3 ADHD-myyttiä: Osa 3

0
445

Blogi julkaistu alunperin madinsweden.org -sivuilla, käännetty koneavusteisesti ja tarkistuluettu. Lue alkuperäinen artikkeli täällä, ensimmäinen osa suomeksi täällä ja toinen osa suomeksi täällä.

***

Myytti 3: ADHD-lääkitys on tehokas ja turvallinen tapa hoitaa ”ADHD-oireita”

ADHD-lääkitys on tehokas tapa hoitaa ADHD-oireita ja ehkäistä tulevia vaikeuksia elämässä. Tämä on yleinen viesti, jonka viranomaiset ja tiedotusvälineet välittävät, ja erilaiset ”ADHD-asiantuntijat” ylistävät usein lääkitystä. Mutta mitä nykyinen tutkimustieto kertoo ADHD-lääkkeiden tehokkuudesta ja turvallisuudesta?

MTA:n tutkimukset

Kenties laajimmin tunnettu ja siteeratuin ADHD-lääkkeitä ja lapsia koskeva tutkimus, MTA-tutkimus, on Yhdysvaltain kansallisen mielenterveysinstituutin (NIMH) tekemä tutkimus. Vuonna 1992 käynnistetty tutkimus osoitti aluksi lupaavia tuloksia ADHD-lääkkeiden oireita lievittävistä vaikutuksista. Näitä ensimmäisiä tuloksia levitettiin tehokkaasti maailmanlaajuisesti joukkotiedotusvälineissä, mikä osaltaan vaikutti siihen, yhä edelleen laajalle levinneeseen uskomukseen, että keskushermostoa stimuloivat lääkkeet ovat tehokkaita ADHD-oireiden hoidossa.

Mutta jos tarkastelemme MTA:n tutkimuksen seurantatuloksia, kuva on paljon synkempi kuin aluksi esitetty. Kuva, josta Ruotsin viranomaiset ja tiedotusvälineet ovat vaienneet.

Jo MTA-tutkimuksen kolmen vuoden seurannassa tulokset osoittivat, että ADHD-lääkitystä saaneiden lasten tulokset olivat huonommat kuin niiden lasten, joille ei ollut määrätty lääkitystä.[51] Metodologisten puutteiden lisäksi kolmen vuoden seurannan tulokset osoittivat, että ”niillä, jotka käyttivät enemmän lääkkeitä kolmen vuoden aikana, oli suurempi todennäköisyys hankaloituneisiin ADHD-oireisiin, heillä oli korkeampi rikollisuusaste ja he olivat huomattavasti lyhyempiä (keskimäärin 4 cm) ja kevyempiä (3 kg) kuin he, jotka eivät käyttäneet lääkkeitä”.[52]

Myöhemmät seurantatutkimukset 6-8 vuoden kuluttua ja 16 vuoden kuluttua osoittivat myös samankaltaisia tuloksia; lääkitystä saaneen ryhmän tulokset olivat jatkuvasti huonommat. Lääkkeiden käyttöön liittyi muun muassa huonompia hyperaktiivisuuden ja impulsiivisuuden sekä oppositionaalisen uhmakkuuden oireita ja suurempaa ”kokonaisvaltaista työkyvyttömyyttä”. Lääkkeitä saaneilla nuorilla oli myös suurempi todennäköisyys saada masennus- tai ahdistusdiagnoosi.[53], [54], [55], [56]

Pitkän aikavälin tutkimukset Australiassa ja Kanadassa

Myös muissa pitkäaikaistutkimuksissa on saatu samankaltaisia tuloksia kuin MTA:n tutkimuksessa. Australiassa Länsi-Australian terveysministeriön tekemä 10-vuotistutkimus ADHD-diagnoosin saaneista lapsista osoitti, että lääkehoito oli yhteydessä ADHD-oireiden pahenemiseen ja verenpaineen nousuun.[57]

