Psykiatrian perusongelmia, osa 1

1
1019

Psykiatrisesti diagnosoidun ihmisen monitahoisen kehon ja mielen yhteyden katoaminen

Olen jyväskyläläinen kirjoittamisen tutkija ja viimeisen 1,5 vuoden ajan olen päätyönäni tarkastellut suomalaisten mielisairaalamuistoja.  Tutkimani aineisto, lukemattomat keskustelut psykiatrian uhreiksi itseään kutsuvien henkilöiden kanssa sekä aiempi 15 vuoden työkokemukseni psykiatrian avohoidossa ovat kaikki vahvistaneet näkemystäni siitä, että ihmisten mielenterveyttä on Suomessa hoidettu ajoittain ja paikoittain ala-arvoisesti.  Usein ”hoito” – vaikka onkin onnistunut pelastamaan potilaan hengen akuutissa tilanteessa – on traumatisoinut ja kroonistanut potilaan pahimmillaan loppuelämän ajaksi. Tulevien kuukausien aikana tulen julkaisemaan tällä sivustolla tekstejä, jotka valottavat omia näkemyksiäni psykiatrian perusongelmista ja mahdollisista ratkaisuista niihin. Saadakseni vaihtelua akateemiseen kirjoittamiseen haluan aloittaa kirjoitussarjani tällä fiktiivisellä tarinalla:

Minä olen Pentti. Olen ammatiltani psykiatri. Työni on stressaavaa ja kuormittavaa. Määrään ja uusin neuroleptilääkityksiä, useimmiten hoitokielteisille potilaille. Eivät raukat tajua, että lääkitys on heidän omaksi parhaakseen ja kapinoivat sitä vastaan kuin pikkulapset, turhauttaa ja suututtaa. Tänään oli oikein erityisen huono päivä. No, reiluuden nimissä on sanottava, ettei kaikki syy ole potilaissa. Söin taas uunimakkaraa lounaaksi, vaikka kokemus on opettanut, että huono olo siitä tulee, aina. Painokin on noussut, kun ruokavalio on mitä sattuu, eikä tule liikuttua. Väsyttää ja pitäisi jaksaa tehdä vielä tämän päivän viimeinen sanelu, tekisi mieli karata kotiin. Vaan tarkemmin ajatellen, ei sittenkään, sinne meno ahdistaa vielä enemmän kuin työt. Vaimon kanssa ei elämä suju, yhteys on täysin kadoksissa. On minulla ollut muita naisiakin, ja vaikkei vaimo kai tiedä niin jatkuvasti tuntuu kuin se näkisi lävitseni. Niistä on tullut minulle pakkomielle, on jotenkin tarve testata, että kelpaanko, kun on ulkonäön puolesta ollut epävarmuutta ihan lapsesta asti. Nyt kun on ammattistatus ja vara tarjota, niin ei enää ulkonäkö ole ainoa kriteeri. Viimein alkaa käydä flaksi minullakin, varsinkin muutaman rohkaisuryypyn jälkeen. Niin, juon liikaa, sitä en kyllä ole tunnustanut vielä muille kuin itselleni. Pikkujoulubileissä mokasin ihan kunnolla, ja vieläkin hävettää tavata tiettyjä kollegoita. Ainoat kaksi ystävääkin ovat lakanneet soittelemasta. Mitäpä he minulle, keski-ikäiselle juoponalulle, soittelisivat. Niin, ihmekös se on, että voin huonosti. Yöt menevät pyöriskellessä, en saa nukuttua, kun moni asia vaivaa mieltä. Kai minä olen masentunut. Aloittaisin lääkityksen, mutta kun työni puolesta tiedän vähän liikaa sen haittapuolista ja senkin, ettei se perusongelmaa korjaa, turruttaa vain, niin jää aloittamatta. Kun olisi joku luotettava ihminen jolle voisi puhua, joka kuuntelisi eikä tuomitsisi, auttaisi avaamaan tätä vyyhteä

