Se ei nähny mua.
Mul oli traumoja.
Se ei mitää ymmärtänyt mistä puhun.
Se kaikki tuntuu väkivaltaiselle.
Kaltoinkohtelevalle. Pahoinpitelevälle. Se tuntuu sille.
Mä kelpasin ku vedin fasadin päälle, enkä koittanut saada ymmärrystä niihin asioihin.
Tulla nähdyksi niiden asioiden kaa mistä yritin puhua. Jotka aiheutti siis pelkoa ja traumaakin.
Fasadia ku vedin.
Mä kelpasin.
Ku yritin hakea ymmärrystä.
Alko ongelmat.
Fasadina kelpasin. Tai ku itkin vaieten. Eli sisälläni pitäen. Silloin hänen halaus tuntui kuristamiselle koska en saanut kertoa. Ja siten tulla kohdatuksi, nähdyksi.
– Kuunsäde
Syvästi ajankohtainen ja koskettava runo. Miten joku pystyykin noin hienosti sanoittamaan tunnetta. Ja minun oma vihani nyky psykiatriaa kohtaan vaan kasvaa.. Täytyy kai lähteä metsään huutamaan pahimmat ulos ja yrittää jatkaa uusilla, koko ajan paremmin näkyvillä poluilla.