Meta-analyysi: psykoosilääkkeet lopettaneilla parempi työllisyys, elämänlaatu ja sosiaalinen toimintakyky pitkällä aikavälillä

0
1027

Tutkimus kyseenalaistaa psykoosilääkkeiden pitkäaikaisen käytön skitsofrenia-diagnoosin saaneiden hoidossa ja viittaavat siihen, että sosiaalinen toimintakyky ja elämänlaatu paranevat, kun lääkitys lopetetaan.

Kirjoittanut: Peter Simons 27.3.2024

Artikkeli on julkaistu alun perin Mad in America-sivustolla. Se on käännetty käännösohjelmalla ja tämän jälkeen tarkistettu. Alkuperäinen kirjoitus löytyy täältä.

Uuden tutkimuksen ( linkki ) mukaan psykoosilääkkeiden lopettaminen on yhteydessä parempiin tuloksiin skitsofrenia-diagnoosin saaneilla. Psykoosilääkkeiden käytön lopettaneilla oli pitkällä aikavälillä parempi sosiaalinen toimintakyky ja elämänlaatu, ja he olivat todennäköisemmin työelämässä kuin he, jotka jatkoivat psykoosilääkkeiden käyttöä. Tutkimus oli meta-analyysi lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tutkimuksista.

Tutkimuksen tulokset ovat ristiriidassa laajalti vallitsevien uskomusten kanssa, joiden mukaan skitsofrenia-diagnoosin saaneiden ihmisten on oltava psykoosilääkityksellä koko elämänsä ajan ja että on vaarallista, jos ihmiset jättävät lääkityksensä ottamatta.”

Myöskään niissä meta-analyysiin sisältyneissä tutkimuksissa, joissa oli lyhyempi seuranta-aika (alle kaksi vuotta), ei psykoosilääkkeiden käyttöä jatkaneiden ja lopettaneiden tulosten välillä ollut eroa, minkä tulisi asettaa kyseenalaiseksi psykoosilääkityksen jatkamisen tarpeenmukaisuus. 

 

”Tuloksemme osoittivat, että vaikka sosiaalista toimintakykyä mitanneet lyhyen aikavälin seurannat ( eli alle kaksi vuotta kestäneet seurannat ) eivät osoittaneet psykoosilääkitystä jatkaneiden ja psykoosilääkityksen lopettaneiden tulosten välillä olleen merkittäviä eroja, keskipitkän ja pitkän aikavälin seurannoissa psykoosilääkkeet lopettaneilla oli merkittävästi paremmat tulokset kuin psykoosilääkitystä jatkaneilla”, tutkijat kirjoittavat.

 

Tutkijoiden mukaan meta-analyysiin sisällytettyjen tutkimusten suuri vinoumariski ( high risk of bias ) heikentää meta-analyysin tulosten laatua, ja he toteavat, että lisää korkealaatuisia tutkimuksia tulisi tehdä sen varmistamiseksi, että tämä tulos pitää paikkansa. Tämä tutkimus kuvastaa kuitenkin parasta tällä hetkellä saatavilla olevaa näyttöä siitä, miten toimia pitkällä aikavälillä.

Tutkimuksen tekivät Björn Schlier, Laura Buck, Matthias Pillny ja kollegat Hampurin yliopistossa Saksassa. Se julkaistiin Lancet-lehden eClinical Medicine-julkaisussa.

Meta-analyysiin sisältyi 35 kansainvälistä tutkimusta ja 5924 osallistujaa. Tutkimusten tuloksiin oli sisällyttävä sosiaalisen toimintakyvyn tai elämänlaadun arviointi / mittaaminen. Kaikilla osallistujilla oli skitsofrenia-spektrin diagnoosi, ja heitä hoidettiin aluksi psykoosilääkkeillä.

Meta-analyysissä mukana olleista tutkimuksista kaksikymmentäkuusi oli RCT-tutkimuksia ( satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia ) ja yhdeksän NRS-tutkimuksia (”ei-satunnaistetut tutkimukset” [naturalistiset/havainnoivat]). Kahdessakymmenessäkuudessa tutkimuksessa oli lyhytaikainen seuranta (alle kaksi vuotta), seitsemässä keskipitkän aikavälin seuranta (kahdesta viiteen vuotta) ja kahdessa pitkän aikavälin seuranta (yli viisi vuotta).

Neljä kahdestakymmenestäkuudesta lyhytaikaisesta tutkimuksesta oli NRS-tutkimuksia, neljä seitsemästä keskipitkän aikavälin tutkimuksesta oli NRS-tutkimuksia ja molemmat pitkän aikavälin tutkimukset olivat NRS-tutkimuksia.

Tutkijat noudattivat PRISMA-protokollaa, joka on kultaisen standardin mukainen protokolla meta-analyyseissä ja käyttivät tulostensa luotettavuuden arvioinnissa kultaisen standardin mukaisia GRADE-ohjeistuksia vinoumariskin ( risk of bias ) määrittelemiseksi.

Kaiken kaikkiaan tulokset osoittivat, että psykoosilääkityksen jatkamisesta ei ollut hyötyä edes lyhyellä aikavälillä ( alle kaksi vuotta ). Tulokset olivat samanlaisia heillä, jotka jatkoivat psykoosilääkitystä ja heillä, jotka lopettivat psykoosilääkityksen.

Keskipitkän ja pitkän aikavälin tutkimuksissa psykoosilääkityksen lopettaneilla oli paremmat tulokset kuin psykoosilääkkeiden käyttöä jatkaneilla sosiaaliseen toimintakyvyssä, elämänlaadussa ja työllisyydessä.

