Hei Annastiina,

kiitos kirjeestä minulle ja Heidille 21.8.2019. Tässä joitakin vastauksia.

”Ensinnäkin Tapiolle vastauksena, etten ole väittänyt psykiatristen diagnoosien olevan luonnollisia luokkia, sillä ne ovat sateenvarjoluokkia tietynlaisille tarpeeksi samankaltaisille tiloille.”

Vastaus:

En ole myöskään väittänyt sinun pitäneen diagnooseja luonnollisina luokkina. Nostin asian esiin, koska tietynlainen luonnollinen ote ja tautidiagnostiikan validiteetti kulkevat käsi kädessä. Validiteetilla tarkoitan sitä, että diagnostiikka kuvaa juuri niitä reaalimaailman ilmiöitä, joita sen on tarkoituskin kuvata.

Jotta diagnostiikka kuvaisi sitä mitä on tarkoitus, diagnoosien kuvaamat oletetut sairaudet tulisi luonnosta löytää, kuten lääketieteessä on perinteisesti ollut tapana. ”Luonnottomien” sairauksien rakentaminen työryhmien toimesta puolestaan johtaa mielivaltaiseen diagnostiikkaan, kuten psykiatriassa on käynyt. Psykiatrisen diagnostiikan validiteetin puuttuminen ja poikkeuksellisen alhainen toistettavuus osoittaa, että psykiatrinen diagnostiikka ei tavoita maailmasta mitään erityisen merkityksellistä, mutta diagnoosit toki saattavat muokata kantajistaan diagnoosinsa kaltaisia.

Esität näkökulman siitä, että diagnostiikkaa käytetään moniin tarkoituksiin, mistä olen samaa mieltä. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että sosiaaliturvaa varten tarvitaan jokin luokitus siitä, että kuka ei psyykkisen tilansa vuoksi ole kykenevä tekemään ansiotyötä tietyllä ajanhetkellä. Tämän ongelman ratkaiseminen lienee kuitenkin enemmän muiden alojen kuin lääketieteen asia, koska psyykkinen toimintakyyn heikkeneminen ei yleensä ole merkki sairaudesta, vaan ihmisyydestä. Ihminen vain ei ole robottimainen tasainen suorittaja läpi elämänsä.

”(…)Haluaisin siis, että kun puhumme asioista, niin olisimme mahdollisimman tarkkoja sen suhteen, että mistä todella puhumme ja keneen viime kädessä viittaamme.”

Vastaus:

Hyvin perustellun käsitteellistämisen vaikeus on massiivinen ongelma psykiatrian alalla. Koska psykiatriset diagnoosit eivät viittaa mihinkään objektiivisesti olemassa oleviin reaalimaailman ilmiöihin ja yhdellekään diagnoosille ei löydy relevantteja biologisia vastineita potilaan kehosta, emme todellakaan edes voi määritellä tarkkaan, mistä puhumme kun puhumme esimerkiksi ”mielenterveysongelmaisista”. Psykiatrisen diagnoosin tekeminen perustuu lääkärin ja potilaan subjektiiviseen tulkintaan potilaan tilanteesta (olkoon potilas psyykkisten pulmien vuoksi vastaanotolle hakeutunut ihminen).

Lääketeollisuus panostaa resursseja eniten juuri psykiatriaan, koska sairauksien esiintyvyysluvut tällä alalla riippuvat ihmisten kynnyksestä hakeutua hoitoon sekä diagnostikkojen määrästä. Mitä useammin diagnostikko ja vastaanotolle saapunut ihminen kohtaavat, sitä suurempi on psykiatristen sairauksien ilmaantuvuus. Erittäin harva poistuu psykiatrin tai yleislääkärin vastaanotolta ilman mitään diagnoosia, mikäli psyykkiset pulmat painavat.

Psykiatristen sairauksien ja sitä myöten psykiatristen potilaiden määrään voidaan siis massiivisesti vaikuttaa retoriikan avulla kannustamalla ihmisiä “tunnistamaan sairautensa” ja hakeutumaan lääkärin vastaanotolle. Psyykkisistä syistä hoitoon hakeutumiselle ei ole oikein muuta syytä, kuin ihmisen tai tämän läheisten kokemus siitä, että hoidolle on tarvetta. Milloin toimintakyvyn heikkenemisen, milloin “epänormaalin” käytöksen vuoksi.

