Kommentti Helsingin Sanomien artikkeliin erään tiedetoimittajan tapaturmasta

0
997

Helsingin Sanomien 6.9.2021 julkaistussa artikkelissa Psykoosilääkkeiden pitkäaikaista käyttöä on arvosteltu – lääkkeet kuitenkin pitävät potilaan kiinni elämässä otetaan avoimesti kantaa tiedetoimittaja Robert Whitakerin aikoinaan kohua herättäneeseen kirjaan Anatomy of an Epidemic, jossa käydään perusteellisesti läpi tutkimusnäyttöä pitkäaikaisen psykoosilääkehoidon ja heikon ennusteen välisestä yhteydestä. Kuten artikkelin otsikosta käy ilmi, näkökulmana on kyseenalaistaa Robert Whitakerin esittämät väitteet lääkkeiden aiheuttamista pitkäaikaishaitoista erityisesti skitsofreenikoille. Artikkeliin haastatellaan lukuisista lääkeyhtiösidonnaisuuksista tunnettua psykiatrian tai ehkä mielestään nykyään pikemminkin sisätautilääketieteen tohtoria Jari Tiihosta, joka on lukuisissa rekisteripohjaisissa tutkimuksissaan havainnut yhteyden skitsofrenian (jota Tiihonen nykyään sisästautilääketieteen spesialistina kutsuu artikkelissa rasva- ja sokeriaineenvaihdunnalliseksi häiriöksi) pitkäaikaishoidon yhteyden vähäisemmän kuolleisuuden ja vähäisemmän sairaalahoitoon joutumisen välillä.

Hänen mukaansa on laajaa näyttöä siitä, että lähes kaikki skitsofreenikot lukuun ottamatta mahdollisesti joitakin lievän taudinkuvan omaavia naisia hyötyvät pitkäaikaislääkityksestä. Näitä lievän taudinkuvan omaavia naisia on kuitenkin vaikea tunnistaa. Odotammekin varmasti innolla, milloin saamme uusia diagnostisia välineitä, joilla vaikeaa rasva- ja sokeriaineenvaihdunnallista sairautta sairastavat voitaisiin objektiivisesti erottaa lievemmistä tautimuodoista. Vaikka Helsingin Sanomien artikkelissa viitataan Robert Whitakerin kirjaan, ei siinä vaivauduta perehtymään lainkaan hänen käsittelemäänsä kritiikkiin Jari Tiihosen ja muiden tekemiin rekisteripohjaisiin tutkimuksiin liittyen. Koska saamani käsityksen mukaan Robert Whitakerkin on kertonut tiedetoimittajana ollessaan melkein puolivahingossa päätyneen lukemaan aihealueen tutkimuksia, joista kirjoitti työkseen tutustuessaan WHO:n tekemiin vertaileviin tutkimuksiin skitsofrenian ennusteesta eri maissa, on oletettavaa, että tiedetoimittajien työssä tätä tapaturmaa ei kovin usein tapahdu. Jokseenkin uteliaana ihmisenä halusin kuitenkin varmistaa, että onko tällainen kamala tapaturma sattunut sittenkin lukiessani Helsingin Sanomista Hongkongissa tehdystä satunnaistetusta kaksoissokkokokeesta, joka Helsingin Sanomien toimittaja piti osoituksena pitkäaikaislääkityksen hyödyistä skitsofrenian hoidossa. Helsingin Sanomien artikkelissa sanotaan näin:

Satunnaistettu lääketutkimus Hongkongissa osoitti, että lääkityksen varhain keskeyttäneiden tila oli huonompi kuin sitä jatkaneilla kymmenen vuoden seurannassa.

Kun artikkelin alussa viitattiin jo tutuksi tulleeseen Harrow et al. (2020) 20 vuotta kestäneeseen seurantatutkimukseen, jonka mukaan skitsofreenikoiden todennäköisyys parantua oli lähes kuusi kertaa suurempi alle kahdessa vuodessa lääkkeet lopettaneilla potilailla verrattuna pitkäaikaislääkittyihin, niin lukijan mielessä herää kysymys, että mistä tällainen valtava ristiriita eri tutkimustuloksissa voi johtua. Koska Helsingin Sanomien toimituksessa ilmeisesti painotetaan toimittajia olemaan ymmärtämättä lukemaansa ja olemaan kyseenalaistamatta pyhän sisätautilääketieteen tohtorin Jari Tiihosen erikoisia näkemyksiä, jonka mukaan dopamiinisupersensitiivisyyttä aiheuttavat lääkkeet suojaavat psykoosilta ja hoitavat skitsofreenikoilla jotain erikoisia hieman epämääräiseksi jääneitä rasva- ja sokeriaineenvaihdunnaliisia poikkeavuuksia, niin tähän kysymykseen ei tietenkään annettu suoraa vastausta itse artikkelissa. Päädyinkin lukemaan tätä artikkelissa käsiteltyä vuonna 2018 julkaistua tutkimusta nimeltä Long-term effects of discontinuation from antipsychotic maintenance following first-episode schizophrenia and related disorders: a 10 year follow-up of a randomised, double-blind trial.

