Joitain vuosia sitten kuuntelin Helsingissä Porthanian luentosalissa, kun psykiatrian professori Allen J. Frances pyysi anteeksi ADHD-epidemiaa. Hän syytti siitä itseään. Francesin johtama, diagnooseista USA:ssa päättänyt DSM-IV toimikunta loi 1994 ADHD ”sairauden”. Aiemmin sanottiin, että ihmisillä oli vaikeuksia keskittyä. Francesin toimikunta muutti keskittymisvaikeudet ADHD-tautihirviöksi. Tätä hän katui syvästi. Hän syytti asiasta lääketeollisuuden painostusta. Samoin hän katui osallisuuttaan autismin esiintymismäärän 40-kertaistamiseen.
(Frances tai kukaan muukaan ei varmaan epäile keskittymisvaikeuksien tuottavan ongelmia yhteiskunnassamme. Mutta auttaako vai haittaako niiden tulkinta pysyviksi häiriöiksi?)
Tilaisuus tuli mieleeni lukiessani uutta tutkimusta levottomista lapsista. Siinä ADHD-diagnoosin saaneita lapsia verrattiin kahdeksan vuoden ajan lapsiin, joilla oli alun perin aivan samat oireet, mutta joita ei diagnosoitu, eikä hoidettu diagnoosin mukaisesti. ADHD-diagnoosi ja sitä seurannut hoito muutti lasten elämää. Diagnoosin saaneilla oli kahdeksan vuoden kuluttua – ehkäpä yllättäen – huonompi elämänlaatu viidellä elämänalueella kuin diagnoosin välttäneillä. Elämänlaatua mitattiin QoL selvityksellä.
Tutkimusta johti Luise Kazda Sydneyn yliopistosta Australiasta, ja se julkaistiin JAMA Network Openissa. Tutkijat kirjoittavat: ”Nämä havainnot viittaavat siihen, että lapsuuden ADHD-diagnoosi ei välttämättä paranna nuorten elämänlaatua ja voi vaikuttaa negatiivisesti joihinkin seikkoihin. Se lisää esim. riskiä, että henkilö vahingoittaa itseään.”
”Tutkimuksemme vahvistaa nykyistä tietoa siitä, että ADHD-lapsilla on usein heikentynyt elämänlaatu, ja ainakin osa tästä liittyy itse diagnoosiin”, tutkijat toteavat.
Kyseessä on australialainen pitkittäistutkimus, jonka kohteena on edustava otos Australian väestöstä. Osallistuvilla lapsilla ei ollut ADHD-diagnoosia tutkimuksen alussa. Tutkimus alkoi, kun lapset olivat 6–7 -vuotiaita, ja lopulliset vertailutulokset tulivat heidän ollessaan 14- tai 15-vuotiaita.
Tutkimuksen lopussa 393 nuorella oli ADHD-diagnoosi (72,2 % miehiä). Heitä siis verrattiin iän, sukupuolen ja ADHD-oireiden perusteella 393 samoin oirehtineeseen lapseen, jotka eivät kuitenkaan olleet saaneet aikanaan ADHD-diagnoosia.
Molemmat ryhmät saivat suunnilleen samat pisteet useissa tutkijoiden käyttämissä elämänlaatu-, terveys- ja onnellisuusmittareissa. Muutamia merkittäviä eroja kuitenkin oli:
Diagnoosin saaneiden tulos oli huonompi seikoissa, jotka mittasivat kouluyhteisöön kuulumista, luottamusta omaan opiskelukykyyn, tunnetta itsensä toteuttamisesta, ja heillä oli myös enemmän kielteistä sosiaalista käyttäytymistä.
Lapset, jotka olivat saaneet ADHD-diagnoosin, vahingoittivat itseään 2,5 kertaa todennäköisemmin kuin lapset, joilla oli lähtötilanteessa samantasoisia ADHD-oireita, mutta jotka eivät saaneet diagnoosia.
Kyseessä oli seurantatutkimus, joten syy-yhteyttä ei voitu määrittää. ”ADHD-oireiden” lähtötaso oli kuitenkin sama, joten diagnosoitujen henkilöiden heikentynyt elämänlaatu ja lisääntynyt itsensä vahingoittaminen eivät johdu ”perussairaudesta”. Arvauksena voi esittää diagnoosia seuranneen lääkehoidon pitkäaikaisvaikutusten tai diagnoosin aiheuttaman stigman ja minäkuvan muutoksen olevan vaikuttavia tekijöitä.
Lopuksi tutkijat kirjoittavat:
”Valitettavasti tulokset eivät viittaa siihen, että ADHD-diagnoosilla olisi myönteistä yhteyttä nuorten elämänlaatuun, mikä on erittäin huolestuttavaa. Se tarkoittaa, että ADHD- diagnosointiin liittyviä haittoja (kuten leimautumista, ennakkoluuloja) ei ehkä kompensoida diagnoosiin tai hoitoon liittyvillä eduilla. Diagnoosi voi vahingoittaa nuoria, eivätkä heitä tukevat toimet tuota toivottua vaikutusta.”
Uutta ADHD tietoa
Yleisesti ajatellaan, että ADHD-oireiden hoito parantaa lasten elämää. Tutkimukset eivät kuitenkaan ole löytäneet tätä vaikutusta. Ainakaan lääkkeenä käytetyt stimulantit, kuten Ritalin, eivät itse asiassa paranna koulumenestystä tai akateemista suorituskykyä vaan voivat lisätä lasten koulunkäynnin keskeyttämisen todennäköisyyttä.