”Mielenterveydelle” ei ole siis olemassa mitään aikaa kestävää määritelmää ja siksi psykiatria on alana poikkeuksellisen altis medikalisaatiolle, eikä aikaa kestävä “psykopatologiakäsitteistökään” ole mahdollinen. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että psykopatologia ei ole mitään objektiivisesti mitattavaa ja diagnosoitavaa.

Lopuksi peräänkuulutat tavoitteiden mahdollisimman selkeää artikuloimista. Oma tavoite: saada avoimen dialogin malli leviämään Keroputaalta koko maahan. Miksi tämä on utopia? Siksi, että kapitalistiseen yhteiskuntaamme liittyy aivan liikaa taloudellisia ja sitä myöten tieteellisiä ja poliittisia intressejä, joihin avoin dialogi ei mahdu. Suuri raha kontrolloi merkittävästi psykotieteitä, kuten johtavien psykiatrien lääketeollisuussidonnaisuuksista voi päätellä. Siksi rimaa on laskettava ja tavoitteen tulisikin olla perustaa yksityisiä, kokonaisvaltaisia hoitopaikkoja, joiden tavoite olisi kuntouttaa ihmisiä ja kaikki muut tavoitteet olisivat toissijaisia. Tällainen vaihtoehto tulisi olla valittavissa.

Kuten pienille liikkeille on tavallista, “psykiatriakriittisten” tavoitteet eivät ole likimainkaan yhtenäiset, mikä muodostaa eräänlaisen ongelman. Ihmisillä on henkilökohtaisia tavoitteita, mitä kullakin, ja yksin on tavattoman vaikea mitään toteuttaa. Mallia voisi hakea Britanniasta, jossa psykologit ovat yhteistuumin irtautuneet emotionaalisen ahdingon ja ongelmallisen käyttäytymisen lääketieteellisestä mallista. Ei-lääketieteellinen käsitteistö on poliittisten tavoitteiden tavoin lapsen kengissä.

Terveisin Tapio

JAA
Edellinen artikkeliMinä ja neitoni
Seuraava artikkeliHäkkipoika ja akateemiset ajatusharjoitukset
Tapio Gauffin on yhteiskuntatutkimuksen opiskelija ja psykiatriasta selviytyjä. Gauffin ei pidä pitkäaikaista lääkehoitoa toipumisen kannalta hyvänä vaihtoehtona ja toivoo siirtymistä neurobiologisesta humanistiseen psykiatriaan.

9 KOMMENTIT

  1. Kiitos!

    Sekä diagnoosin taakka että lääkitys muokkaavat potilaasta diagnoosin kaltaisen.

    Ilman näitä kirjoituksia en ymmärtäisi yhteiskunnallista ulottuvuutta ja ihmettelisin vain, miksi hoito on niin surkeaa.

    terv,
    toinen tapio

    • Mukava kuulla, että kirjoituksista on ollut iloa. Toivottavasti hoidon taso tästä vähitellen paranee, sitä auttaisivat kovasti nuo kriittisten ihmisten yhteiset tavoitteet.

  2. Kiitos kun puet sanoiksi, mitä itse omaisen kanssa olemme kokeneet tässä hullun myllyssä. Toivottavasti kirjoituksista on apua ja saadaan tää touhu muuttumaan juurikin humanistiseen hoitoon, josta psykiatria on pudonnut pois haitallisena kuten se on. Hyvä ajatus ja varmaan tarvetta olisi perustaa oikeita hoitopaikkoja, josta olemme kavereiden kanssa puhuneet jo useamman vuoden. Heti teemme jos pystymme. Kiitos Tapio hyödyllistä ja tärkeästä panoksesta kaltoinkohdeltujen puolesta.

    • Kiitos palautteesta ja hoitopaikoille tosiaan olisi tarvetta. Nyt on esimerkiksi psykoosipotilaille valittavana vapaaehtoinen neuroleptilääkitys tai pakollinen neuroleptilääkitys. Toisin sanoen lopputulos on sama riippumatta siitä, mitä mieltä poilas sattuu olemaan.

  3. TAAS niin hyvin muotoiltu Tapio Gauffinilta:)

    Tämän kun sais Hesarin tiedesivulle. Varsinkin kun siellä on ollut niin paljon höttöä viimeaikoina psykiatriasta ja mielenterveyden aihepiiristä yleisesti.