Laajassa kanadalaisessa tutkimuksessa, jossa arvioitiin Quebecissä 14 vuoden aikana ADHD-diagnoosin saaneiden nuorten lääkkeiden käyttöä, havaittiin muun muassa, että lisääntynyt lääkkeiden käyttö oli yhteydessä lisääntyneeseen tyytymättömyyteen, heikentyneisiin vanhempien välisiin suhteisiin sekä tyttöjen lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen ja masennukseen.[58]

Lääkkeet ovat usein tehottomia ja haitallisia pitkällä aikavälillä

Suuri osa ADHD-lääkkeitä koskevasta tutkimuksesta on samojen lääkeyhtiöiden rahoittamaa ja suunnittelemaa, jotka valmistavat ja myyvät lääkkeitä. Teollisuuden rahoittamien tutkimusten laatu on osoittautunut erittäin heikoksi.[59] useat riippumattomat pitkäaikaistutkimukset osoittavat ADHD-lääkkeiden pitkäaikaisen tehottomuuden ja tehonvastaisuuden.

Luettelo lääkkeiden dokumentoiduista haittavaikutuksista on pitkä, ja siihen sisältyy esimerkiksi seuraavia asioita

  • Suurentunut masennusriski, jopa 18-kertainen. [60], [61], [62]
  • Vähentynyt pituuskasvu [63], [64]
  • Hallusinaatiot ja psykoottiset oireet [65], [66], [67], [68]
  • Mielialan vaihtelut [69]
  • Ärtyneisyys, ahdistuneisuus ja vihamielisyys ympäröivää maailmaa kohtaan. [70]
  • Tic- ja pakko-oireet [71]
  • Maksasairaudet [72]
  • Negatiivinen vaikutus aivojen kehitykseen ja pysyvät neurologiset muutokset. [73], [74], [75]
  • Mania ja ”kaksisuuntainen mielialahäiriö” [76], [77], [78]
  • Seksuaalinen toimintahäiriö [79]
  • Rikollisuus [80], [81]

Mitä tulee ADHD-lääkkeiden muihin kielteisiin vaikutuksiin, lääkeyhtiöiden lääkeinformaatiopalvelu (FASS) toteaa myös, että ADHD-lääkkeiden haittavaikutuksia ovat unettomuus, epäsäännöllinen sydämen syke, rintakipu, aistiharhat, seksuaalinen toimintahäiriö, itsemurha-ajatukset, mania, hyperaktiivisuus, psykoottiset jaksot, kouristukset ja mielialan vaihtelut. Tiedetään myös, että piristävät lääkkeet kaksinkertaistavat sydän- ja verisuonitautien riskin.[82]

Useissa tutkimuksissa on myös todettu, että vaikka ADHD-lääkkeet vähentävät pituuskasvua ja pienentävät BMI:tä lapsuudessa, niihin liittyy BMI:n jyrkkä nousu ja lihavuus vanhemmalla nuoruusiällä.[83], [84]

Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston (FDA) tietojen analyysi paljastaa myös ADHD-lääkkeiden laajamittaisen määräämisen vaarat. Analyysin tekijät löysivät 19 000 FDA:lle ilmoitettua ADHD-lääkkeiden aiheuttamaa komplikaatiota. Samalla kirjoittajat pelkäävät, että ilmoittamattomien komplikaatioiden määrä on hyvin suuri. Sen lisäksi, että ADHD-lääkkeet voivat johtaa riippuvuuteen ja väärinkäyttöön, kirjoittajat huomauttavat analyysissään, että FDA:lle raportoituihin haittatapahtumiin sisältyi kuolemaan johtaneita sydänkohtauksia ja munuaisten vajaatoimintaa ja että näitä lääkkeitä käyttävillä aikuisilla on paljon suurempi riski vakaviin haittatapahtumiin.[85] Raportin laatijat kirjoittavat myös, että viimeaikaiset todisteet viittaavat samanlaiseen ylimääräämisen ja väärinkäytön malliin opioidiepidemian ja ADHD-lääkkeiden välillä.[86]

Cochrane-tutkimusverkoston vuonna 2015 laatimassa järjestelmällisessä tutkimuskatsauksessa todetaan myös, että ADHD-lääkkeiden sivuvaikutukset saattavat jättää varjoonsa lääkkeiden mahdolliset hyödyt.[87]

