Olen kirjoittanut viime aikoina entistä vähemmän blogeja. Sille on ollut selkeä syykin: ei ole tuntunut olevan mitään kirjoitettavaa. Luovuin toiminnasta, jonka koin tuovan elämääni merkityksen, eli psykiatriaan etäisesti suhtautuvasta aktivismista. Luopuminen on tuntunut tappiolta ja mielialani on välillä ollut siitä johtuen heikko. Toisaalta tiedän, että voin olla myös tyytyväinen kyvystäni vaihtaa radikaalisti näkökulmaa ja hylätä kaikki vanhat uskomukset, jos ne osoittautuvat toimimattomiksi. Ottaa aikansa kyetä nauttimaan täysipainoisesti uudesta elämästä, jossa uudet asiat ovat tärkeitä. Monesti elämässäni on myös energiapiikkejä ja olen tulevaisuuden suhteen varsin toiveikas.

Uutta merkityksellisyyttä elämääni on osaltaan tuonut viime aikainen työskentelyni Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa osa-aikaisena suunnittelijana Terveydenhuollon kansalliset laaturekisterit -projektin ydintiimissä. THL:ssä olen muun muassa edistänyt kansallisten laaturekisterien yhteisen vointimittarin valintaa, jota viedään eteenpäin erikoissuunnittelija Liisa Penttisen johdolla.1,2 Kuulun myös laaturekisterihankkeeseen kuuluvan psykoosien hoidon laaturekisterin ydintiimiin, johon tulin aikoinaan Nouseva mieli – Suomen skitsofreniayhdistys ry:n puheenjohtajana kokemusasiantuntijaksi. Kansalliset laaturekisterit ovat potilaiden saamasta hoidosta ja hoitotuloksista koostuvia tietokokoelmia, joiden avulla terveydenhuollon laatua, vaikuttavuutta ja potilasturvallisuutta voidaan seurata, arvioida ja vertailla järjestelmällisesti ja luotettavasti.3

Erikseen osakseni saamasta hyvästä kohtelusta, hyvästä työyhteisöstä ja merkityksellisestä työstä kiitän THL:n laaturekisteriprojektin johtajaa, ylilääkäri Jonna Salosta sekä muuta laaturekisteriprojektin ydintiimiä, sekä psykoosien hoidon laaturekisterin ydintiimin puolelta psykoosirekisterin vastuuhenkilönä toiminutta Jukka Kärkkäistä ja tutkimusprofessori Jaana Suvisaarta. Olemmekin Kärkkäisen ja Suvisaaren kanssa skitsofreniaverkoston symposiumissa Helsingissä 8. syyskuuta esittelemässä THL:n laaturekisteritoimintaa ja erityisesti psykoosien hoidon laaturekisteriä.4 Itse esittelen laaturekisterien yhteisen vointimittarin valintaprosessia. Yksi symposiumin teema on skitsofreniasta toipuminen työn ja toiminnan avulla, mistä tämän blogin otsikko sai vaikutteita. Minusta skitsofrenia-käsitettä tosin ei tulisi käyttää ollenkaan, koska se leimaa ihmisiä turhaan.5 Skitsofrenia on kuitenkin ollut perinteisesti psykiatrian ”lippulaivabrändi”, oikea mielisairaus mielenterveyden häiriöiden joukossa, ja isot muutokset tapahtuvat hitaasti.

Sosiaalipolitiikan graduni on edistynyt viime aikoina varsin vauhdikkaasti. Gradussa tutkitaan avoimen dialogin hoitomallin periaatteiden kanssa yhteensopivan laatumittariston käyttökelpoisuutta mielenterveyshoidon laadun arviointiin mielenterveyspalvelujen käyttäjien, mielenterveyspalvelujen käyttäjien omaisten sekä avoimen dialogin hoitomallin asiantuntijoiden näkökulmasta.6

Gradu keskittyy palvelujärjestelmän tutkimiseen, eikä kiinnostus kohdistu ihmisten sairausdiagnooseihin tai tutkimusnäyttöön yksittäisten interventioiden vaikutuksista. Yhteiskuntatieteellisesti orientoitunutta ja jossain määrin monitieteellistä tutkimusta mielenterveyspalveluista sopisi tehdä nykyistä enemmänkin. Vastauksia on tullut yli 100 ja kiitän kaikkia kyselyihin vastanneita.

