Trinity College Dublinin uusi kvalitatiivinen tutkimus paljastaa psykiatrisista lääkkeistä vieroittautumisen henkisen ja fyysisen kuormittavuuden sekä vieroittautujille tarjolla olevan ammattitaitoisen tuen puutteen.
Kirjoittanut: Richard Sears – 4.11.2025
Artikkeli on julkaistu alun perin Mad in America-sivustolla. Se on käännetty käännösohjelmalla ja tämän jälkeen tarkistettu. Alkuperäinen kirjoitus on luettavissa täältä englanniksi.
Health Expectations -lehdessä julkaistussa uudessa artikkelissa todetaan, että psykiatrisista lääkkeistä vieroittautuvat ihmiset kokevat usein vaikeita vieroitusoireita, vaikeuksia löytää tukea, vaikeuksia löytää resursseja lääkkeen asteittaiseen vähentämiseen, suuttumusta, turhautumista, yksinäisyyttä ja toivottomuutta.
Trinity College Dublinin Miriam Bolandin johtamassa tutkimuksessa tutkimukseen osallistujat esittivät myös useita kehittämiskohteita liittyen psyykenlääkkeiden vähentämiseen ja lopettamiseen, mukaan lukien: paremmin saavilla olevia resursseja asteittaiseen vähennykseen ja enemmän saatavilla olevaa tukea, lääketeollisuuden valvonnan tehostamista, terveydenhuollon ammattilaisten vastuunoton lisäämistä ja heidän koulutuksensa parantamista, parempaa informointia psyykenlääkkeiden riippuvuutta aiheuttavasta luonteesta, jotta ihmiset voivat tehdä informoituja valintoja sekä psyykenlääkkeiden vähentämiseen ja lopettamiseen liittyvän stigman vähentämistä. Tutkimuksen tekijät toteavat:
”Tämä tutkimus tunnisti lukuisia haasteita, joita vastaajat kohtasivat lopettaessaan psykiatristen lääkkeiden käytön, mukaan lukien epävarmuuden parhaasta vähentämisstrategiasta ja psykiatristen lääkkeiden käytön ja/tai lopettamisen emotionaaliset vaikutukset. Tulokset korostavat myös tuen, erityisesti psykososiaalisen merkitystä lopettamisprosessin aikana, sekä nostavat esiin kehityskohteita vieroitusprosessin helpottamiseksi.”
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli raportoida osallistujien kokemuksia ja näkemyksiä psyykenlääkkeiden vähentämisestä ja lopettamisesta.
Tutkimuksen tekijät käyttivät Priority Setting Partnership (PSP) -tutkimuksen tietoja, jossa selviteltiin psykiatristen lääkkeiden vähentämiseen ja lopettamiseen liittyviä tärkeimpiä tutkimustarpeita. Osana tätä tutkimusta tutkimukseen osallistujat vastasivat anonyymisti verkkokyselyyn, jossa heitä pyydettiin listaamaan psykiatristen lääkkeiden vähentämiseen ja lopettamiseen liittyviä kysymyksiään ja epävarmuuksiaan. Kysely sisälsi myös osion vapaamuotoisille kommenteille. Tämä tutkimus on analyysi näistä vapaamuotoisista kommenteista, jotka luokiteltiin toistuvien teemojen mukaan.
Osallistujat rekrytoitiin sosiaalisen median ja tutkimusta tukeneiden organisaatioiden jakamien sähköpostien/uutiskirjeiden kautta. Kirjoittajat huomauttavat, että vaikka eri väestöryhmille ei ollut asetettu tavoiteltavaa otoskokoa, pyrittiin kohdentamaan tutkimusta aliedustettuihin sidosryhmiin.
Jotta osallistujat voitiin ottaa mukaan tutkimukseen, heidän oli kuuluttava johonkin kolmesta sidosryhmästä: henkilöt, joilla on omaa kokemusta psyykenlääkkeiden käytöstä ja/tai lopettamisesta, edellisen ryhmän perheenjäsenet/omaiset/tukijat sekä terveydenhuollon ammattilaiset. Osallistujien oli myös oltava vähintään 18-vuotiaita. Yhteensä 705 PSP-tutkimuksen osallistujaa täytti PSP-kyselyn lisäkommenttiosion. Kun aiheen ulkopuoliset vastaukset oli suljettu pois, 508 osallistujan vastaukset sisällytettiin tutkimukseen.