Tuore tutkimus (Pelham et. al. 2022) kertoo, miten levottomat lapset satunnaistettiin eri ryhmiin. Toinen ryhmä sai ADHD lääkityksen, toinen lumetta. ADHD-lääkityt käyttäytyivät sen jälkeen hillitymmin. Oppimistuloksiin lääkkeellä ei ollut lainkaan vaikutusta! Oppimistulokset olivat samanlaiset riippumatta lääkityksestä.
Masennuksen todennäköisyys kasvaa rajusti metyylifenidaatin (Ritalinin) käytön vuoksi, 2022 julkaistu kolmas laaja tutkimus kertoo (Oh et. al 2022.) Masennuksen määrä laskee kuitenkin takaisin lähtötasolle, kun lapset lopettavat lääkkeen käytön. (Tutkimus on erityisen kiinnostava, koska tutkimustulokset aiheesta ovat olleet ristiriitaisia ja näitä eroja siinä myös selvitetään.)
Keväällä 2022 julkaistiin Cochrane-koostearviointi yleisimmän ADHD-lääkkeen metyylifenidaatin (Suomessa mm. kauppanimillä Ritalin ja Medikinet sekä pitkäaikaisvaikutteisena Equasym Retard, Concerta ja Medikinet) tutkituista vaikutuksista.
Johtopäätös oli, että aiheesta tehtyjen tutkimusten taso on huono, löydetyt hyödyt vähäisiä ja haitat ilmeisiä. Epävarmuus hyötyjen ja haittojen suhteesta vallitsee.
”We found very low-certainty evidence that extended-release methylphenidate compared to placebo improved ADHD symptoms (small-to-moderate effects) measured on rating scales reported by participants, investigators, and peers such as family members. Methylphenidate had no effect on ’days missed at work’ or serious adverse events, the effect on quality of life was small, and it increased the risk of several adverse effects. We rated the certainty of the evidence as ‘very low’ for all outcomes, due to high risk of bias, short trial durations, and limitations to the generalisability of the results. The benefits and harms of extended-release methylphenidate therefore remain uncertain.”
Ympäristö vaikuttaa
Stimulantit voivat aiheuttaa lapsilla, joiden perheessä on ennestään mielenterveysongelmia, suuria hankaluuksia. Pediatrics lehdessä julkaistussa tutkimuksessa ADHD-lääkkeitä syövistä lapsista, joiden perheessä oli mielenterveysongelmia, 62,5 prosentilla ilmeni hallusinaatioita ja muita psykoottisia kokemuksia. Lapsilla, jotka eivät syöneet ADHD lääkkeitä vastaava prosentti oli 27,4. Oireet ajoittuivat lääkityksen mukaan. (Tämä ei ole yllättävää, sillä ADHD lääkkeenä käytetyt stimulantit lisäävät dopamiiniaktiivisuutta keskushermostossa ja liiallista dopamiiniaktiivisuutta on perinteisesti pidetty syynä psykooseihin.)
Tunnettua on, että ADHD diagnoosit painottuvat vahvasti loppuvuonna syntyneisiin. Se ei johtune horoskooppimerkistä. He vain ovat luokassa aina tovereitaan nuorempia ja kypsymättömämpiä.
Arvostetuin ja eniten lainattu lapsuuden ADHD-tutkimus, NIMH:n MTA-tutkimus osoitti, jo muutama vuosikymmen sitten, että 6–8 vuoden seurannassa lääkitystä saaneet levottomat lapset eivät menestyneet paremmin kuin ne, jotka eivät saaneet hoitoa. Seurannan alussa oli kuitenkin jo vahvasti kampanjoitu julkisuuteen positiivisia tuloksia, jotka rakensivat erheellisen kuvan lääkityksen hyödyistä. Seurannassa 2017 tarkasteltiin hoidon vaikutusta, kun koehenkilöt olivat jo aikuisia. Heidän oireensa eivät olleet vähentyneet, mutta mm. pituuskasvu oli jäänyt ikätovereita vähäisemmäksi.
Alussa mainittu professori Frances vakuutti, ettei todellakaan olisi hyväksynyt uutta kirjainyhdistelmää taudiksi, jos olisi lainkaan osannut aavistaa millaisia seurauksia sillä olisi.
Tutkimusartikkelit
Kazda, L., McGeechan, K., Bell, K., Thomas, R., & Barratt, A. (2022). Association of attention-deficit/hyperactivity disorder diagnosis with adolescent quality of life. JAMA Netw Open, 5(10), e2236364. doi:10.1001/jamanetworkopen.2022.36364 (Linkki)
ADHD lääkkeet ja masennus:
Oh, Y., Joung, Y. S., & Kim, J. (2022). Association between attention deficit hyperactivity disorder medication and depression: A 10-year follow-up self-controlled case study. Clinical Psychopharmacology and Neuroscience, 20(2), 320-329.
ADHD lääkkeet ja oppimistulokset
Pelham III, W. E., Altszuler, A. R., Merrill, B. M., Raiker, J. S., Macphee, F. L., Ramos, M., . . . & Pelham Jr, W. E. (2022). The effect of stimulant medication on the learning of academic curricula in children with ADHD: A randomized crossover study. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 90(5), 367-380. (Linkki)
ADHD ja hallusinaatiot
MacKenzie, L., Abidi, S., Fisher, H., Propper, L., Bagnell, A., & Morash-Conway, J. et al. (2016). Stimulant Medication and Psychotic Symptoms in Offspring of Parents With Mental Illness. Pediatrics, peds.2015-2486. doi:10.1542/peds.2015-2486
Cochrane:
Boesen K, Paludan-Müller AS, Gøtzsche PC, Jørgensen KJ (2022):
Extended-release methylphenidate for attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) in adults.
MTA tutkimus, seuranta
https://acamh.onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/jcpp.12684
Katso myös https://mielipalvelut.fi/artikkelit/adhd-mita-se-on-ja-ei-ole/!