Väärinkäyttö ja riippuvuus

Edellä mainittujen riskien lisäksi Kalifornian yliopiston professorin Nadine Lambertin lähes 30 vuotta kestänyt pitkäaikaistutkimus osoittaa, että lapset, joita hoidetaan keskushermostoa stimuloivilla lääkkeillä ”ADHD:n hallitsemiseksi”, aloittavat tupakoinnin aikaisemmin, tupakoivat intensiivisemmin ja käyttävät todennäköisemmin kokaiinia ja muita stimuloivia huumeita väärin aikuisena.[88] Yhteys, joka on osoitettu myös muissa tutkimuksissa.[89]

ADHD-lääkkeisiin liittyvien väärinkäyttö- ja riippuvuusongelmien osalta Yhdysvaltain FDA on myös vasta tämän vuoden kesäkuussa (2023) päivittänyt keskeisiä stimulantteja koskevia varoituksiaan. Tämä johtuu osittain väärinkäytön, väärinkäytön ja riippuvuuden vakavista riskeistä, jotka virasto tunnustaa lääkkeisiin liittyvän.[90]

ADHD-lääkkeillä on osoitettu olevan voimakkaampia vaikutuksia aivoihin kuin kokaiinilla, sillä ne estävät aivojen hermoston siirtäjiä.[91], [92]  on myös asia, joka osaltaan aiheuttaa joidenkin tutkijoiden ja ADHD-lääkkeiden arvostelijoiden huolta, eikä vähiten niiden määräämisestä lapsille.

Ehkä juuri ADHD-lääkkeiden pitkäaikainen tehottomuus ja niiden usein vakavat sivuvaikutukset ovat saaneet muun muassa Euroopan neuvoston ja YK:n lapsen oikeuksien komitean toteamaan, että lääkehoidon tulisi olla ehdoton viimeinen keino, kun muut toimenpiteet eivät ole osoittautuneet tehokkaiksi.

ADHD-lääkitys ja koulumenestys

ADHD-lääkkeiden määräämisen yleinen motiivi on parantaa lasten koulumenestystä ja akateemista suoriutumista.

Vaikka jotkut väittävät, että stimuloiva lääkitys parantaa ADHD-diagnoosin saaneiden lasten koulumenestystä, on olemassa laaja tieteellinen tuki päinvastaiselle kannalle. Useat tutkimukset osoittavat, että keskushermostoa stimuloivat lääkkeet eivät paranna koulumenestystä vaan usein huonontavat sitä.

Vaikka jotkin lyhytaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että ADHD-lääkkeet voivat lyhytaikaisesti vähentää lasten häiritsevää käyttäytymistä luokassa ja keskeisiä ADHD-oireita (kuten sormien napsuttelua, levottomuutta ja muuta käyttäytymistä, joka ei välttämättä ole merkityksellistä tehtävän kannalta), useat tutkimukset osoittavat myös, että lasten koulumenestys ei parane vaan pikemminkin heikkenee keskeisten stimuloivien lääkkeiden käytön myötä. [93], [94], [95], [96], [97], [98]. [99], [100], [101], [102], [103], [104], [105] ADHD-lääkityksen pitkäaikaisen käytön on osoitettu olevan yhteydessä heikompaan suoriutumiseen useilla eri osa-alueilla, ei ainoastaan koulumenestyksessä. Lääkkeet voivat myös aiheuttaa monenlaisia fyysisiä, emotionaalisia ja kognitiivisia sivuvaikutuksia, jotka voivat myös vaikuttaa kielteisesti koulumenestykseen, mutta myös sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja lasten itse koettuun hyvinvointiin.