Suurin osa osallistujista oli henkilöitä, joilla oli omaa kokemusta psykiatristen lääkkeiden käytöstä (77 %). Terveydenhuollon ammattilaiset muodostivat 13 % osallistujista ja perheenjäsenet/omaiset/tukijat 10 %. 77 % osallistujista oli naisia. Tutkimuksessa oli edustettuina ihmisiä ympäri maailmaa, mukaan lukien Yhdysvallat (42 %), Yhdistynyt kuningaskunta (21 %), Irlanti (10 %), Eurooppa (13 %), Kanada (6 %), Oseania (5 %), Afrikka (<1 %), Aasia (2 %) ja Latinalainen Amerikka (<1 %).
Osallistujien kokemukset ja näkemykset psykiatrisista lääkkeistä
Kirjoittajat löysivät osallistujien vastauksista kuusi pääteemaa: kokemukset psykiatrisista lääkkeistä, haasteet psykiatristen lääkkeiden vähentämisessä/lopettamisessa, strategiat psykiatristen lääkkeiden vähentämisessä/lopettamisessa, psykiatristen lääkkeiden vähentämisen/lopettamisen tulokset, emotionaalinen konteksti ja kehityskohteet.
Kokemukset psykiatrisista lääkkeistä
Tämä teema jaettiin hyötyihin/haittoihin ja psykiatristen lääkkeiden vähentämiseen/lopettamiseen liittyneisiin ratkaisuihin. Vaikka jotkut osallistujat mainitsivat hyötyjä, haitat olivat yleisempiä. Yksi osallistuja, jolla oli omakohtaista kokemusta, sanoi:
”Olen terve, hyväkuntoinen ja sosiaalisesti aktiivinen ikäihminen. Käytän yhtä lääkettä, joka tekee elämästäni siedettävän.”
Raportit näiden lääkkeiden haittavaikutuksista olivat yleisiä, ja yksi perheenjäsen/omainen/tukija sanoi:
”Ne eivät toimi, elämät joudutaan laittaa tauolle vuosiksi vieroituksen vuoksi, ja monille jää elämää muuttavia haittoja.”
Jotkut terveydenhuollon ammattilaiset mainitsivat liialliset lääkemääräykset ja niiden haitalliset vaikutukset elämänlaatuun:
”Mielestäni niitä määrätään usein liikaa, elämänlaatu ei usein parane, mutta lääkitystä ei lopeteta, ja se aiheuttaa haitallisia vaikutuksia.”
Haittavaikutukset olivat pääsyy, jonka ihmiset nimesivät päätökselleen vähentää/lopettaa näiden lääkkeiden käyttö. He kertoivat päänsärystä, pahoinvoinnista ja itsemurha-ajatuksista. Yksi osallistuja sanoi:
”Käytin SSRI-lääkettä 6 kuukautta, masennuin yhä enemmän ja itsemurha-ajatukset lisääntyivät, joten lopetin lääkityksen asteittain.”
Ihmiset, joilla oli omakohtaisia kokemuksia, kertoivat myös vieroitusoireiden pelosta, ja yksi heistä sanoi suoraan:
”Pelkään aloittaa vieroituksen uudelleen.”
Yksi terveydenhuollon ammattilainen sanoi, että suurin este näiden lääkkeiden vähentämiselle tai lopettamiselle oli yleinen oletus pillereiden tehosta:
”Ihmisille on annettu johdonmukainen viesti, että masennuslääkkeet ovat tehokkain (ja kätevin) tapa hoitaa alhaista mielialaa. Lääkityksen tehon rajallisuuden selittäminen voi olla suuri haaste… Minusta tämän haasteen käsitteleminen on suurin vaikeus, kun autetaan potilaita vieroittamisessa (eikä itse vieroitusprosessi).”
