Anders Sørensen: Milllainen olisi todellinen tietoon perustuva valinta masennuslääkkeiden kohdalla?

Kirjoittanut: Anders Sørensen 31.7.2025

Kääntänyt: Laura Koskela

Artikkeli on julkaistu aiemmin ruotsiksi Mad in Sweden -sivustolla. Se on käännetty käännösohjelmalla ja tämän jälkeen tarkistettu. Ruotsinkielisenä teksti löytyy täältä. 

30. kesäkuuta vietettiin kansainvälistä psykiatristen lääkkeiden tietoon perustuvan suostumuksen päivää. Tämä herättää kysymyksen: mitä todellinen tietoon perustuva suostumus/informoitu valinta masennuslääkkeiden kohdalla oikeastaan tarkoittaisi – jos se todella heijastaisi olemassa olevaa tutkimustietoa lääkkeiden tehosta, riskeistä ja riippuvuudesta? Tanskalainen psykologi ja tutkija Anders Sørensen kuvaa valaisevassa artikkelissaan, miltä tällainen suostumuslomake voisi käytännössä näyttää.

30. kesäkuuta vietettiin kansainvälistä psykiatristen lääkkeiden tietoon perustuvan suostumuksen päivää liittyen psykiatrisiin lääkkeisiin (Psychiatric Drug Informed Consent Awareness Day). Se tarjoaa tilaisuuden pohtia, mitä potilaat saavat tietää (ja mitä he eivät saa tietää) ennen kuin heille kirjoitetaan masennuslääkeresepti ja/tai muita psykiatrisia lääkkeitä.

Kuvitellaanpa hetken aikaa tilannetta, jossa henkilö istuu lääkärin vastaanotolla ja saa todella mahdollisuuden tehdä tietoon perustuvan valinnan koskien sitä, haluaako hän aloittaa masennuslääkityksen vai ei. Hän saa tehdä valinnan koko sen kuvan perusteella, joka heijastaa tällä hetkellä olemassa olevaa tieteellistä näyttöä.

Tällainen tietoon perustuvan suostumuksen lomake voisi näyttää suunnilleen tältä:

Tietoon perustuvan suostumuksen lomake: Masennuslääkitys (esim. SSRI/SNRI)

Tämä lomake on luettava ja sen sisällöstä keskusteltava pätevän terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ennen lääkityksen aloittamista.

1. Lääkityksen tarkoitus

Tämä reseptilääke on kirjoitettu sellaisten oireiden hoitoon, jotka yhdistetään masennus ja/tai ahdistusdiagnooseihin. Masennuslääkkeet voivat lyhyellä aikavälillä vähentää joidenkin henkilöiden emotionaalisen kärsimyksen voimakkuutta, mutta ne eivät voi ratkaista emotionaalisen kärsimyksen perimmäisiä syitä.

Kutsumme niitä masennuslääkkeiksi (englanniksi antidepressants, ruotsiksi antidepressiva), mutta niissä ei ole mitään ”anti”-ominaisuutta. Lääkkeiden vaikutus ei kohdistu erityisesti masennukseen. Pikemminkin ne vaikuttavat laajasti ja epäspesifisesti mielialaan, tunteisiin, kognitioon ja fysiologiaan, minkä ihminen saattaa kokea tai saattaa olla kokematta kärsimystään helpottavana.