Gradussa maalaillaan mielenterveyshoidon laadun arviointia uuteen uskoon melko lavealla pensselillä, ja muodostettavaa laatumittaristoa voidaan organisaatioiden näkökulmasta pitää ennemminkin laatumittariston aihiona tai potilaskeskeisenä kannanottona siihen, miten laatua pitäisi mitata, kuin varsinaisena laatumittaristona. Laatumittaristo edustaa omaa näkemystäni siitä, miten mielenterveyshoidon laatua pitäisi ehkä tulevaisuudessa mitata, ja kyseessä ei ole THL:n tai psykoosien hoidon laaturekisteritiimin näkemys siitä, miten mielenterveyshoidon laatua pitäisi arvioida.

Gradun jälkeen suoritan vielä joitakin kursseja ennen maisteriksi valmistumista. Aika näyttää, hakeudunko suoraan jatkokoulutukseen valmistumisen jälkeen. Elämässäni on muutamissa vuosissa muuttunut lähes kaikki, joten tässäkin voinee todeta, että tulevaisuus on arvamaaton.

Viitteet:

1 https://thl.fi/fi/-/kansalliset-laaturekisterit-saavat-yhteisen-vointimittarin-prom-mittarilla-potilas-voi-arvioida-omaa-terveydentilaansa-ja-toimintakykyaan

2 https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/-/prom-on-nyt-suomeksi-vointimittari-ja-prem-potilaskokemusmittari

3 https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/sote-arviointi-ja-tietopohja/terveydenhuollon-kansalliset-laaturekisterit

4 https://www.hus.fi/tapahtumat/skitsofreniaverkoston-symposiumi

5 https://basambooks.fi/tuote/karoliina_maanmieli/skitsofrenia_onko_diagnoosi_totta/9789523791534

6 https://nousevamieli.fi/2022/05/19/kyselytutkimus-mielenterveyshoidon-laadun-arvioinnista/

JAA
Edellinen artikkeliMasennuslääkevieroitusryhmä
Seuraava artikkeliToipumisesta ja toipumistarinoista – kirje Emilia Kujalalle
Tapio Gauffin on sosiaalipolitiikan maisterivaiheen opiskelija, joka on kiinnostunut sosiaali- ja terveydenhuollon laadusta ja vaikuttavuudesta sekä psykiatristen potilaiden ihmisoikeuksien toteutumisesta. Gauffin toimii osa-aikaisena suunnittelijana THL:n laaturekisteriprojektissa ja hän on toiminut Nouseva mieli - Suomen skitsofreniayhdistys ry:n hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2019 lähtien. Gauffin sai vuosina 2005-2016 lääkepainotteista psykiatrista hoitoa hankalan elämäntilanteensa takia, ja nykyään Gauffin toivoo siirtymistä entistä vuorovaikutteisempaan kriisityöhön sekä hankalien elämäntilanteiden ennaltaehkäisyyn.

1 KOMMENTTI

  1. Kiitos arvokkaasta tähänastisesta panoksestasi ja avoimuudestasi. Aivan mahtavaa että nostat esiin hyvin ajankohtaisia ja eettisesti haastavia aiheita. Mielenterveyden edistäminen ja yhteisvastuu kuuluu lopulta meille jokaiselle.
    Juuri toivoa ja uskallusta muuttaa ja haastaa jähmettyneitä ihmisvihamielisiä vallan keskittymiä tarvitsemme.

JÄTÄ VASTAUS