Minnesotan yliopiston psykologian emeritusprofessori Alan Sroufe toteaa New York Timesissa aiemmin julkaistussa artikkelissaan, että yksikään hänen tiedossaan oleva tutkimus ei ole osoittanut, että tarkkaavaisuushäiriön lääkehoidosta olisi ollut pitkäaikaisia hyötyjä akateemisessa suorituksessa, vertaissuhteissa tai käyttäytymisongelmissa – eli juuri niissä tekijöissä, joita me usein haluamme eniten parantaa.[106]

Jopa hiljattain julkaistu tutkimus vuodelta 2022 osoittaa, että keskushermostoa stimuloivat lääkkeet eivät auta ADHD:tä sairastavia lapsia suoriutumaan koulussa paremmin. Vaikka lääkkeet paransivat lasten käyttäytymistä luokassa, lapset eivät suoriutuneet lääkkeitä käyttäessään koulussa paremmin, kuin silloin, kun he eivät käyttäneet niitä.[107]

Toisin sanoen ADHD-lääkkeillä voi olla myönteisiä lyhytaikaisia vaikutuksia ”ADHD:n keskeisiin oireisiin”, mutta niillä ei ole pitkäaikaisia myönteisiä vaikutuksia, ja lisäksi niillä voi olla vakavia sivuvaikutuksia. Sivuvaikutuksia, joita on kuvattu hyvin sekä tieteellisessä kirjallisuudessa että henkilökohtaista kokemusta omaavien ihmisten toimesta.

Myytti siitä, että ADHD-lääkkeet ovat tehokas ja turvallinen tapa hoitaa ”ADHD-oireita”, on kumottu.

Koska ADHD-lääkkeet ovat osoittautuneet tehottomiksi pitkällä aikavälillä ja heikentävät usein tuloksia useilla elämänalueilla, ja koska lääkkeillä on monia hyvin dokumentoituja vakavia sivuvaikutuksia, on kestämätöntä leimata ADHD-lääkkeet yksipuolisesti tehokkaaksi ja turvalliseksi tavaksi hoitaa ”ADHD-oireita”. Se, että lääkkeet eivät paranna koulumenestystä tai akateemisia tuloksia vaan pikemminkin huonontavat niitä ajan myötä, vahvistaa entisestään kuvaa ADHD-lääkkeiden tehottomuudesta ja pitkäaikaisturvallisuuden puutteesta.

Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että myytti siitä, että ADHD-lääkkeet ovat tehokas ja turvallinen tapa hoitaa ”ADHD-oireita”, on kumottu.

 

 

[51] Jensen PS, Arnold LE, Swanson JM, et al. 3-year follow-up of the NIMH MTA study. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry. 2007;46(8):989-1002. doi:10.1097/CHI.0b013e3180686d48.

[52] Simons, P. Researchers question the utility of an ADHD diagnosis. Mad in America, 2017-06-20.

[53] Mad in America. Psychotropic drugs in children and adolescents: Stimulants; ADHD and other behavioral disorders. Mad in America, 2019.

[54] Molina, B. S. G., Hinshaw, S. P., Swanson, J. M., Arnold, L. E., Vitiello, B., Jensen, P. S., Epstein, J. N., Hoza, B., Hechtman, L., Abikoff, H. B., Elliott, G. R., Greenhill, L. L., Newcorn, J. H., Wells, K. C., Wigal, T., Gibbons, R. D., Hur, K., Houck, P. R., & MTA Cooperative Group (2009). The MTA at 8 years: prospective follow-up of children treated for combined-type ADHD in a multisite study. Journal of the American Academy of Child and Adolescent Psychiatry, 48(5), 484–500.

[55] Swanson JM, Arnold LE, Molina BSG, et al. Young adult outcomes in the follow-up of the multimodal treatment study of attention-deficit/hyperactivity disorder: symptom persistence, source discrepancy, and height suppression. J Child Psychol Psychiatry. 2017;58(6):663-678. doi:10.1111/jcpp.12684.

[56] Mills, S. ADHD as Cargo Cult Science. Mad in America, 2021-11-20.

[57] Government of Western Australia; Department of Health (2002). Raine ADHD Study – Long-term outcomes associated with stimulant medication in the treatment of ADHD in children.

[58] Currie, J., Stabile, M., & Jones, L. (2014). Do stimulant medications improve educational and behavioral outcomes for children with ADHD?. Journal of health economics, 37, 58–69.

