John Ioannidis tarkasteli eniten siteerattuja kliinisiä tutkimuksia ja osoitti, kuinka suuresti lääketeollisuus vaikuttaa tieteeseen.
Kirjoittanut: Peter Simons – 4.3.2024
Artikkeli on julkaistu alun perin Mad in America-sivustolla. Se on käännetty käännösohjelmalla ja tämän jälkeen tarkistettu. Alkuperäinen kirjoitus löytyy täältä.
Stanfordin yliopiston merkittävän tutkijan John Ioannidisin uudessa tutkimuksessa tarkasteltiin kuuttasataa eniten siteerattua viimeaikaista kliinistä tutkimusta lääketeollisuuden vaikutuksen määrittämiseksi. Noin kahdella kolmasosalla tutkimuksista oli rahoitusta lääketeollisuudelta, ja yli puolella tutkimuksista oli kirjoittajia lääketeollisuudesta. Lähes kaikissa tutkimuksissa, joissa oli tällaisia eturistiriitoja, saatiin myönteisiä tuloksia – tuloksia, jotka olivat edullisia tutkimusta rahoittavalle yritykselle.
”Lääketeollisuuden osallisuus paljon siteeratuissa kliinisissä tutkimuksissa oli laajaa: lääketeollisuus paitsi rahoittaa tutkimuksia, myös osallistuu niiden kirjoittamiseen ja toimittaa analysoijia tutkimuksiin. Lääketeollisuuden osallisuus oli yhteydessä rahoittajien kannalta suotuisiin johtopäätelmiin tutkimuksissa”, tutkijat kirjoittavat.
Ioannidisin lisäksi tutkimuksen muita tekijöitä olivat Leonardo M. Siena, Lazaros Papamanolis, Maximilian J. Siebert ja Rosa Katia Bellomo, kaikki Stanfordin yliopistosta. Tutkimus julkaistiin JAMA Network Open -lehdessä.
Ioannidis on tunnettu vuonna 2005 julkaistusta artikkelistaan ”Why Most Published Research Findings Are False”, joka johti ”replikointikriisin” laajamittaiseen tunnustamiseen. Kun tutkijat yrittävät replikoida eli toistaa aiempia tuloksia, he huomaavat, että alkuperäinen tulos oli väärä positiivinen. Tämä pätee psykologiaan ja psykiatriaan, joissa noin kaksi kolmasosaa alkuperäisistä tuloksista on osoittautunut vääriksi positiivisiksi tuloksiksi, mutta se on havaittu myös muilla aloilla, kuten syöpätutkimuksessa.
Tutkimus toisensa jälkeen on osoittanut, että teollisuuden rahoitus johtaa vääristyneisiin tutkimustuloksiin ja vääristyneiden hoitosuositusten laatimiseen, ja että kaikkien lääketieteen erikoisalojen tutkijat päätyvät paljon todennäköisemmin teollisuuden kannalta myönteisiin johtopäätöksiin, jos he saavat teollisuudelta rahoitusta. Lääketeollisuus rahoittaa myös puolueellisia kommentteja ja mielipidekirjoituksia, jotka ilmestyvät merkittävissä lääketieteellisissä lehdissä.
Lääketeollisuuden omien sisäisten muistioiden läpikäymisen kautta tutkijat ovat havainneet, että teollisuudella on joukko erilaisia taktiikoita kliinisten tutkimusten ”haamuhallinnointiin” ja haamukirjoittamiseen, jotta tulokset olisivat yritysten etujen kannalta suotuisia. Teollisuus rahoittaa myös ”täydennyskoulutuskursseja” lääkkeidensä promoamiseksi, erityisesti lääkkeiden off-label-käyttöön liittyen. Tutkijat katsovat, että tämä on vaikuttanut osaltaan opioidikriisin syntyyn, koska näillä ”täydennyskoulutuskursseilla” ei ole otettu esille riippuvuuden ja muiden haittojen mahdollisuutta.
Psykiatrian ”raamattu”, DSM, on yksi vaikutusvaltaisista teollisuuden rahoittamista dokumenteista. Vuonna 2022 julkaistun DSM-5:n parissa työskennelleet kirjoittajat saivat yli 14 miljoonaa dollaria lääketeollisuuden rahoitusta. Lähes kaikilla DSM:n aiempien versioiden kirjoittajilla oli myös taloudellisia yhteyksiä lääketeollisuuteen, mukaan lukien 100 %:lla heistä, jotka loivat masennusta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja skitsofreniaa koskevat osuudet DSM-IV:ssä.
Vaikka kirjoittajien taloudelliset eturistiriidat ilmoitetaan nykyään monissa tapauksissa, monet rahoittajat eivät edelleenkään vaadi sitä. Lisäksi tutkimukset ovat osoittaneet, että pelkkä ilmoittaminen ei vähennä puolueellisuutta – ja saattaa jopa lisätä sitä saamalla taloudelliset sidonnaisuudet vaikuttamaan hyväksyttävämmiltä. Mikä vielä pahempaa, monet tutkijat yksinkertaisesti jättävät ilmoittamatta, että he ovat saaneet rahoitusta teollisuudelta, tai he ilmoittavat vain osan rahoituksesta, jota ovat saaneet.
