tutkimuksen mukaan avoimen dialogin mallin mukaista hoitoa ja tavanomaista akuuttia psykiatrista hoitoa saaneiden saaneiden 14–19-vuotiaiden nuorten palvelunkäyttäjien terveydenhuoltokustannuksissa ei ollut merkittävää eroa. Tutkimuksessa todettiin, että vaikka avoimen dialogin mallin käyttö ei aiheuttanut akuuttia psykiatrista hoitoa korkeampia terveydenhuoltokustannuksia, sekä avoimen dialogin mallin mukainen hoito että tavanomainen akuutti psykiatrinen hoito lisäsivät terveydenhuoltokustannuksia merkittävästi. Tutkimusta johti Liza Sopina Etelä-Tanskan yliopistosta.
Tutkimuksen tavoitteena oli verrata avoimen dialogin mallin mukaisen ja tavanomaisen akuutin psykiatrisen hoidon pitkän aikavälin terveydenhuoltokustannuksia. Tutkijat vertasivat avoimen dialogin mallin mukaisesti hoidettujen 355 osallistujan ja 979:n tavanomaista akuuttia psykiatrista hoitoa saaneen osallistujan terveydenhuollon kokonaiskustannuksia. Analyysin yhteydessä avoimen dialogin mallin mukaisesti hoidettuja osallistujia verrattiin verrokkeihin, jotka olivat saaneet tavanomaista akuuttia psykiatrista hoitoa. Osallistujia seurattiin jopa 12 vuoden ajan.
Molemmissa ryhmissä vuotuiset terveydenhuoltokustannukset nousivat merkittävästi psykiatrisen hoidon aloittamisen jälkeen. Avoimen dialogin mallin ryhmässä osallistujien kustannukset nousivat 299 eurosta 1 523 euroon, kun taas vertailuryhmässä nousu oli 208 eurosta 1 813 euroon. Ajan myötä terveydenhuoltokustannukset laskivat molemmissa ryhmissä. Avoimen dialogin ryhmän kustannukset laskivat 1 523 eurosta 457 euroon, kun taas vertailuryhmän kustannukset laskivat 1 813 eurosta 938 euroon. Avoimen dialogin ryhmän osallistujilla vaikutti olevan alhaisemmat pitkän aikavälin terveydenhuoltokustannukset, mutta kirjoittajat huomauttavat, että ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Vaikka kirjoittajat päättelevät, että avoimen dialogin mallin mukainen lähestymistapa ei lisännyt kustannuksia, he eivät voi varmuudella todeta, että se olisi vähentänyt kustannuksia.
Tällä tutkimuksella oli kolme pääasiallista rajoitusta. Avoimen vuoropuhelun ryhmän otoskoko oli pieni, mikä todennäköisesti rajoitti tutkijoiden mahdollisuutta havaita pieniä mutta merkitseviä kustannuseroja. Avoimen dialogin mallin mukaista hoitoa oli saatavilla vain tietyillä alueilla. Näille alueille ominaiset tekijät ovat saattaneet vaikuttaa terveydenhuollon kustannuksiin. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin tanskalaisnuorten terveydenhuollon kustannuksia, mikä rajoittaa tulosten yleistettävyyttä muihin väestöryhmiin.
****
Ferreira, A. (2025). Exploring service users, families, and professionals’ experiences with Open Dialogue in a Portuguese psychosocial rehabilitation unit. European Journal for Qualitative Research in Psychotherapy, 80 – 95. (Link)
Jones, M., Evans, N., & Whitcombe, S. (2026). Nurses’ experience of using open dialogue approach in the UK: An interpretative phenomenological research study. The Journal of Mental Health Training, Education and Practice, 1–16. (Link)
Sopina, L., Erlangsen, A., Buus, N., Bikic, A., & Hastrup, L. H. (2026). The impact of Open Dialogue on Health Care Costs: A nationwide register-based cohort study among young Danes in acute psychiatric crises. Journal of Psychiatric Research, 199, 189–194. (Link)
****
Kääntäjän lisäys: Lisää avoimen dialogin malliin liittyviä artikkeleja, haastatteluja ja videoita löytyy sivustoltamme täältä: https://madinfinland.org/tag/avoimen-dialogin-malli/
****
Richard Sears opettaa psykologiaa West Georgia Technical Collegessa ja opiskelee tietoisuuden ja yhteiskunnan tohtoriksi West Georgian yliopistossa. Aiemmin hän on työskennellyt kriisivakauden yksiköissä vastaanottotarkastajana ja kriisipuhelimen operaattorina. Hänen nykyiset tutkimuskohteensa ovat instituutioiden ja niitä muodostavien yksilöiden välinen raja, dehumanisaatio ja sen suhde ylistykseen sekä luonnolliset korvikkeet mahdollisesti haitallisille psykofarmakologisille interventioille.