Esimerkkimme psykiatri Pentti tiedostaa omalla kohdallaan mainiosti, miten kokonaisvaltaisesti kaikki elämän osatekijät vaikuttavat toisiinsa ja millaisia kerrannaisvaikutuksia niillä on. Lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista kumpuava huono itsetunto saa aikaan tarpeen testata viehätysvoimaa baarissa, siihen kaipaa rohkaisuryyppyä, pettäminen ja liika juominen kaduttavat ja hävettävät, toisten puheita ja juoruiluja alkaa pelätä, työpaikalle meno ja vaimon tapaaminen ahdistavat. Ahdistuneena ja krapulaisena ei jaksa välittää mitä syö, ja sitten kun ruokavalio on mitä sattuu, pahenee olo entisestään. Sitä voi sitten taas lääkitä alkoholilla. Ja vaikka tietää, että liikunta auttaisi, ei tule liikuttua, kun on koko ajan paha ja jaksamaton olo. Sosiaalinen tukikin auttaisi, mutta kun omat toilailut ja väärät valinnat hävettävät. Vaikeat tunteet saavat nukkumaan huonosti ja huonosti nukkuneena syö yhä epäterveellisemmin, eikä ole ollenkaan selvää mistä tämä kaikki alkoi ja oliko muna ennen kanaa…kaikki on vain yhtä puuroa, josta on vaikea enää saada otetta.

Kysymys kuuluu: mihin ihmeeseen tämä Pentin ymmärrys ihmisen kokonaisvaltaisuudesta ja ongelmien noidankehistä oikein katoaa sillä hetkellä, kun hänen työhuoneeseensa astuu Skitsofreenikko tai jokin muu Diagnosoitu Henkilö? Tähän en itse ole löytänyt vastausta pohdinnoistani huolimatta. Potilaan kyseessä ollessa olo johtuukin vain Sairaudesta, ei mistään yllä mainitusta asiasta tai niiden ketjusta. Hänen pahaan oloonsa puututtaessa ihmissuhteilla, menneisyyden traumojen käsittelyllä, empaattisella kuuntelulla, terveellisellä ruokavalioilla, säännöllisellä unirytmillä, liikunnalla, terapialla tai työn kuormittavuuden vähentämisellä ei oikeastaan ole merkitystä. Ainoa joka auttaa, on ihmisen aivokemian kuntoon hoitaminen. Siihen tarvitaan psyykenlääkkeitä.  Pentti toteaakin potilaalleen:

Sinä voit huonosti, koska sinulla on Sairaus ja poistaaksesi Sairauden Oireet, sinä tarvitset Lääkettä. Lääke ei kuitenkaan paranna, ainoastaan poistaa oireet, joten valitettavasti saatat joutua nauttimaan sitä loppuikäsi.”

(Sillä on myös hyvin vakavia ja monenlaisia haittavaikutuksia. Näistä en nyt sinulle puhu, koska se voisi vaikuttaa Hoitomyönteisyyteesi kielteisesti)

”Tuo kuulostaa ikävälle, mitä olosuhteistasi ja menneisyydestäsi kerrot, mutta nyt ei ole aika jutella noista, ensin sinun pitää tiedostaa, että sinulla on Sairaus ja motivoitua sen hoitoon. Aloita nyt lääkitys ja jutellaan sitten sen tehosta ensi kerralla. Voidaan toki nostaakin annosta, jos tarpeen on, ja kokeilla muita lääkemerkkejä. Ja ehkä joku Masennuslääke ja Unilääke siihen neuroleptin rinnalle, tasoittamaan ja unta tuomaan? Ja jos nyt jotain pieniä haittavaikutuksia tulisi, niin niihin on sitten omat Lääkkeensä, että ei huolta.”

Onko esimerkin kaltaisia psykiatreja olemassa? Oman näkemykseni mukaan valitettavasti on. Tämä on iso ongelma, koska psykiatrit voivat vaikuttaa ihmisen elämänkulkuun ratkaisevasti. Yhdellä harkitsemattomalla lääkemääräyksellä ja kuuntelemattomuudellaan he voivat aiheuttaa potilaalleen pahimmassa tapauksessa loppuelämän kestävän lääke- ja sairaalakierteen. Ylläpitämällä puhtaasti lääkehoitoon pohjautuvaa psykiatriaa ja uskomalla siihen sokeasti he myös voivat estää traumatietoisuuden leviämisen, vaihtoehtohoitojen kehittämisen ja humaanimman terveydenhuollon toteutumisen. Mistä löytyisi rohkeita psykiatreja tai muita terveydenhuollon työntekijöitä, jotka uskaltavat astua esiin ja omalla nimellään puhua tästä epäkohdasta ja vaatia muutosta?

