Tutkimus: ECT eli sähköshokkihoito aiheuttaa henkeä uhkaavia sydänhaittoja jopa joka viidennelletoista

John Readin mukaan ECT aiheuttaa jopa joka viidennelletoista sitä saaneista henkeä uhkaavia sydänhaittoja.

Kirjoittanut: Peter Simons – 9.9.2024

Artikkeli on julkaistu alun perin Mad in America-sivustolla. Se on käännetty käännösohjelmalla ja tämän jälkeen tarkistettu. Alkuperäinen kirjoitus löytyy täältä.

Psykologi ja tutkija John Read havaitsi uudessa tutkimuksessaan, että sähköshokkihoito (ECT) aiheuttaa henkeä uhkaavia sydänhaittoja jopa yhdellä viidestätoista sitä saaneesta. Hän kritisoi vuonna 2019 julkaistua katsausta, jossa dataa vääristeltiin ja väitettiin, että ECT on turvallista, ja huomauttaa, että sydänhaitat ovat ECT:tä saavien yleisin kuolinsyy. Tästä huolimatta, sen sijaan, että asiakkaille kerrottaisiin sydänhaittojen ja kuoleman suuresta riskistä, heille kerrotaan, että ECT on turvallista ja tehokasta.

Read toteaa lopuksi: ”ECT-psykiatrit rikkovat rutiininomaisesti tietoon perustuvan suostumuksen eettistä periaatetta.”

Read on kliinisen psykologian professori Itä-Lontoon yliopistossa. Artikkeli julkaistiin Ethical Human Psychology and Psychiatry -lehdessä.

ECT eli ”sähköshokkihoito” on kiistanalainen toimenpide, jossa aivojen läpi johdetaan sähkövirtaa, jotta saadaan tarkoituksellisesti aikaan kouristuksia. Siitä, miten tämä voisi vähentää mielenterveysongelmia, ei ole konsensusta. Toimenpiteellä on haitallisia kognitiivisia vaikutuksia, jotka voivat kestää kuukausia tai jopa vuosia, mukaan lukien pysyvä/pitkäaikainen (persistent) muistihäiriö (memory loss) yli kolmasosalla potilaista.

Vaikka mielipidekirjoituksissa väitetään, että ECT on maaginen, elämiä pelastava toimenpide, sen tehokkuutta tukevaa dataa ei ole olemassa. Sen sijaan tutkimukset osoittavat, että ECT:tä saaneiden ihmisten todennäköisyys kuolla itsemurhan seurauksena hoidon jälkeen on 45 kertaa suurempi kuin väestöllä keskimärin. Kun tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin yli 70 000 veteraanin tietoja, ECT:tä saaneita veteraaneja verrattiin sellaisiin, joilla oli vastaavan vakavuusasteen mielenterveysongelmia, mutta jotka eivät olleet saaneet ECT:tä, itsemurhien määrässä ei havaittu eroa näiden ryhmien välillä.

Read on aiemmin käynyt läpi kaikki kultaisen standardin mukaiset, plasebo-kontrolloidut ECT:n tehoa masennuksen hoidossa tarkastelleet tutkimukset. Tämä ei ollut vaativaa, sillä tällaisia tutkimuksia on tehty vain yksitoista, ja kaikki nämä yksitoista tutkimusta on tehty ennen vuotta 1985. Näissä pienissä, vanhoissa ja vääristyneissä (biased) tutkimuksissa (joista yksikään ei ollut kaksoissokkotutkimus) vain neljässä yhdestätoista todettiin, että ECT oli parempi kuin plasebo (näennäishoito).

Read totesi lehdistötiedotteessa, että ”tämä tutkimus on laadultaan heikointa, mitä olen nähnyt neljäkymmentävuotisen urani aikana”. Häntä on myös haastateltu Mad in America –sivustolla näistä tuloksista.

Vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa Read et al., mukaan lukien tunnettu Harvardin tutkija Irving Kirsch, totesivat, että ”ei ole näyttöä siitä, että ECT olisi tehokasta sen kohderyhmälle – vanhemmille naisille – tai sen diagnostiselle kohderyhmälle – vakavasti masentuneille ihmisille – tai suisidaalisille ihmisille, ihmisille, joilla aiemmin kokeillut hoitomuodot eivät ole tuottaneet tulosta, tahdosta riippumattomassa hoidossa / pakkohoidossa oleville tai nuorille”.

Vaaralliset sydänhaitat

Tässä artikkelissa käsiteltävässä tutkimuksessa Read pyrki määrittämään ECT:n jälkeisen kuoleman riskin. Tämä on vaikeaa, koska monissa julkaistuissa tutkimuksissa psykiatrit päättävät, liittyykö ECT:n jälkeen tapahtunut kuolema ECT-prosessiin vai ei. Jos he päättävät, että sydänkohtaus, joka on tapahtunut viikon kuluttua ECT-sarjasta ”ei liity” ECT:hen, sitä ei välttämättä raportoida.