2. Tehokkuus

• Teollisuuden rahoittamat, puolueelliset, lyhytaikaiset kliiniset tutkimukset ovat tarjonneet näyttöä masennuslääkkeiden rajallisesta tehosta.
• Useimpien tutkimusten mukaan masennuslääkkeillä ei ole merkittävästi parempaa tehoa kuin lumelääkkeellä.
• Vasteprosentti hoitoon vaihtelee, ja on yleisempää, että potilas ei koe vastetta lääkkeen vaikuttaviin aineisiin kuin että hän kokee vastetta. Keskimäärin noin 15 potilasta sadasta kokee oireiden lieventymistä plasebo-vaikutuksen lisäksi.
• Lopuilla olo joko ei parane, oireet voivat pahentua tai heidän olonsa paraneminen johtuu muista kuin lääkkeen vaikuttavaan aineeseen liittyvistä tekijöistä, kuten lumevaikutuksesta, luonnollisesta paranemisesta, samanaikaisesta psykoterapiasta, sosiaalisesta tuesta, elämäntapojen muutoksista tai siitä tunteiden validoinnin kokemuksesta, jonka diagnoosin saaminen voi joillain saada aikaan.
• Oireiden lievittyminen voi alkaa 1–4 viikon kuluessa, mutta täysi vaikutus voi viivästyä – luultavasti siksi, että olon paraneminen johtuu usein muista tekijöistä kuin itse lääkityksestä, kuten muuttuneista elinolosuhteista, terapiatyöskentelystä tai lisääntyneestä tuesta.

3. Pitkän aikavälin tulokset

• Lääkkeiden pitkäaikaista käyttöä suositellaan usein kliinisessä käytännössä, mutta pitkäaikaisia positiivisia vaikutuksia tukevaa näyttöä ei ole.
• Useimmat satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (RCT) masennuslääkkeistä kestävät 6–12 viikkoa. Luotettavaa tietoa pitkäaikaisen (yli vuoden) käytön vaikutuksista on vain vähän, mikä vaikeuttaa todellisten pitkäaikaisten haittojen ja hyötyjen arviointia.
• Vaikka masennuslääkkeet voivat lievittää ja helpottaa oireita lyhyellä aikavälillä, pitkäaikainen käyttö voi paradoksaalisesti aiheuttaa päinvastaisen vaikutuksen. Joissakin pitkäaikaisissa tutkimuksissa – joita ylipäänsä olemassa vain harvoja – on havaittu, että ihmisillä, jotka eivät ole masennuslääkityksellä, on yleisesti ottaen vähemmän ”relapseja” (uusimisia) ajan mittaan kuin masennuslääkityksellä olevilla.
• Masennuslääkkeiden pitkäaikainen käyttö ei suojaa luotettavasti relapseilta/uusimisilta. Yhdessä suurimmista satunnaistetuista ylläpitohoidon tutkimuksista noin 40 %:lla masennus uusi vuoden kuluessa, vaikka he jatkoivat lääkityksen käyttöä lääkärin määräysten mukaisesti.

4. Vaikutusmekanismi

• Masennuslääkkeet toimivat turruttamalla tai vaimentamalla tunteitasi.
• Samalla tavalla kuin kipulääkkeet vaimentavat fyysistä kipua hoitamatta sen syytä, masennuslääkkeet voivat vähentää psyykkistä kipua ratkaisematta kuitenkaan sen lähdettä. Tunteisiin kohdistuvat vaikutukset voivat joko helpottaa tai aiheuttaa haittaa. Ajan myötä kykysi kokea niin positiivisia kuin negatiivisia tunteita voi heikentyä, mukaan lukien kyky tuntea syvään koettua iloa, rakkautta, motivaatiota, yhteyttä tai sisäistä motivaatiota. Nämä vaikutukset voivat häiritä ihmissuhteita, päätöksentekoa, itsetuntemusta ja terapeuttista itsereflektiota.
• Usein sanotaan, että masennus johtuu ”kemiallisesta epätasapainosta” (esimerkiksi alhaisesta serotoniinitasosta), mutta tutkimusnäyttö ei tue tätä teoriaa. Masennuslääkkeet eivät korjaa, oikaise tai paranna mitään tunnettua biologista poikkeamaa aivoissa.
• Tämän lääkkeen vaikutus ei ole samanlainen kaikille. Joillakin lääke voi lievittää kärsimystä. Toisille se voi aiheuttaa niin kutsuttuja paradoksaalisia vaikutuksia, kuten lisääntynyttä ahdistusta, levottomuutta, pakkomielteisiä ajatuksia, akatisiaa (sietämätöntä sisäistä levottomuutta), aivosumua tai entisestään heikentynyttä mielialaa.
• Jos koet, että lääke parantaa oloasi, voi olla hyödyllistä pohtia seuraavia asioita:
  – Kuinka lääke vaikuttaa sinuun emotionaalisesti, fyysisesti ja kognitiivisesti?
  – Mitkä näistä vaikutuksista tuntuvat hyödyllisiltä?
  – Mitkä tuntuvat hyödyttömiltä tai rajoittavilta?
  – Mitä ovat ne asiat, joiden suhteen koet vapauttavana, että sinun ei tarvitse olla niihin kontaktissa? Mitkä tunteistasi ovat sinulle vaikeimpia kestää?
  – Onko sinulla sisäisiä kokemuksia – ajatuksia, tunteita, haluja, ääniä, muistoja – jotka tuntuvat niin tuskallisilta, että yrität paeta niitä?
  – Onko siitä haittoja, että et tunne sitä, minkä tunteminen on vaikeaa/tuskallista?
• Jos koet, että lääke lievittää emotionaalista kipuasi, käytä tätä helpotusta hyväksesi – älä jää vain passiiviseen rooliin. Tilapäinen emotionaalinen helpotus voi olla arvokas tilaisuus tutkia kärsimyksesi syvempiä syitä; tutkia, millaisia ovat masennuksesi syyt. Mitä masennuksesi tai ahdistuksesi yrittää kertoa sinulle? Mitkä tarpeesi ovat tyydyttämättä? Minkälainen tarina piilee pinnan alla?