Mitä tulee relapsiriskiin / oireiden uusiutumisen riskiin, pääanalyysissä heidän välillä, jotka jatkoivat ja heidän välillä, jotka lopettivat psykoosilääkkeiden käytön, ei ollut eroa. Alaryhmäanalyysissä RCT-tutkimuksissa havaittiin kuitenkin lisääntynyt relapsiriski psykoosilääkityksen lopettamisen jälkeen, kun taas naturalistisissa tutkimuksissa lisääntynyttä riskiä ei havaittu.

Tässä tutkimuksessa keskityttiin vertaamaan ylläpitohoitoa ( eli psykoosilääkityksen jatkamista ) ja psykoosilääkityksen lopettamista erityisesti keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Näin ollen se ei tarjoa uutta tietoa siitä, voiko lääkkeistä olla apua lyhytaikaisessa vakauttamisessa/oireiden vähentämisessä.

Tässä tutkimuksessa keskityttiin myös asiakkaille tärkeisiin todelliseen elämään liittyviin tuloksiin – sosiaaliseen toimintakykyyn, elämänlaatuun ja työllisyyteen – eikä niinkään oireiden vähenemiseen arviointiasteikolla. Tutkimukset, joissa keskitytään ”psykoottisiin oireisiin”, saattavat päätyä erilaisiin tuloksiin kuin tutkimukset, joissa mitataan asiakaskeskeisiä tuloksia kuten tässä tutkimuksessa.

Vaikka lyhyen aikavälin tutkimuksissa kokonaisuutena havaittiin, että psykoosilääkkeiden jatkamisesta ei ollut etua, RCT-tutkimuksissa yleensä todettiin, että psykoosilääkitystä jatkaneilla oli paremmat tulokset kuin niiden käytön lopettaneilla, kun taas havainnointitutkimuksissa yleensä todettiin, että psykoosilääkityksen lopettaneilla oli paremmat tulokset kuin psykoosilääkitystä jatkaneilla.

Mukana olleissa RCT-tutkimuksissa on omat puolueellisuutensa / vinoumansa ( biases ), mikä voi tutkimuksen tekijöiden mukaan selittää tämän tuloksen. Mukana olleet RCT-tutkimukset olivat enimmäkseen lääketeollisuuden rahoittamia, ja niihin sisältyi psykoosilääkityksen äkkinäinen lopettaminen – mikä aiheuttaa vieroitusoireita, jotka voidaan virheellisesti tulkita huonoiksi tuloksiksi lopettamisen jälkeen. Vain kahdeksalla prosentilla RCT-tutkimuksista oli arvioitu olevan alhainen puolueellisuuden / vinouman riski ( low risk of bias ).

Tosiaankin, tutkijat havaitsivat, että tutkimuksissa, joissa psykoosilääkkeiden lopettaminen oli tehty äkillisesti, oli saatu psykoosilääkityksen jatkamista tukevia tuloksia, kun taas tutkimuksissa, joissa käytettiin yksilöllistä, asteittaista vieroitusohjelmaa, psykoosilääkityksen lopettaminen johti parempiin tuloksiin.

”Lopettamisen nopeudella ( äkillinen vs. asteittainen ) ja annoksen vähentämisen asteella ( täydellinen vs. osittainen vs. sekalainen ) havaittiin olevan merkittäviä moderaattorivaikutuksia. Alaryhmäanalyysit osoittivat, että äkillisen lopettamisen kohdalla efektikoot ( effect sizes / standardoitu keskiarvojen ero ) osoittivat ylläpitohoidon paremmaksi ja että sekamuotoinen lähestymistapa, joka sisälsi ohjattua vähentämistä tai kohdennettuja lääkitysstrategioita, osoitti psykoosilääkityksen vähentämisen paremmaksi vaihtoehdoksi”, tutkijat kirjoittavat.
”Tutkimukset, joissa käytettiin yksilöllisiä menetelmiä psykoosilääkkeen annostusta vähennettäessä osoittivat psykoosilääkityksen lopettamisen olevan parempi vaihtoehto, ja tutkimukset, joissa käytettiin standardoituja menetelmiä psykoosilääkitystä vähennettäessä osoittivat psykoosilääkityksen jatkamisen olevan parempi vaihtoehto”, he lisäävät.

Tulostensa vahvuuden arvioimiseksi, tutkijat tekivät analyysin koskien sitä, miten vinouman / puolueellisuuden riski ( risk of bias ) on voinut vaikuttaa heidän tuloksiinsa. Analyysi vahvisti, että heidän tuloksensa olivat vahvoja ja luotettavia huolimatta mukana olleiden tutkimusten suunnitteluun sisältyneistä vääristymistä.

****

Schlier, B., Buck, L., Müller, R., Lincoln, T. M., Bott, A., & Pillny, M. (2023). Time-dependent effect of antipsychotic discontinuation and dose reduction on social functioning and subjective quality of life–a multilevel meta-analysis. eClinical Medicine, 65, 102291. https://doi.org/10.1016/j.eclinm.2023.102291 (Link)

 

Peter Simons on aiemmin ollut akateeminen psykologian tutkija. Nyt hän pyrkii tiedekirjoittajana tarjoamaan maallikoille näkymän psykiatrisen tutkimuksen joskus vaikeaselkoiseen maailmaan. Mad in America -lehden blogien ja henkilökohtaisten tarinoiden toimittajana hän arvostaa niiden henkilöiden tarinoita, joilla on omakohtaista kokemusta psykiatrisesta järjestelmästä, ja jakaa tietoa vaihtoehdoista biomedikaaliselle mallille.

JÄTÄ VASTAUS