Vielä pahempaa on, että Readin mukaan usein toistettu arvio, että ECT:n liittyvän kuolemanriski olisi suuruudeltaan yksi kuolema 10 000 ihmistä kohti, on yksinkertaisesti keksitty luku, joka on peräisin vuonna 2001 julkaistusta artikkelista, jonka ovat kirjoittaneet ECT-palvelujen johtajat ja muut ECT:n markkinointiin osallistuvat henkilöt. Mitään dataa ei ole esitetty tämän tilaston tueksi.

Read löysi kaksi tutkimusta, jotka sisälsivät objektiivisempia arviointeja. Toisessa tutkimuksessa tutkijat yrittivät ottaa yhteyttä ECT:n saaneisiin potilaisiin; kaksitoista potilasta 183:sta oli kuollut, neljä itsemurhan seurauksena ja ainakin kaksi sydänperäisistä syistä lähes välittömästi ECT-hoidon jälkeen (eli sydänperäisistä syistä tapahtuneen kuoleman riski oli yksi kuolema 92 ihmistä kohden). Toisessa anestesiologien johtamassa tutkimuksessa tutkijat havaitsivat, että 1 potilas 75:stä kuoli, ja 12 potilasta 75:stä (16 %) sai hengenvaarallisia sydänhaittoja ECT:n jälkeen. On ilmeistä, että yksi sydänperäisistä syistä johtuva kuolema seitsemääkymmentäviittä ihmistä tai yhdeksääkymmentäkahta ihmistä kohden on huomattavasti huolestuttavampaa kuin yksi kuolema kymmentä tuhatta ihmistä kohden.

Read on arvioinut Duman et al. vuonna 2019 julkaiseman tutkimusartikkelin, jossa on käyty läpi kahdeksankymmentäkaksi tutkimusta, joissa tarkasteltu nimen omaan ECT:n jälkeisiä sydänongelmia. Duma et al. Kirjoittavat artikkelinsa tiivistelmässä: ”Vakavat sydänhaittatapahtumat ja kuolema ECT:n jälkeen ovat harvinaisia ja niitä esiintyy noin yhdellä potilaalla viidestäkymmenestä”.

Read huomauttaa, että hengenvaarallisia sydänhaittoja, joita esiintyy yhdellä ihmisellä viidestäkymmenestä, ei kutsuttaisi ”harvinaisiksi” muilla lääketieteen aloilla, mutta että tämä luku ei pidä paikkaansa: Duman et al. omien tarkempien tietojen mukaan yleisimpien haittatyyppien osuus on yksi 41,7:stä ja yksi 38,7:stä. Kun kaikki kuusi Duman ym. julkaisussa mainittua sydänperäistä haittaluokkaa lasketaan yhteen, Readin mukaan oikea luku on yksi sydänperäinen haittatapahtuma 15,3 ihmistä kohden.

Lisäksi Duma ja muut havaitsivat, että tämä sydänhaittojen riski ei ollut korkeampi henkilöillä, joilla oli jo ennestään sydänongelmia – ihmisille, joilla ei ollut ollut aiemmin sydänongelmia aiheutui aivan yhtä todennäköisesti hengenvaarallisia sydänhaittoja.

Readin mukaan Duma ja muut olivat tarkastelleet ECT:n sydänvaikutuksia; he havaitsivat takykardiaa ja korkeaa verenpainetta esiintyvän ”noin kahdella kolmasosalla” ECT:tä saaneista. 17 prosentilla verenpaine nousi yli kahden sadan. Myös muita sydänongelmiin liittyviä oireita, kuten sydänlihaksen soluvaurioita ja kohonneita troponiiniarvoja, havaittiin suurella osalla ECT:tä saaneista.

Read kirjoittaa: ”Huolimatta Duman et al. toteamasta, että merkittävät sydämeen liittyvät haittavaikutukset ovat ’harvinaisia’, heidän lukunsa osoittavat, että nämä haittavaikutukset ovat ECT:hen liittyvän kuolleisuuden merkittävä, ellei jopa johtava aiheuttaja.”