Psykiatristen lääkkeiden vähentämiseen tai lopettamiseen liittyvät haasteet
Yleisesti raportoituja haasteita olivat tuen puute, se, että vieroitusoireita ei tunnisteta, asteittaiseen vähentämiseen liittyvien resurssien puute, autonomian puute ja vieroitusoireet. Yksi osallistuja, jolla oli omakohtaista kokemusta, kertoi terveydenhuollon ammattilaisista, joita hän ei kokenut auttavina ja jotka eivätkä tunnustaneet/ymmärtäneet vieroittautumisen todellisuutta:
”Teen sen omalla tavallani, koska en saa mitään apua nykyisiltä lääkäreiltäni, jotka katsovat minua kuin olisin tyhjäpäinen, kun puhun vieroitusoireista.”
Terveydenhuollon ammattilaiset kertoivat, että haluttomuus auttaa psykiatristen lääkkeiden vähentämisessä/lopettamisessa johtui vieroittautumiseen liittyvän tiedon puutteesta, vaikeudesta uskoa, että vieroitusoireet olivat todellisia tai vakavia sekä kollegoiden kritiikkiin liittyvästä pelosta. Yksi osallistuja, jolla oli omakohtaista kokemusta, kertoi myös vaikeuksista, jotka johtuivat asteittaisen vähentämisen sijaan nopeaa vähentämistä vaativasta lääkäristä. Toinen osallistuja, jolla oli omakohtaista kokemusta, kuvaili vieroitusoireita seuraavasti:
”Pitkittyneen vieroituksen aikana koettu helvetti on kuin demoninen painajainen.”
Psykiatristen lääkkeiden vähentämiseen/lopettamiseen käytetyt strategiat
Osallistujat kertoivat sekä näiden lääkkeiden äkillisen lopettamisen yrittämisestä että asteittaisesta vieroittautumisesta, joista jälkimmäinen oli tuottanut parempia tuloksia. Osallistujat mainitsivat myös käyttäneensä muita lääkkeitä, kuten klonatsepaamia ja propranololia, tukena psykiatristen lääkkeiden vähentämisessä tai lopettamisessa. Pieni osa osallistujista mainitsi muut kuin lääkkeelliset tukimuodot, kuten ruokavalion, terapian ja vertaisryhmät verkossa.
Psykiatristen lääkkeiden vähentämisen/lopettamisen tulokset
Vaikka jotkut osallistujat kertoivat psykiatristen lääkkeiden vähentämisen/lopettamisen positiivisista tuloksista, negatiiviset tulokset olivat yleisempiä. Yksi henkilö, jolla oli omakohtaisia kokemuksia, sanoi:
”Psykoosilääkkeistä vieroittautuminen on vapauttanut minut myrkyllisestä psykiatriasta, tuonut mukanaan enemmän tunteita, aitoja emootioita, enemmän elämää ja enemmän arvostusta elämää kohtaan.”
Myös terveydenhuollon ammattilainen kertoi näiden lääkkeiden käytön lopettaneiden toimintakyvyn parantuneen:
”USEIMMILLA potilailla sosiaalinen ja ammatillinen toimintakyky paranee SEN JÄLKEEN, kun vähennän heidän monilääkitystään.”
Suurin osa osallistujista kuitenkin kertoi negatiivisista tuloksista, kuten vaikeista vieroitusoireista, toimintakyvyn menetyksestä, itsemurha-ajatuksista ja relapseista:
”Menetin kaksi vuotta työelämää, minulla oli useita kertoja kiusaus tehdä itsemurha, enkä ole vieläkään täysin toipunut.”
Emotionaalinen konteksti
Osallistujat, joilla oli omakohtaisia kokemuksia, kertoivat usein tuntevansa suuttumusta ja turhautumista siitä, että heille ei ollut kerrottu psykiatristen lääkkeiden riskeistä, sekä katumusta siitä, että olivat alkaneet käyttää näitä lääkkeitä:
”Olen vihainen siitä, että minulle aloitettiin tämä lääke ilman, että minulle kerrottiin, mitä minulle voi tapahtua.”
”Monta, monta kertaa olen toivonut, että voisin palata ajassa taaksepäin ja olla koskaan koskematta näihin lääkkeisiin.”