Karoliina Maanmieli

1 KOMMENTTI

  1. Mitään sellaista psyykeä ei ole olemassa, jota huijari koululääketieteen liilelaitos markkoinoi, sadakseen rahaa tohtorien yhteiseen huijauskassaan hermomyrkyillä.
    Huijarin tehtävä on markkinoida ihmisille kuvitteellisia näkylättömän sisimmän ” psyyke” sairauksia, jota ihmisillä ei ole, eikä kukaan ole kskaan nähnyt näkymätöntä sisintä keneltäkään, silti puoskari koululääketiede on edennyt henkilaailman puoskaroinkissa niin pitkälle että tekee diaknooseja toisten näkymättömästä sisimmästä
    Ja myrkyttää kuvitteellisia tauteja pois maksaa munuaisia ja haimaa myrkyttämällä.
    Jos joku ei usko huuijareita, hän on sairauden tunnoton, koska ei tunne että hänen näkymätön sisin sairastaa kuvitteellista tautia, jolla huijarit huijaisi hänestä rahaa ja sanovat näkylätön sisin paranee maksaa, munuaisia ja haimaa myrkyttämällä.
    100% vaarallista, yliviisasta vastuuntunnotonta puoskarointia koululääketieteen vainoharhaiset teoriat on.
    Ne tulee kieltää ja kansan myrkyttäminen ja puoskarointi näkymättömällä sisimmällä ei kuulu valtion maksettavaan toimontaan, psykiatria on vaarallista huuhaa valhetta eikä tiedettä.
    Huijarit valehtelevat että yksilöllä on kemiallinen epätasapaino, vaikka jo lapsi tajuaa että jos koululääketiede epäilee kemiallista epatasapainoa se ohjaa sen yksilön labraan ja tarkaan viite arvoon voi lääkitä potilaan suostuessa.
    Nyt huijari psykiatrit tekevät paksun kemiallisen epatasapainon hermomyrkyillään ihmisille ja se näkyy kilometrin päähän ulkomuodosta että ovat ollet huijarin hoidossa.
    1.askel on lyhyt heille tehdyn kemiallisen parkinsonin takia
    2. Heidän puhe sammaltaa, koska- äänihuulet, -maksa -munuaiset -haima ja koko kehon on myrkky tulee turvotuksen takia vajaa toiminen.
    3.he vapisevat, eivätkä pysry pitämään kynää kädessä.

    4.heille tehdään kemiallinen AIDS, eli valkosolut pidetään puolitettuna neuroleptein, että he saavat maksa, munuais ja haima tulehduksia ja syöpää joka leviää nopeasti kemiallisen AIDS,in eli immunopuutos taudin takia, jonka koululääketiede tekee tahallaan eutanodakseen ihmisiä, jotka he ovat itse puoskaroineet ja leimannet ali ihmisiksi eli mielisairaiksi, eli merkanneet “daavidin tähdellä” kuin kaasuleiri psykiatri juutalaisen kallon muodosta, kykyään sama tehdään kehon kivuista, (ennen kehon mitoista
    Mitä eroa niissä on?
    Tasan samaa rotuhygienia puoskarointia.
    Zyklon kaasu on vaihdettu hitaammin tappaviin hermomyrkkyihin, ja lypsylehmää ei tapeta nopeasti koska siitä saa murha tuomion, vaan hitaasti, koska lehmä tuottaa tohtori mafialle rahaa pidempään.
    Kyse on irvokkaasta ihmiskaupasta, huijauksesta ja yliviisaasta vaarallisesta huuhaa henkimaailman tieteestä, jossa sen harjoittajat tulevat väkivaltaiseksi kuin KGB pidättävät ihmisiä brutaalisti jos joku ei usko heidän huhaa puoskarointia ja ylijumalana leikkimistä tieteksi.
    Psykiatria on eugenismia ja tasan samaa rotuhygeniaa kuin 1900-1960 ollut teurastus, ja nyky psykiatria tulee päätymään samaan ihmisteurastukseen kuin sen edeltäjä eugenismi tai sen veli marxismi,
    Kaikki teoriat johtavat totalitaristiseen massa murhaan ja on syytä kieltää massa tyhmyys eli psykiatria nyt ja sen opetus tulee tehdä rangaistavaksi, -puoskarointina ja vaarallisena yliviisautena, sadismina ja rahan keruuna.

    Muuten lapsen lapsemme ovat kauppatavara joka lamautetaan löhömään ja tuottamaan rahaa ihmiskauppiaille, eli psykiatrian liikelaitoksen hermomyrkky tehtaille.

JÄTÄ VASTAUS