Erityisesti minua kiinnosti se, mikä oli näiden lääkityksen varhain keskeyttäneiden määritelmä. Ensimmäiseksi huomasin, että Helsingin Sanomissa ei oltu ymmärretty tuloksista keskeistä pointtia: tutkimuksen tuloksissa ei edes löydetty väitettyä suoraa yhteyttä lääkityksen niin kutsutusti varhain keskeyttäneiden ja heikon tilan välillä vaan heikkoa ennustetta selitti kymmenen vuoden seurannassa varhainen relapsi ensimmäisen vuoden satunnaistetun kaksoissokkokeen aikana, ei tämä niin kutsuttu varhain keskeyttäminen itsessään. Tutkimustulosten mukaan erot niin sanotusti varhain keskeyttäneiden ja lääkityksellä jatkaneiden potilaiden välillä johtuivat siitä, että varhain keskeyttäneet ajautuivat vieroitusoireista kärsivinä luonnollisesti useammin relapsiin ensimmäisenä vuonna. Se mikä mekanismi selitti yhteyttä varhaisen relapsin ja heikon tilan välillä, jäi avoimeksi.

Ja sitten löysin lopulta määritelmän, joka kuvaa Helsingin Sanomien tiedetoimittajien mielestä osuvasti varhain lääkityksen keskeyttäneiden ryhmää. Nämä ensimmäisenä vuonna plasebolle satunnaistetut 89 potilasta käyttivät kaikkiaan satunnaistettua koetta seuraavan tutkimusjakson aikana yhteensä 107 kuukautta keskimäärin 245.5 mg/päivä. Vertailun vuoksi lääkitykselle satunnaistetut potilaat käyttivät neuroleptejä keskimäärin 209 mg päivässä 105.7 kuukauden ajan. Lääkitystä hieman korkeammilla päivittäisannoksilla ja hieman pidempään (toki erot ovat tilastollisesti merkityksettömiä) käyttävät potilaat ovat siis Helsingin Sanomien toimituksen määritelmän mukaisesti lääkityksen varhain keskeyttäneitä.

Johtopäätös: lääkityksen varhain keskeyttäneiden tila oli huonompi kymmenen vuoden seurannassa.

Huokaisin helpotuksesta. Olin aidosti jo melkein huolissani, että Helsingin Sanomien tiedetoimittajat olisivat ihan vahingossa tehneet saman tapaturmaisen traagisen virheen kuin Robert Whitaker vuosikausia sitten, kun hän alkoi lukea tutkimuksia, joita käsittelee. Uskoin toki, että Helsingin Sanomien toimituksessa tehdään kovasti työtä tällaisten tapaturmien ehkäisemiseksi. Tietenkin on myös mahdollista, että Helsingin Sanomien toimituksessa nyt on vaan vähän erikoinen käsitys lääkityksen varhain keskeyttäneistä skitsofreenikoista.

Kirjoittanut nimimerkki: rasva- ja sokeriaineenvaihdunnallista kroonista sairautta sairastava henkilö, joka toivoo sisätautilääketieteen tohtori Jari Tiihosen ottavan yhteyttä pikaisesti ja kertovan, missä voisin diagnosoida rasva- ja sokeriaineenvaihdunnallisen poikkeavuuteni.

 

Lähteet

Christy L M Hui, William G Honer, Edwin H M Lee, Wing Chung Chang, Sherry K W Chan, Emily S M Chen, Edwin P F Pang, Simon S Y Lui, Dicky W S Chung, Wai Song Yeung, Roger M K Ng, William T L Lo, Peter B Jones, Pak Sham, Eric Y H Chen (2018) Long-term effects of discontinuation from antipsychotic maintenance following first-episode schizophrenia and related disorders: a 10 year follow-up of a randomised, double-blind trial, The Lancet Psychiatry, Volume 5, Issue 5, 2. DOI:https://doi.org/10.1016/S2215-0366(18)30090-7.

Puttonen, Mikko (6.9.2021). Psykoosilääkkeiden pitkäaikaista käyttöä on arvosteltu – lääkkeet kuitenkin pitävät potilaan kiinni elämässä. Helsingin Sanomat. Haettu osoitteesta https://www.hs.fi/tiede/art-2000008203196.html.

JÄTÄ VASTAUS