Read tarkasteli tämän jälkeen viittä aihetta koskevaa tutkimusta, jotka on julkaistu Duman et al. vuonna 2019 julkaistun artikkelin jälkeen. Myös nämä tutkimukset tukevat käsitystä siitä, että sydänhaitat ovat yleisiä ja henkeä uhkaavia. Esimerkiksi vuonna 2024 julkaistussa artikkelissa (linkki) todettiin, että 90 %:lla ECT:tä saaneista oli ECT:n jälkeen kohonnut verenpaine. Vuonna 2023 tehdyssä tutkimuksessa, jossa ECT:tä kutsuttiin ”matalan riskin lääketieteelliseksi toimenpiteeksi”, todettiin, että kuolleisuusriksi oli yksi kuolema 164:ä ihmistä kohden 30 päivän sisällä ECT:stä. Yksi 413:sta kuoli sydänongelmiin, ja yksi 217:stä kuoli itsemurhaan ECT:n jälkeen. Kaksi kolmasosaa niistä, jotka kuolivat 24 tunnin kuluessa ECT:stä, kuolivat sydänperäisistä syistä.

Liioiteltu hyöty, minimoitu haitta

Artikkelin loppuosassa Read käy läpi, kuinka psykiatrian ammattikunta liioittelee ECT:n hyötyjä ja vähättelee haittoja, usein nostamalla esille ECT-laitteiden valmistukseen ja markkinointiin sekä ECT-klinikoiden johtamiseen osallistuvien henkilöiden kirjoittamia mielipidekirjoituksia. Esimerkiksi Journal of ECT -lehdessä julkaistiin vuonna 2024 artikkeli, jonka oli kirjoittanut Conrad Swartz, joka on osaomistaja Somatics-yhtiössä (ECT-laitteita valmistava yhtiö), jota vastaan nostettiin vuonna 2023 oikeusjuttu laitteiden aiheuttamien haittojen vuoksi. Sen taustalla, että Swartz tyrmää ajatuksen, että ECT aiheuttaa vahinkoa, saattaa siis olla hänen taloudelliset intressinsä ja hänen tarpeeseensa puolustautua syytettä vastaan oikeudessa.

Lisäksi Read huomauttaa, että toistuva väite, jonka mukaan ECT on ”turvallinen ja tehokas” – ja myös yleinen väite, jonka mukaan ECT on ”tehokkain” psykiatrinen hoito – on absurdi, kun otetaan huomioon asiayhteys: vain neljässä yhdestätoista plasebokontrolloidusta tutkimuksesta, jotka koskivat ECT:n käyttöä masennuksen hoidossa, ECT:llä todettiin olevan tehoa, ja nämäkin tutkimukset ovat vanhoja, huonosti suunniteltuja ja kooltaan pieniä tutkimuksia, eikä plasebokontrolloituja tutkimuksia ECT:n tehosta masennukseen ole tehty lainkaan vuoden 1985 jälkeen.

Lisäksi, ”suhteellisen hiljattain on tehty kolme tutkimusta, joissa plasebon ja ECT:en tehoa on verrattu skitsofrenia-diagnoosin saaneilla henkilöillä ja yhdessäkään näistä tutkimuksista ei havaittu mitään hyötyä ECT:stä, ei lyhyellä eikä pitkällä aikavälillä”, Read kirjoittaa.

Read esittää lopuksi seuraavat suositukset:

1. Ammatillisten toimielinten olisi varmistettava, että niiden ECT:tä koskevat tiedot ja ohjeet perustuvat näyttöön.
2. ECT:tä antavien psykiatrien olisi noudatettava periaatetta, että asiakkaalla on mahdollisuus tehdä tietoon perustuva valinta ja heidän olisi varmistettava, etteivät he vähättele haittoja, kuten korkeaa sydänhaittojen riskiä ja pientä sydänperäisen kuoleman riskiä.
3. ECT:n käyttöä iäkkäiden ja sydän- ja verisuonitautia sairastavien henkilöiden kohdalla on vältettävä tai ainakin minimoitava.
4. ECT-psykiatrien ja heidän ammatillisten toimielintensä olisi tehtävä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että ECT:n vahingoittamille potilaille tarjotaan kuntoutusta ja tarvittaessa korvauksia.

****

Read, J. (2024). Major adverse cardiac events and mortality associated with electroconvulsive therapy: Correcting and updating a 2019 meta-analysis. Ethical Human Psychology and Psychiatry. Published online September 1, 2024. DOI: 10.1891/EHPP-2024-0003 [Link]

Peter Simons on aiemmin ollut akateeminen psykologian tutkija. Nyt hän pyrkii tiedekirjoittajana tarjoamaan maallikoille näkymän psykiatrisen tutkimuksen joskus vaikeaselkoiseen maailmaan. Mad in America -lehden blogien ja henkilökohtaisten tarinoiden toimittajana hän arvostaa niiden henkilöiden tarinoita, joilla on omakohtaista kokemusta psykiatrisesta järjestelmästä, ja jakaa tietoa vaihtoehdoista biomedikaaliselle mallille.