Artikkeli on julkaistu alun perin Mad in America-sivustolla. Se on käännetty käännösohjelmalla ja tämän jälkeen tarkistettu. Alkuperäinen kirjoitus löytyy täältä.
Psyykenlääkkeiden pitkäaikaisen käytön kasvava määrä ja psyykenlääkkeistä vieroittautumiseen liittyvät dokumentoidut ongelmat osoittavat, että tarvitaan turvallisia vieroittautumiskäytänteitä.
Kirjoittanut: Samantha Lilly – 24.3.2024
Palvelujen käyttäjien palautteen ja globaalin kyselytutkimuksen pohjalta on laadittu uudet suositukset masennuslääkkeiden, bentsodiatsepiinien, z-lääkkeiden, gabapentinoidien ja opioidien vähentämisestä ja lopettamisesta.
Nämä suositukset julkaistiin hiljattain PLOS ONE -tiedelehdessä, ja ne on laatinut brittiläinen ryhmä, johon kuuluvat Ruth E. Cooper, Michael Ashman, Jo Lomani, Joanna Moncrieff, Anne Guy, James Davies, Nicola Morant ja Mark Horowitz.
Kirjoittajat eivät ainoastaan dokumentoineet näiden lääkkeiden vähentämisen ja lopettamisen nykytilaa, vaan pyrkivät myös tunnistamaan tekijöitä, jotka ovat yhteydessä hyviin lopputuloksiin palvelujen käyttäjillä, jotka ovat läpikäyneeet vähentämisen ja lopettamisen prosessin.
”Yhdistyneessä kuningaskunnassa äskettäin julkaistussa Public Health Englandin (PHE) raportissa todettiin, että riippuvuutta ja vieroitusoireita aiheuttavien reseptilääkkeiden laajamittainen käyttö on merkittävä kansanterveysongelma. Siinä todettiin, että joka neljännelle aikuiselle Englannissa kirjoitettiin vähintään yksi bentsodiatsepiini-, z-lääke-, gabapentinoidi-, opioidi- tai masennuslääkeresepti vuosina 2017-2018”, kirjoittajat kirjoittavat.
”Yhdysvalloissa arviolta 10,4 prosenttia ihmisistä käyttää bentsodiatsepiinejä, ja bentsodiatsepiineihin liittyvät kuolemantapaukset ovat lisääntyneet, mikä on herättänyt huolta. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto (FDA) päivitti bentsodiatsepiinilääkkeisiin liittyvän varoituksen lisäämällä siihen tietoa väärinkäytön, addiktion, fyysisen riippuvuuden ja vieroitusoireiden riskeistä… Norjassa mielenterveyspalveluiden osa-alueisiin, kuten psyykenlääkkeiden runsaaseen määräämiseen, kohdistuneen tyytymättömyyden vuoksi palvelujen käyttäjäryhmät kampanjoivat menestyksekkäästi sen puolesta, että (vuodesta 2015 alkaen) lääkkeettömät mielenterveyspalvelut otettaisiin osaksi kansallista politiikkaa.”
SurvivingAntidepressants.org-sivuston kaltaisten verkkosivustojen suosion kasvaessa kasvaa myös tarve yhteiseen / jaettuun päätöksentekoon asiakkaiden ja henkilökunnan välillä lääkkeitä aloitettaessa ja lääkkeistä vieroittautuessa / lääkkeitä lopetettaessa. Lääkäreiden esteet voivat kuitenkin aiheuttaa kitkaa, jonka vuoksi palvelujen käyttäjät saattavat kokea, etteivät ei tule kuulluiksi eivätkä voi vaikuttaa asioihin. Niinpä brittiläiset kirjoittajat laativat kyselyn, jonka tarkoituksena oli dokumentoida lääkkeiden vähentämis- ja lopettamiskäytäntöjen nykytilaa ja laatia suosituksia käytänteiden parantamiseksi:
”Millaisia ovat yleiset käytännöt, joilla autetaan asiakkaita vieroittautumaan riippuvuutta aiheuttavista reseptilääkkeistä reseptilääkkeiden vähentämiseen- ja lopettamiseen erikoistuneissa palveluissa?”
Tätä selvittääkseen, tutkimuksen tekijät osoittivat kyselyn 13:lle eri maissa toimivalle reseptilääkkeiden vähentämiseen ja lopettamiseen erikoistuneelle taholle, joista kahdeksan toimi Yhdistyneessä kuningaskunnassa, yksi Yhdysvalloissa, yksi Norjassa, yksi Italiassa, yksi Ruotsissa ja yksi Tanskassa. Jokaisen mukana olleen reseptilääkkeiden vähentämiseen ja lopettamiseen erikoistuneen taholle oli täytettävä seuraavat kriteerit: 1) palvelu oli suunniteltu erityisesti tukemaan asaikkaita, jotka vieroittautuvat psykotrooppisista reseptilääkkeistä, ja 2) vähintään yksi henkilökunnan jäsen pystyi tekemään haastattelut englanniksi.
Tutkija, jolla oli omakohtaista kokemusta psykotrooppisista reseptilääkkeistä vieroittautumisesta, suoritti strukturoidut haastattelut, ja tutkimus kesti vain kolme kuukautta. Strukturoitujen haastattelujen laadullinen analyysi suoritettiin nopean laadullisen analyysikehyksen ( rapid qualitative analytical framework ) avulla.