5. Haittavaikutukset

Masennuslääkkeet vaikuttavat reseptoreihin ja soluihin koko kehossa ja voivat siksi aiheuttaa monenlaisia haittavaikutuksia. Masennuslääkkeet aiheuttavat mm. seuraavanlaisia haittavaikutuksia:

• Pahoinvointi, päänsärky, väsymys, painonnousu, seksuaalinen toimintahäiriö (esimerkiksi libidon menetys, vaikeus saada orgasmi sekä SSRI-lääkityksen lopettamisen jälkeinen seksuaalinen toimintahäiriö eli PSSD), tunteiden turtuminen tai tylsistyminen, välinpitämättömyys, apatia, unettomuus, sedaatio, agitaatio, ahdistuneisuus, levottomuus, hikoilu, huimaus, suun kuivuminen, lisääntyneet itsemurha-ajatukset, ruoansulatuskanavan oireet (esimerkiksi ripuli, ummetus, vatsakipu), muistiongelmat, keskittymiskyvyn heikkeneminen, aivosumu, unihäiriöt (katkonainen uni, vilkkaat unet tai painajaiset), näköhäiriöt, lisääntynyt verenvuotoriski, mania tai hypomania, ym.
• Haittavaikutukset ovat usein voimakkaampia hoidon alkuvaiheessa, kun lääke alkaa vaikuttaa ja sen määrä lisääntyy elimistössä. Kun nämä alkuvaiheen oireet lieventyvät, se viittaa siihen, että elimistö on alkanut sopeutua lääkkeeseen – mikä voi aiheuttaa fysiologista riippuvuutta. Fysiologisen riippuvuuden muodostumisen vuoksi lääkkeen vähentäminen voi aiheuttaa vieroitusoireita ja tästä syystä lääkettä on tarpeen vähentää asteittain, kun siitä vieroittautuu.