[59] Storebø, Ole & Krogh, Helle & Ramstad, Erica & Moreira-Maia, Carlos & Holmskov, Mathilde & Skoog, Maria & Gerner, Trine & Magnusson, Frederik & Zwi, Morris & Gillies, Donna & Rosendal, Susanne & Groth, Camilla & Rasmussen, Kirsten & Gauci, Dorothy & Kirubakaran, Richard & Forsbøl, Bente & Simonsen, Erik & Gluud, Christian. (2015). Methylphenidate for attention-deficit/hyperactivity disorder in children and adolescents: Cochrane systematic review with meta-analyses and trial sequential analyses of randomised clinical trials. BMJ (online). 351. h5203. 10.1136/bmj.h5203.

[60] Oh, Y., Joung, Y. S., & Kim, J. (2022). Association between attention deficit hyperactivity disorder medication and depression: A 10-year follow-up self-controlled case study. Clinical Psychopharmacology and Neuroscience, 20(2), 320-329.

[61] Lakić A. Depressive symptoms as a side effect of the sustained release form of methylphenidate in a 7-year-old boy with attention-deficit hyperactivity disorder. Vojnosanit Pregl. 2012;69(2):201-204.

[62] Ghaemi, N. Amphetamines: A Critique. Psychiatry Letter, 2023-06-16.

[63] James M. Swanson et al. Young adult outcomes in the follow-up of the multimodal treatment study of attention-deficit/hyperactivity disorder: symptom persistence, source discrepancy, and height suppression, Journal of Child Psychology and Psychiatry (2017). DOI: 10.1111/jcpp.12684.

[64] Greenhill LL, Swanson JM, Hechtman L, et al. Trajectories of Growth Associated With Long-Term Stimulant Medication in the Multimodal Treatment Study of Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry. 2020;59(8):978-989. doi:10.1016/j.jaac.2019.06.019.

[65] MacKenzie, L., Abidi, S., Fisher, H., Propper, L., Bagnell, A., & Morash-Conway, J. et al. (2016). Stimulant Medication and Psychotic Symptoms in Offspring of Parents With Mental Illness. Pediatrics, peds.2015-2486. doi:10.1542/peds.2015-2486.

[66] Ramstad, Erica, Storebø, Ole Jakob, Gerner, Trine, Krogh, Helle B., Holmskov, Mathilde, Magnusson, Frederik L., Moreira-Maia, Carlos R., Skoog, Maria, Groth, Camilla, Gillies, Donna, Zwi, Morris, Kirubakaran, Richard, Gluud, Christian and Simonsen, Erik. Hallucinations and other psychotic symptoms in response to methylphenidate in children and adolescents with attention-deficit/hyperactivity disorder: a Cochrane systematic review with meta-analysis and trial sequential analysis. Scandinavian Journal of Child and Adolescent Psychiatry and Psychology, vol.6, no.1, 2018, pp.52-71.

[67] Moran, L. V., Ongur, D., Hsu, J., Castro, V. M., Perlis, R. H., & Schneeweiss, S. (2019). Psychosis with methylphenidate or amphetamine in patients with ADHD. New England Journal of Medicine, 380, 1128-1138. doi: 10.1056/NEJMoa1813751.

[68] Lauren V. Moran, Grace A. Masters, Samira Pingali, Bruce M. Cohen, Elizabeth Liebson, R.P. Rajarethinam, Dost Ongur. Prescription stimulant use is associated with earlier onset of psychosis, Journal of Psychiatric Research, Volume 71, 2015, Pages 41-47, ISSN 0022-3956.

[69] Mad in America. Psychotropic drugs in children and adolescents: Stimulants; ADHD and other behavioral disorders. Mad in America, 2019.

[70] Mad in America. Psychotropic drugs in children and adolescents: Stimulants; ADHD and other behavioral disorders. Mad in America, 2019.

[71] Mad in America. Psychotropic drugs in children and adolescents: Stimulants; ADHD and other behavioral disorders. Mad in America, 2019.

[72] Mad in America. Psychotropic drugs in children and adolescents: Stimulants; ADHD and other behavioral disorders. Mad in America, 2019.