Yksinäisyys ja toivottomuus olivat myös yleisiä osallistujilla, joilla oli omakohtaisia kokemuksia. Yksi henkilö kertoi:
”Vieroitus on pahin, sanoinkuvaamaton, sosiaalisesti eristävä kokemus.”
Toinen sanoi:
”Jouduin tehdä tämän kaiken yksin, menetin minulle tärkeät ihmiset ja kaiken, mikä minulle oli tärkeää.”
Kehityskohteet
Tutkimukseen osallistujat nimesivät useita psykiatristen lääkkeiden vähentämiseen/lopettamiseen liittyviä kehityskohteita, mukaan lukien:
- enemmän saatavilla olevia resursseja asteittaiseen vähentämiseen ja enemmän saatavilla olevaa tukea
- lääketeollisuuden valvonnan lisääminen
- terveydenhuollon ammattilaisten vastuuvelvollisuuden lisääminen ja heidän koulutuksensa parantaminen
- parempi informointi psykiatristen lääkkeiden riippuvuutta aiheuttavasta luonteesta, jotta ihmisillä on mahdollisuus tehdä informoituja valintoja
- psykiatristen lääkkeiden vähentämiseen ja lopettamiseen liittyvän stigman vähentäminen.
Suurimmalla osalla vastaajista oli omakohtaisia kokemuksia psykiatrisista lääkkeistä. Tämä vaikeutti ryhmien välistä vertailua. Siitä, mitä lääkkeitä osallistujat olivat käyttäneet, ei kerätty tietoa. Tutkimuksessa saattoi esiintyä itsevalikoitumisharhaa, sillä henkilöt, joilla oli negatiivisia kokemuksia psykiatrisista lääkkeitä saattoivat olla halukkaampia vastaamaan kyselyyn. Kyselyn verkkomuotoisuus saattoi sulkea pois joitakin ryhmiä. [Alkuperäinen teksti sisältää myös seuraavan lauseen, jonka käännöstoimitus haluaisi poistaa, sen sisältämien liian ennakkoluuloisten oletusten vuoksi: Esimerkiksi vakavista mielenterveyden ongelmista kärsivillä ihmisillä voi olla vähemmän digitaalisia taitoja ja he voivat kyetä ilmaisemaan itseään kirjallisesti heikommin.]
Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että psyykenlääkkeiden, kuten masennuslääkkeiden, psykoosilääkkeiden ja bentsodiatsepiinien, vähentäminen tai lopettaminen aiheuttaa usein elämään voimakkaasti vaikuttavia vieroitusoireita. Nämä oireet voivat joskus jatkua vuosia lääkkeiden lopettamisen jälkeen. Vieroitusoireet diagnosoidaan yleisesti virheellisesti ”psykiatriseksi sairaudeksi”, mikä sekoittaa psyykenlääkkeiden tutkimusten ja testien tuloksia.
Vaikka lääkkeiden asteittainen vähentäminen on turvallisin tapa lopettaa niiden käyttö ja paras tapa välttää pahimmat vieroitusoireet, tutkimukset ovat osoittaneet, että mielenterveyden ammattilaiset ovat haluttomia auttamaan palvelujen käyttäjiä lääkkeiden asteittaisessa vähentämisessä.
****
Boland, M., Higgins, A., Kwak, S., & Cadogan, C. (2025). ‘I wish it were more often told to people before they are prescribed these medications how hard it is to get off them’: A qualitative descriptive analysis of free‐text responses to a survey on reducing and stopping psychiatric medication. Health Expectations, 28(4). (Linkki)
SSRI vieroitus on jotain sanoin kuvaamattoman pahaa, joka tulee suoraan pimeydestä ja hyökkää agressiivisesti sieluun ja kehoon.
En ole koskaan ollut masentunut, mutta hankalan elämäntilanteen takia nuorena aloitin lääkkeet, vaikka olisi vaan pitänyt laittaa elämä muuten kuntoon. Söin cipralexia about 15 vuotta. Kun lopetin, helvetti oli irti. Pienensin strategisesti vuoden aikana annosta ja kun jäljellä oli 5mg, lopetin.