6. Pitkäaikaisen käytön riskit ja haittavaikutukset

• tieto puuttuu

7. Vieroitusoireet ja lääkkeen lopettaminen

• Masennuslääkkeet – kaikki masennuslääkkeet – voivat olla vaikeita lopettaa.
• Vieroitusoireet voivat vaihdella lievää tai kohtalaista epämukavuutta aiheuttavista vakaviin tai jopa invalidisoiviin. Oireet voivat olla vaikeita, pitkäaikaisia ja ne tulkitaan usein virheellisesti masennuksen uusimiseksi/relapsiksi.
• Jos lääkkeen käyttö lopetetaan äkillisesti tai annostusta vähennetään liian nopeasti, vieroitusoireet voivat jatkua viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia.
• Monet kokevat vieroitusoireensa vaikeammiksi kuin alkuperäisen ongelmansa, johon lääke aloitettiin.
• Lääkkeen liian nopean vähentämisen seuraukset voivat muistuttaa sitä tilaa, johon lääkkeet alun perin aloitettiin, mikä luo perusteettomasti vaikutelman, että henkilö edelleen tarvitsisi lääkettä tai että henkilö ei olisi ollut valmis lopettamaan – kun tosiasiassa lääkkeen vähentäminen on saattanut olla yksinkertaisesti liian nopeaa, jotta keho olisi kyennyt sopeutumaan lääkemäärän vähenemiseen, mikä ilmenee vieroitusoireina.
• Vieroitusoireita ovat muun muassa:
  Unettomuus, unihäiriöt, sähköiskun kaltaiset tuntemukset, flunssan kaltaiset oireet, päänsärky, huimaus, pahoinvointi, ärtyneisyys, hikoilu, epävakaa kävely, tasapainohäiriöt, väsymys, parestesia (pistely, kihelmöinti, tunnottomuus, suom. huom.), lievä huimaus, tinnitus, pään sisällä kuultavat humina- tai suhinaäänet, anoreksia, ruokahaluttomuus, letargia, vilunväristykset, oksentelu, ahdistuneisuus, pelko, takykardia, näköhäiriöt, näön hämärtyminen, vapina, ataksia, painajaiset, ripuli, agitaatio, vatsakipu/-krampit, puutuminen, levottomuus, alakulo , emotionaalinen epävakaisuus, sekavuus, hengenahdistus, heikkous, väsymys, uneliaisuus, lihaskipu, hermosärky, makuaistin muutokset, kutina, myoklonus (lihasten pakkoliikkeet, suom. huom.), lihasjäykkyys, nykivät liikkeet, vapina, lihaskipu, kasvojen puutuminen, punoitus, vilkkaat unet, hypersomnia, jännittyneisyys, paniikki/äkillinen paniikkikohtaus, masennus, itsemurha-ajatukset, impulsiivisuus, aggressiivisuus/aggressiivinen käyttäytyminen, viha/vihapurkaukset, itkuisuus, mielialan vaihtelut, derealisaatio ja depersonalisaatio, näkö- ja kuuloharhat, desorientaatio, keskittymiskyvyn heikkeneminen, muistihäiriöt, sukupuolielinten yliherkkyys, ennenaikainen siemensyöksy, kouristukset, nivelkipu, silmien arkuus, levottomuus, pistely/kihelmöinti, parkinsonismi, ahdistuneisuus, eristäytyminen, hidas ajattelu, delirium, katatonia, kipu, infektiot, pahoinvointi, pyörtyminen, sydämentykytys, hypertensio, aivohalvauksen kaltaiset oireet, rintakipu, posturaalinen hypotensio, esofagiitti, nesteen kertyminen vatsaan, lisääntynyt suoliston tyhjeneminen, hyperestesia, kuumuuden ja kylmyyden tunne, kuumat aallot, kihelmöinti päänahassa, tahattomat lihasnykäykset, koordinaatio-ongelmat, toonis-klooniset kohtaukset, epäselvä puhe, keskittymisvaikeudet, hypomaniaa, euforia, epätodellisuudentunne, dysforia.
• Turvallinen lopettaminen pitkäaikaisen käytön jälkeen vaatii usein asteittaista vähentämistä kuukausien tai vuosien ajan, riippuen yksilöllisestä herkkyydestä ja takana olevasta käyttöajasta, jotta aivojen reseptorijärjestelmällä on mahdollisuus hitaasti sopeutua lääkkeen vähenemiseen kehossa.
• Useimmat lääkärit eivät ole saaneet koulutusta turvallisista vähentämismenetelmistä.
• Useimmat lääkärit ja hoitohenkilökunta eivät tiedä, kuinka erottaa vieroitusoireet alkuperäisen ongelman uusiutumisesta.
• Olemassa olevia tablettikokoja ei ole suunniteltu asteittaisen vähentämisen mahdollistamista ajatellen. Useimmat ihmiset joutuvat vähentämään annosta huomattavasti alle pienimmän lääkkeestä saatavilla olevan tablettikoon ennen kuin he voivat lopettaa lääkkeen kokonaan, mikä edellyttää tablettien puolittamista, leikkaamista, punnitsemista, liuottamista tai sekoittamista tms, jotta tarpeeksi pienien kertavähennysten tekeminen mahdollistuisi.