    On kiva myös että keskustelu jatkuu, ja on hieman erilaisia näkökulmia. Muutenhan ei mikään etene:)

    • Kiitoksia palautteesta. Itse lopetin taannoin Hesarin tilaamisen, koska siellä jutut olivat ainakin tuohon aikaan melkoisen lääketeollisuusmyönteisiä. Hesarilla on toisinaan hyvin voimakas kanta yhteiskunnallisesti merkittäviin ilmiöihin ja silloin journalismin taso voi helposti kärsiä. Toimittajien olisi hyvä ottaa huomioon se vaihtoehto, että asiantuntijakonsensus voi olla virheellinen, kuten niin monta kertaa psykiatrian historiassa.

  4. Minun läheiseni on hoidossa Keroputaan mallilla ollut jo toista vuotta.
    Tämän saman ajan vastailen useita kertoja päivässä hänen harhaisiin syytöksiin puhelimessa. Tänään kuuntelin kuinka hän on keksinyt, miten tyttäreni (7 v.) on mummolassa käydessään nauhoittanut ja salakuvannut tätä läheistäni, siis äitiäni, ja lähettänyt nämä videot johonkin. Keskusteluun hän ei antaudu, sillä sen huutamisen yli ei voi puhua, on vain kuunneltava.

    Pari viikkoa sitten hän sai postitse kutsun tulla jatkotutkimuksiin liittyen sydänsairauteensa. Soitti välittömästi minulle ja esitti näkemyksenään, että tämä on terveydenhuollossa juonittu, että saisivat hänet kiusattavakseen. Sivumennen voin mainita, että hänellä on todettu läppävika jo vuosia sitten. Nyt elää kuin ei olisi koskaan moisesta kuullutkaan.

    Me omaiset, naapurit ym. elämme päivästä toiseen tuon ihmisen huutoa kuunnellen. Äitini käy säännöllisesti keskustelemassa asioistaan, mutta kirjausten mukaan tuokioissa kuunnellaam hänen loputtomia kertomuksiaam ja vahvistetaan harhaisuutta jopa 7 v. lapsenlapsen salajuonen suhteen.

    Meistä koko joukko ihmisiä uhraa elämänsä yhden ihmisen sairauden vuoksi. 🙂 Tosi ihanaa. Mutta Keroputaan mallin mukaan äitimme tietää paremmin ja 7 v. lastakin on aihetta epäillä, koska äitimme niin kokee. 🙂

    • Eikö Keroputaan mallissa kyse ole vuorovaikutuksesta, jossa myös läheisten näkökulma tulisi ottaa huomioon? Senhän juuret ovat osin perheterapiassa ja ajatus on, että avoimen dialogin avulla voidaan tuottaa jaettua ymmärrystä niistä vuorovaikutuksen häiriöistä, jotka ilmenevät usein myös ihmisen harhoissa. Malli edellyttää jonkinlaista psyykkistä joustavuutta ja avoimuutta niin potilaalta kuin hänen läheisiltäänkin. Jos sellainen puuttuu täysin jommalta kummalta tai molemmilta, niin se ei välttämättä tuota kovin hyviä tuloksia ainakaan kaikkien kannalta. Lisäksi tietenkin se edellyttää taitavaa terapeuttia, joka osaa edistää toimivaa vuorovaikutusta ihmisten välillä. Minusta äitisi harhaluulot ovat kuitenkin suhteellisen lieviä ja niiden taustalla voi olla ihan ymmärrettäviäkin ajatuskulkuja ja tunnereaktioita. Vaatii varmasti taitoa, että saa pinttyneistä harhaluuloista kärsineen ihmisen tiedostamaan omat ajatuskulkunsa ja sen, mikä tarve tai motiivi niitä tuottaa. Voi olla, että joskus käy niin, että terapeutti tulee taitamattomuuttaan toimineeksi niin, että vahvistaa ihmisten harhaluuloja. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö malli toimisi yleisellä tasolla hyvin. On kyllä ymmärrettävää, että tällainen käytös äidin taholta häiritsee suuresti. Minuakin häiritsisi kyllä, jos äitini syyttäisi lastani salajuonista itseään vastaan.

  5. Minkä takia välitätte koko asiasta? Antakaa hänen kuvitella mitä tahtoo. Näin some-aikana pelko joutumisesta tahtomattaan esimerkiksi YouTube-videolle ei ole edes kaukaahaettua. Mutta jos, ette jaksa puhua puhelimessa hänen kanssaan, aina voi puhelun lopettaa. Ja jos hän ei tahdo mennä lääkäriin sydänvikansa takia, antakaa olla. Sehän on hänen asiansa mitä terveydelleen tekee, jos on 18 tai vanhempi. En ymmärrä missä ongelma.

JÄTÄ VASTAUS