Jotkut ovat väittäneet, että ajat, jolloin lääketeollisuus manipuloi tutkimuskirjallisuutta, ovat ohi. Tästä syystä, varmistaakseen, että tulokset ovat ajankohtaisia ja relevantteja, Ioannidis ja kollegat ottivat mukaan vain vuoden 2019 jälkeen julkaistuja tutkimuksia. Valitut 600 tutkimusta olivat eniten siteerattuja tutkimuksia kaikilla lääketieteen erikoisaloilla – tutkimuksia, joilla on ollut suurin vaikutus muuhun tutkimukseen. Kaikki tutkimukset olivat ”kliinisiä tutkimuksia”, mikä tarkoittaa, että niissä testattiin tietynlaista hoitoa. 78 prosenttia oli satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, 1,2 prosenttia ei-satunnaistettuja tutkimuksia, joihin sisältyi kontrollihaara, ja loput 20,8 prosenttia olivat satunnaistamattomia yhden tutkimushaaran tutkimuksia.
Yli kaksi kolmasosaa tutkimuksista (68,2 %) sai rahoitusta teollisuudelta, ja 50,5 prosenttia tutkimuksista oli täysin teollisuuden rahoittamia. Yli puolet (59 %) tutkimusten tekijöistä oli teollisuudesta. Lähes kaikissa (89 %) teollisuuden rahoittamissa tutkimuksissa tulokset olivat rahoittajien kannalta myönteisiä.
Tämä oli vielä silmiinpistävämpää satunnaistamattomien tutkimusten osalta. Yhdeksässäkymmenessä tutkimuksesta (97,8 %) niistä yhdeksästäkymmenestkahdesta tutkimuksesta, jotka saivat rahoitusta teollisuudelta, saatiin rahoittajien kannalta myönteisiä tuloksia.
Noin neljäsosan tutkimuksista (22,9 %) analysoivat ainoastaan lääketeollisuuden työntekijät.
Kaiken kaikkiaan tutkimukset, joissa saatiin lääkkeen / hoidon kannalta myönteisiä tuloksia, olivat kolminkertaisella todennäköisyydellä kokonaisuudessaan lääketeollisuuden rahoittamia, ja kolminkertaisella todennäköisyydellä myös vähintään yksi niiden tekijöistä oli lääketeollisuudesta.
”Rahoittajien kannalta myönteisten tulosten suuri määrä on linjassa aiemman näytön kanssa siitä, että teollisuuden rahoittamissa tutkimuksissa päädytään myönteisiin päätelmiin useammin kuin muissa kuin teollisuuden rahoittamissa tutkimuksissa. Eroa on eniten tutkimusten suunnittelun tasolla (esim. teollisuuden rahoittamissa tutkimuksissa valitaan teollisuuden sponsoroimille interventioille vertailuvalmisteeksi todennäköisemmin plasebo tai nk. olkiukko-vertailukohde ) ja tulkinnan ( favourable spin ) tasolla”, tutkijat kirjoittavat.
Ioannidis ja kollegat tutkivat myös, kuinka avoimuusperiaatteita ( pirnciples of transparency ) noudatettiin näissä tutkimuksissa. Hyvän tieteen tunnusmerkki on, että tutkimuksen raakadata on saatavilla, jotta muut tutkijat voivat tarkistaa tulokset. Useimmissa tutkimuksissa (77,6 %) ilmoitettiin, että tiedot tulisivat olemaan saatavilla, mutta vain 2,7 %:ssa kuudestasadasta parhaasta tutkimuksesta tiedot todella olivat helposti saatavilla. Vain 4,5 %:ssa tutkimuksista edes mainittiin tilastollisten analyysien protokollien jakamisesta.
”Oli pettymys, että raakadata ja koodi oli harvoin saatavilla saman tien ja ilman lisäesteitä, kuten kieltoaikoja ( embargo period ) tai vaadittavia hyväksyntöjä”, tutkijat kirjoittavat. He lisäävät: ”Alkuperäisen ympäristönsä ulkopuolella toimivien tietojen ja koodien avoin saatavilla olo on välttämätöntä, jotta luottamus kaikkein eniten siteerattavia tutkimuksia kohtaan maksimoituisi, sillä nämä tutkimukset muokkaavat suurelta osin muuta lääketieteellistä ja tieteellistä kirjallisuutta.”
Viime kädessä tämä tutkimus vahvistaa suuren määrän aiempia tutkimustuloksia, joiden mukaan kliiniset lääketutkimukset tuottavat vääristyneesti lääketeollisuuden kannalta suotuisia tuloksia. Taloudellisten sidonnaisuuksien ilmoitusvelvollisuudet eivät vähennä lääketeollisuuden laaja-alaista vaikutusta kliinisissä lääketutkimuksissa. Vaikka tietojen avoimuuden lisääminen voi auttaa riippumattomia tutkijoita vahvistamaan tai kumoamaan kliinisten tutkimusten tuloksia, se ei ratkaise alkuperäistä ongelmaa. Sääntelyelimet ja lääkärit tekevät lääkitykseen liittyviä päätöksiä teollisuuden rahoittamien tutkimusten perusteella, jotka on suunniteltu tuottamaan rahoittajan kannalta myönteisiä tuloksia, totuudesta riippumatta.
****
Siena, L. M., Papamanolis, L., Siebert, M. J., Bellomo, R. K., & Ioannidis, J. P. A. (2023). Industry Involvement and Transparency in the Most Cited Clinical Trials, 2019-2022. JAMA Network Open, 6(11), e2343425. doi:10.1001/jamanetworkopen.2023.43425 (Link)
Peter Simons on aiemmin ollut akateeminen psykologian tutkija. Nyt hän pyrkii tiedekirjoittajana tarjoamaan maallikoille näkymän psykiatrisen tutkimuksen joskus vaikeaselkoiseen maailmaan. Mad in America -lehden blogien ja henkilökohtaisten tarinoiden toimittajana hän arvostaa niiden henkilöiden tarinoita, joilla on omakohtaista kokemusta psykiatrisesta järjestelmästä, ja jakaa tietoa vaihtoehdoista biomedikaaliselle mallille.