Yhteenveto

Jos päätät aloittaa masennuslääkityksen, sinun on hyvä tietää seuraavat seikat:

• voi olla, että lääke auttaa tai voi olla, että se ei auta
• jos se auttaa, se tarkoittaa todennäköisesti, että lääke on vaimentanut tai peittänyt oireita taustalla olevasta ongelmasta, joka todennäköisesti on edelleen olemassa
• lääkkeen lopettaminen voi olla vaikeaa ja vaatia vuosia kestävää asteittaista vähentämistä, mihin saattaa tarvita tukea
• pitkäaikainen käyttö saattaa vähentää täyden toipumisen mahdollisuuksia
• vieroitusoireet voivat olla vaikeusasteeltaan samankaltaisia tai jopa vaikeampia kuin alkuperäinen ongelma, johon lääke on aloitettu
• sinulla on oikeus kieltäytyä hoidosta ja selvittää minkälaisia muita vaihtoehtoja masennuksen tai ahdistuksen hoitamiseksi/helpottamiseksi on olemassa.

Keskustele lääkärisi tai terveydenhuollon ammattilaisen kanssa, jos sinulla on lisäkysymyksiä tai haluat keskustella tarkemmin erilaisista hoitovaihtoehdoista. Huomaa, että lääkärisi ei välttämättä ole täysin tietoinen tarjoamiensa lääkkeiden turvallisuudesta ja tehosta, koska tutkimuksen ja kliinisen käytännön välillä on tällä hetkellä aukkoja. Saat kattavampaa tietoa tästä lääkkeestä lukemalla kalliita ja vaikeaselkoisia tutkimusartikkeleita maksumuurin takana olevista lääketieteellisissä lehdissä – tai kääntymällä maallikoiden verkostojen puoleen, joissa tarjotaan usein syvällisempää ja ajantasaisempaa tietoa näistä lääkkeistä kuin mitä monilta lääkäreiltä saa.

Vahvistus

Olen lukenut tai minulle on luettu yllä oleva tieto ja minulla on ollut mahdollisuus esittää kysymyksiä. Ymmärrän masennuslääkehoidon mahdolliset hyödyt, haitat ja vaihtoehdot, mukaan lukien pitkäaikaisen käytön rajoitukset ja lääkkeestä vieroittautumisen mahdollisen haastavuuden. Ymmärrän myös, että tämä lääke on hyväksytty lyhytaikaisten kliinisten tutkimusten perusteella ja että sen pitkäaikaiset vaikutukset ovat edelleen suurelta osin tuntemattomia.

Potilaan allekirjoitus: ____________________ Päivämäärä: __________
Kliinikon allekirjoitus: ___________________ Päiväys: __________

Allekirjoittanut: Anders Sørensen

Alkuperäinen artikkeli
Sørensen, A. What Would True Informed Consent for Antidepressants Actually Look Like? (Crossing Zero, 30.6.2025).

HUOM: Anders Sørensenin vuonna 2025 julkaistusta kirjasta, josta löytyy informaatiota psykiatrisista lääkkeistä vieroittautumisesta, voit lukea englanniksi täältä.  

Anders Sørensen, https://crossingzero.substack.com/, Anders Sørensen on tanskalainen kliininen psykologi, tutkija ja kirjailija, jolla on tohtorin tutkinto psykiatriasta. Kliinisessä työssään hän keskittyy auttamaan ihmisiä vähentämään psykiatrisia lääkkeitä turvallisesti, asteittaisten, hyperbolisten vähentämismenetelmien avulla. Hän on kirjoittanut vuonna 2025 julkaistun kirjan Crossing Zero – The Art and Science of Coming and Staying Off Psychiatric Drugs.