Suurimmalle osalle lääkkeiden vähentämiseen ja lopettamiseen erikoistuneiden palveluiden asiakkaista oli määrätty erilaisia psykotrooppisia lääkkeitä, ja neljässä paikassa oli erikoistuttu tukemaan tietyistä psykotrooppisista lääkkeistä ( z-lääkkeistä, bentsodiatsepiineista, masennuslääkkeistä ja / tai psykoosilääkkeistä ) vierottautuvia. Haastatteluissa tuli esille psykotrooppisten lääkkeiden vähentämiseen ja lopettamiseen liittyvät vaikeudet ja haasteellisuudet.
Esimerkiksi:
”Saattaa olla vaikeaa alkaa vähentää bentsodiatsepiinien käyttöä, jos ei ole asuinpaikkaa tai jos on rahavaikeuksia.”
”Ihmisille sanotaan edelleen usein, että he tarvitsevat esimerkiksi masennuslääkkeitä, koska heidän aivoissaan on jokin kemiallinen epätasapaino… ja minulla on tapana sanoa, että teoria kemiallisesta epätasapainosta on hyvin pitkälti myytti, jota ei ole pystytty.. osoittamaan todeksi.”
”…jos minulla on asiakas, jolla on vaikeaa, mitä tapahtuu melko usein, kysyn heiltä [ vapaaehtoisilta, joilla on omakohtaista kokemusta reseptilääkkeistä vieroittautumisesta ], tulisivatko he kanssamme Zoom-tapaamiseen kertomaan kokemuksistaan, ihmiset haluavat kuulla tällaisista asioista heiltä, joilla on omakohtaista kokemusta, pikemminkin kuin joltain ammattilaiselta, se voi tavallaan motivoida heitä tekemään muutoksia. …se toimii todella hyvin.”
Koodauksen jälkeen tulokset osoittivat, että tehokkain tapa lopettaa psykotrooppisten lääkkeiden käyttö oli vähentää lääkitystä hitaasti siten, että asiakkaan toiveet ja eletty kokemus ohjasivat lääkityksen vähentämisen prosessia. Kirjoittajan suorat suositukset palveluille ovat:
- Lääkkeitä on vähennettävä asteittain käyttäen hyperbolisia menetelmiä. ”Tämä tarkoittaa, että kertavähennysten koko pienenee koko ajan annoksen pienentyessä, esimerkiksi, siten, että lääkettä vähennetään 10 % sen hetkisestä annoksesta.”
- Lääkkeen vähentämisen tulisi tapahtua yksilöllisesti ja joustavasti, ja siinä tulisi käyttää yhteistä / jaettua päätöksentekoa.
- Asiakkaille olisi annettava psykososiaalista tukea vieroituksen aikana ja tarvittaessa sen jälkeen.
- Eletty / omakohtainen kokemus olisi integroitava kaikille tasoille: ihmiset, joilla on elettyä / omakohtaista kokemusta onnistuneesta ja epäonnistuneesta vieroittautumisesta riippuvuutta aiheuttavista reseptilääkkeistä, on otettava mukaan palvelujen suunnitteluun, kehittämiseen ja toteuttamiseen.
- Asiakkaan laajempi elämänkonteksti olisi otettava huomioon.
- Palvelut, jotka ovat erikoistuneet riippuvuutta aiheuttavien reseptilääkkeiden vähentämisen ja lopettamiseen, ovat välttämättömiä.
Kirjoittajat päättävät suosituksensa perustelemalla kvalitatiivisia havaintojaan kvantitatiivisilla tuloksilla:
”Lääkkeiden vähentäminen ja lopettaminen asteittaisesti ja hitaammin pienempiin annoksiin edetessä on linjassa olemassa olevan rajallisen näytön ja ohjeistusten kanssa, jotka koskevat eri lääkkeiden, kuten masennuslääkkeiden, bentsodiatsepiinien, psykoosilääkkeiden, opioidien ja z-lääkkeiden, vieroitusmenetelmiä”. Järjestelmällisessä katsauksessa havaittiin, että yksi tutkimus osoitti bentsodiatsepiinien lopettamisen onnistumisen todennäköisyyden olevan kuusinkertainen, kun annostusta vähennetään asteittain, verrattuna rutiinikäytäntöihin.”
****
Cooper RE, Ashman M, Lomani J, Moncrieff J, Guy A, Davies J, et al. (2023) ”Stabilise-reduce, stabilise-reduce”: Selvitys reseptinpoistopalvelujen yleisistä käytännöistä ja suosituksia tuleville palveluille. PLoS ONE 18(3): e0282988. https://doi.org/10.1371/journal. pone.0282988 (Linkki).
Samantha Lilly on ”globaalin mielenterveyden” tutkija ja kriittinen itsemurhatutkija. Aiemmin Thomas J. Watsonin stipendiaattina toiminut Sam Lilly tekee nyt Fulbright-tutkimusapurahalla kvalitatiivista tutkimusta oikeuksiin perustuvista lähestymistavoista mielenterveyspalveluihin Buenos Airesissa, Argentiinassa.