[73] Schrantee, A., Tamminga, H.G., Bouziane, C., Bottelier, M.A., Bron, E.E., Mutsaerts, H.J.M., Zwinderman, A.H., Groote, I.R., Rombouts, S.A., Lindauer, R.J. and Klein, S., 2016. Age-Dependent Effects of Methylphenidate on the Human Dopaminergic System in Young vs Adult Patients With Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder: A Randomized Clinical Trial. JAMA psychiatry.

[74] Carlezon WA Jr, Mague SD, Andersen SL. Enduring behavioral effects of early exposure to methylphenidate in rats. Biol Psychiatry. 2003;54(12):1330-1337. doi:10.1016/j.biopsych.2003.08.020.

[75] Kimberly R. Urban, Barry D. Waterhouse, Wen-Jun Gao, Distinct Age-Dependent Effects of Methylphenidate on Developing and Adult Prefrontal Neurons, Biological Psychiatry, Volume 72, Issue 10, 2012, Pages 880-888, ISSN 0006-3223.

[76] DelBello MP, Soutullo CA, Hendricks W, Niemeier RT, McElroy SL, Strakowski SM. Prior stimulant treatment in adolescents with bipolar disorder: association with age at onset. Bipolar Disord. 2001;3(2):53-57. doi:10.1034/j.1399-5618.2001.030201.x.

[77] Biederman J, Faraone S, Mick E, et al. Attention-deficit hyperactivity disorder and juvenile mania: an overlooked comorbidity?. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry. 1996;35(8):997-1008. doi:10.1097/00004583-199608000-00010.

[78] Mad in America. Psychotropic drugs in children and adolescents: Stimulants; ADHD and other behavioral disorders. Mad in America, 2019.

[79] Bolaños CA, Barrot M, Berton O, Wallace-Black D, Nestler EJ. Methylphenidate treatment during pre- and periadolescence alters behavioral responses to emotional stimuli at adulthood. Biol Psychiatry. 2003;54(12):1317-1329. doi:10.1016/s0006-3223(03)00570-5.

[80] Molina BSG, Flory K, Hinshaw SP, et al. Delinquent behavior and emerging substance use in the MTA at 36 months: prevalence, course, and treatment effects. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry. 2007;46(8):1028-1040. doi:10.1097/chi.0b013e3180686d96.

[81] Swanson JM, Elliott GR, Greenhill LL, et al. Effects of stimulant medication on growth rates across 3 years in the MTA follow-up. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry. 2007;46(8):1015-1027. doi:10.1097/chi.0b013e3180686d7e.

[82] Dalsgaard S, Kvist AP, Leckman JF, Nielsen HS, Simonsen M. Cardiovascular safety of stimulants in children with attention-deficit/hyperactivity disorder: a nationwide prospective cohort study. J Child Adolesc Psychopharmacol. 2014;24(6):302-310. doi:10.1089/cap.2014.0020.

[83] Bowling, A., Davison, K., Haneuse, S., Beardslee, W., & Miller, D. P. (2017). ADHD medication, dietary patterns, physical activity, and BMI in children: A longitudinal analysis of the ECLS‐K study. Obesity. doi:10.1002/oby.21949.

[84] Schwartz, B. S., Bailey-Davis, L., Bandeen-Roche, K., Pollak, J., Hirsch, A. G., Nau, C., Liu, A. Y., & Glass, T. A. (2014). Attention deficit disorder, stimulant use, and childhood body mass index trajectory. Pediatrics, 133(4), 668–676.

[85] Simons, P. The ADHD drug epidemic: Addiction, abuse, and death. Mad in America, 2016-09-19.

[86] Wynn, M., Fiore, K. Lowering the Bar: Patient or Addict? — For some an ADHD diagnosis is a ticket to ride the stimulant express. MedPage Today, 2016-09-10.

[87] Storebø, Ole & Krogh, Helle & Ramstad, Erica & Moreira-Maia, Carlos & Holmskov, Mathilde & Skoog, Maria & Gerner, Trine & Magnusson, Frederik & Zwi, Morris & Gillies, Donna & Rosendal, Susanne & Groth, Camilla & Rasmussen, Kirsten & Gauci, Dorothy & Kirubakaran, Richard & Forsbøl, Bente & Simonsen, Erik & Gluud, Christian. (2015). Methylphenidate for attention-deficit/hyperactivity disorder in children and adolescents: Cochrane systematic review with meta-analyses and trial sequential analyses of randomised clinical trials. BMJ (online). 351. h5203. 10.1136/bmj.h5203.