Ensimmäiset viikot sähköiskuja, tunteiden ailahtelua, huimausta ja unettomuutta. Viikolla kuusi alkoi alilämpö, kalman kylmyyden tunnetta. Sydämen tykytykset, ryrmihäiriöt aivan kamala kuoleman pelko, toisaalta välillä toivoin kuolemaa. Olin aivan toimintakyvytön 2 viikkoa, jonka aikana tuli ambulanssi, päivystys ja lääkäri tutuksi. Siis jotain aivan kamalaa. Yksi paniikkikohtaus oli nin paha, että päästä lähti osittain tunto. Olin hätäpuhelussa ja sanoin, että en tunne päätä tai poskea jos koputtelen siihen, käski vaan rauhoittua. Samalla sydän löi aivan epätahtia.
Nyt vieroituksen jälkeen voin vaan todeta, että ihmettelen suuresti miten tämänkaltaisia lääkkeitä saa kenellekkään edes antaa. Lopetus on mahdoton, ellei ole valmis käymään helvetissä.
Miettikää mikä kansanterveydellinen ongelma meillä on, sillä varmaan 500 000 suomalaista syö näitä myrkkyjä, joiden lopetus on varmasti 10x pahempaa kuin minkään markkinoilla olevan huumeen.
Pysykää erossa näistä!
Onneksi vieroittautumisessa voi olla mahdollista päästä helpommalla, jos on etukäteen tarpeeksi informaatiota hitaasta, hyperbolisesta tai prosenttivähennyksin etenevästä vähentämisestä. Voi kokeilemalla löytää sellaisen kertavähennystason, joka itselle tuntuu siedettävältä, esim. 10 % tai jopa vain esim. 5 % (tai allekin) kerrallaan aina kulloisestakin annoksesta (ei siis alkuannoksesta) ja ei seuraavaa vähennystä ennen kuin olo on tasaantunut edellisen jäljiltä.
Valitettavasti terveydenhuollossa ei osata tällä hetkellä yleensä ohjeistaa tällaiseen.
Sä lopetit tosi isosta annoksesta. 5 mg:lla on edelleen todella iso vaikutus reseptoritasolla eli käytännössä siitä nollille hyppääminen on aika isosta annoksesta seinään lopettamista eli ei ihme, että oli sit todella hankalaa sen jälkeen, etenkin kun vielä käyttöaikaa oli takana noin pitkään.
Monet myös joutuu käyttämään 15 vuoden käytön jälkeen vielä huomattavasti vuotta pidemmän ajan vieroittautuakseen lääkkeestä.
Hienoa, että onnistuit kuitenkin!!
Olen samaa mieltä, että on kyllä massiivine kansanterveydellinen ongelma, että niin massiivinen määrä ihmisiä on näillä lääkityksillä tällä hetkellä. Informoitua valintaa ei varmastikaan kovinkaan monella ollut ne aloittaessaan mahdollisuus tehdä.. (ainakaan sitä kautta, että kaiken olennaisen valinnan kannalta olennaisen informaation olisi terveydenhuollosta ennen aloituspäätöstä saanut.)
Tässä on tohtori Anders Sörensenin hahmotelma siitä, milaiselta oikeasti tietoon perustuva suostumus masennuslääkkeiden kohdalta näyttäisi:
https://madinfinland.org/anders-sorensen-milllainen-olisi-todellinen-tietoon-perustuva-suostumus-masennuslaakkeiden-kohdalla/
Joo, ehkä vedin liian nopeasti alas mutta kun lääkäri aikanaan sanoi, että näihin ei jää riippuvaiseksi. Helppo lopettaa, eikä vieroitusoireita tule kun pariksi päiväksi ja vain lieviä oireita. Todellisuudessa ne kesti kuukausia ja toi 2 ekaa kuukautta oli jotain aivan kamalaa.
Oman kokemuksen perusteella voin todeta, että varmasti 90% tai enemmän palaa käyttämään näitä lääkkeitä, koska vieroitus on rankka, varsinkin jos on kauan käyttänyt lääkettä.
Olisi varmasti pitänyt edetä vielä hitaammin. Alkutaso oli 20mg, josta tiputin reilussa vuodessa rauhakseen siihen 5mg.
Jotenkin ajattelin että olen tullut alaspäin tarpeeksi, jotta voin vaan lopettaa.