[88] Frost, J. Ritalin may cause children to smoke early, abuse stimulants as adults, UC Berkeley professor says. University of California, Berkeley, 1999-05-05.

[89] Friday, L. The Addiction Puzzle, Part 2: Could ADHD Meds Promote Future Cocaine Use? Boston University, The Brink. 2013-11-19.

[90] U.S. Food and Drug Administration (FDA). FDA updating warnings to improve safe use of prescription stimulants used to treat ADHD and other conditions: Serious risks with misuse, abuse, addiction, and sharing these drugs. U.S. Food and Drug Administration (FDA), 2023-06-13.

[91] Vastag B. Pay attention: ritalin acts much like cocaine. JAMA. 2001;286(8):905-906. doi:10.1001/jama.286.8.905.

[92] West, J. Children’s drug is more potent than cocaine. The Guardian, 2001-09-09.

[93] Government of Western Australia; Department of Health (2002). Raine ADHD Study – Long-term outcomes associated with stimulant medication in the treatment of ADHD in children.

[94] Mad in America. Psychotropic drugs in Children and Adolescents: Stimulants; ADHD and other behavioral disorders. Mad in America, 2019.

[95] Wang, SS. ADHD Drugs Don’t Boost Kids’ Grades. The Wall Street Journal, 2013-07-08.

[96] Guilford, G, Quartz. Study: Adderall Doesn’t Help Kids Get Better Grades. Atlantic, 2014-02-14.

[97] Scheffler, R. M., Brown, T. T., Fulton, B. D., Hinshaw, S. P., Levine, P., & Stone, S. (2009). Positive association between attention-deficit/hyperactivity disorder medication use and academic achievement during elementary school. Pediatrics, 123(5), 1273-1279.

[98] Irena Ilieva, Joseph Boland, Martha J. Farah, Objective and subjective cognitive enhancing effects of mixed amphetamine salts in healthy people, Neuropharmacology, Volume 64, 2013, Pages 496-505, ISSN 0028-3908.

[99] Sharpe, K. Medication: The smart-pill oversell. Nature 506, 146–148 (2014).

[100] Parker J, Wales G, Chalhoub N, Harpin V. The long-term outcomes of interventions for the management of attention-deficit hyperactivity disorder in children and adolescents: a systematic review of randomized controlled trials. Psychol Res Behav Manag. 2013;6:87-99.

[101] Barkley RA, Cunningham CE. Do Stimulant Drugs Improve the Academic Performance of Hyperkinetic Children?: A Review of Outcome Studies. Clinical Pediatrics. 1978;17(1):85-92. doi:10.1177/000992287801700112.

[102] Abrams, L. Study: Ritalin doesn’t help academic performance. The Atlantic, 2013-06-17.

[103] Currie, J., Stabile, M., & Jones, L. (2014). Do stimulant medications improve educational and behavioral outcomes for children with ADHD?. Journal of health economics, 37, 58–69.

[104] Schachar R, Jadad AR, Gauld M, et al. Attention-deficit hyperactivity disorder: critical appraisal of extended treatment studies. Can J Psychiatry. 2002;47(4):337-348. doi:10.1177/070674370204700404.

[105] Langberg, J.M., Becker, S.P. Does Long-Term Medication Use Improve the Academic Outcomes of Youth with Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder?. Clin Child Fam Psychol Rev 15, 215–233 (2012). https://doi.org/10.1007/s10567-012-0117-8.

[106] Sroufe, A. Ritalin gone wrong. The New York Times, 2012-01-28.

[107] Pelham WE, Altszuler AR, Merrill BM, et al. The effect of stimulant medication on the learning of academic curricula in children with ADHD: A randomized crossover study. J Consult Clin Psychol. 2022;90(5):367-380. doi:10.1037/ccp0000725.

 

JÄTÄ VASTAUS