Olen tehnyt mielenterveysasioista kaksi kantelua eduskunnan oikeusasiamiehelle, kaksi aluehallintovirastoon ja monta muistutusta lääkäreistä ja mielenterveyshoitajista. Olen valittanut kaltoinkohtelusta fyysisten sairauksien hoidossa sekä mielenterveysasioissa henkisestä väkivallasta. Yhteen muistutukseen tuli minulle edullinen ratkaisu. Kaikki muut valitukseni on katsottu aiheettomiksi.

Perustelut valitusteni hylkäyksille ovat: asia on vanhempi kuin kaksi vuotta, vaikea tutkia, tulee harvoin tällaisia kanteluita, olette saanut asialliset vastaukset kaikkiin aikaisempiin muistutuksiinne ja kanteluihinne.

Mielenterveydessä hoito kestää usein monta vuotta, jopa koko elämän. Aluksi sitä luottaa saamaansa hoitoon, koska omat tiedot ovat huonot. Voi viedä pitkänkin aikaa ennen kuin huomaa sopimattoman hoidon. Tämän takia valitusoikeus mielenterveysasioissa pitäisi olla pitempi kuin kaksi vuotta. Fyysiset sairaudet ovat erilaisia kuin psyykkiset.

Onnistuneen muistutuksen tein nopeasti tapahtuman jälkeen. Hoitotahon virheen näki helposti omakannasta. Terveyskeskuslääkäri ei uskonut, että polveni oli niin kipeä, että en pystynyt kävelemään. Menin yksityiselle ortopedille. Hän näki heti, että polveni oli turvonnut ja antoi kortisonipiikin. Polvi parani. Useassa tapauksessa lääkärit ovat ilmeisesti nähneet tiedoistani, että olen sairastanut psykoosin. Tämä tieto on vaikuttanut siten, että osaa fyysisistä vaivoistani on pidetty kuviteltuina ja minut on jätetty heitteille. Toiminnallisia häiriöitä lääkärit eivät usko.

Vääristä mielenterveyshoidoista olen valittanut monta kertaa. Näitä muistutuksia ja kanteluita ei uskota/myönnetä. Jos asiattomina pidettyjen valitusteni sisältöön on puututtu, on asiaa käsitelty vain diagnoositasolla. Diagnoosit eivät kerro juuri mitään. Virheet ja väärin kohtelut terveysasemien taholta löytyvät lääkärien ja hoitajien teksteistä. Luettuani paljon tekstejä vaikuttaa siltä, että hoitohenkilöstö ei lue toistensa kirjoituksia juuri lainkaan. Katsotaan vain diagnoosit ja kuka on hoitanut.

Kokemukseni mukaan hoitohenkilöstö on epärehellinen mielenterveyspotilaita kohtaan ja se aiheuttaa väärinkäsityksiä. Kaikissa kanteluissani on ollut kyse tästä. Minusta vaikuttaa siltä, että koulutuksessa opetetaan valehtelemaan psykoosin sairastaneille oman turvallisuuden takia. Minun tilanteessani siis henkilökunta on kanssani samaa mieltä, kun olemme vuorovaikutuksessa, mutta jälkeenpäin tehdäänkin päinvastoin.

Yksi ongelma on se, että terveysasemien työntekijät näyttelevät uskovansa psykoosin sairastaneen puheet. Ei potilaan pään sisään pääse. Potilas voi olla oikeassa. Tulee väärinkäsitys, kun potilas luulee hoitotahon ymmärtäneen ja uskoneen hänen sanansa, jotka ovat totta. Todellisuudessa hoitotaho pitää puhetta automaattisesti valheena, eikä millään tavalla yritä selvittää, puhuuko potilas totta vai ei.

Ymmärrän valehtelun ja näyttelemisen todella vaikeasti sairaalle ja aggressiiviselle potilaalle. En ymmärrä tuntemattomalle, asialliselle potilaalle. Terveyskeskuslääkärit, hoitajat ja asiakaspalvelu pelkäävät mielenterveyspotilaita. Jos potilas tekee hoitotaholle sellaisen kysymyksen, että se olettaa rehellisen vastauksen tekevän potilaan aggressiiviseksi, helpoin tapa päästä pinteestä, on valehdella vastaus, josta olettaa potilaan pitävän. Tällaisesta kiireellisestä, automaattisesta valehtelusta voi olla potilaalle kauaskantoiset, ikävät seuraukset. Olen törmännyt monta kertaa hoitohenkilöstön turhiin hätävalheisiin.

Ongelma valehtelussa ja näyttelemisessä on se, että lääkärit ja hoitajat sekä asiakaspalvelu eivät tunne potilasta. Jos tuntisivat, tietäisivät kenelle kannattaa valehdella, kenelle on oltava rehellinen. Osa lääkäreistä, joista olen joutunut kantelemaan, ei ole koskaan tavannut minua. Silti ennakkoasenne on ollut, että olen valehteleva mielenterveyspotilas. Asuin kauan paikkakunnalla, jonka terveysaseman hoitohenkilöstö tunsi minut. Siellä fyysiset sairauteni hoidettiin asiallisesti. Kun muutin toiselle paikkakunnalle, syrjintä alkoi. Kaikki psykoosin sairastaneet eivät ole samanlaisia. Tehdään virheitä myös diagnooseissa.

Muistutuksien ja kantelujen perusteella olen tullut siihen tulokseen, että julkinen sairaanhoito saa valehdella mielin määrin potilaalle, jolla on tai on ollut 112-koodi. Hoitotaho saa valehdella myös viranomaisille, koska kanteluja ei tutkita ja viranomiset uskovat aina hoitotahoa. Jos asia on viranomaisille vaikea, se ei voi olla perustelu sille, että kantelua ei tutkita. Kaikki valitukseni voidaan tutkia potilasasiakirjoista, mutta sitä ei jostain syystä tehdä.

Olen myös huomannut, että jos lääkäri tai hoitaja tekee potilaan kanssa keskustellessa virheen, hän peittää sen kirjauksissaan. Virhe menee tavalla tai toisella potilaan tappioksi. Olen tehnyt monta korjauspyyntöä omakannan teksteihin. Yleensä olen saanut tekstit korjatuiksi.

Mitä pitäisi tehdä? Koulutus, tiedon levittäminen ja avoin keskustelu mielenterveysasioista on edellytys parempaan kehitykseen. Lääkärikoulutuksessa tulisi painottaa, että on olemassa ohimenevä reaktiivinen psykoosi. Yleinen ilmapiiri psykoosia ja skitsofreniaa kohtaan tulisi saada suopeammaksi. Kuinka moni psykoosin sairastanut on aggressiivinen, vaarallinen ja patologinen valehtelija?

Sairaaloiden psykoosiosastot pitäisi saada väljemmiksi ja miellyttävämmiksi. Nykyinen laitoshoito ahtaissa tiloissa on säilyttävää lääkehoitoa, leimaavaa ja epäempaattista. Tarvittaisiin potilasta arvostavaa asennetta. Mielenterveyden keskusliitto voisi pitää potilaille kursseja, joilla opetetaan kirjoittamaan muistutuksia ja kanteluja.

Toivon, että lääkärit, hoitajat, potilaat ja muut asiasta kiinnostuneet ihmiset aloittavat rohkeasti ja avoimesti keskustelun mielenterveysasioista. Potilaiden on syytä tulla tasavertaisemmiksi hoitohenkilöstön kanssa.

JAA
Edellinen artikkeliMitä psykoosien psykososiaalinen hoito ei tarkoita?
Seuraava artikkeliAsiakaspalautetta psykiatrialle
Filosofian maisteri, biologi, nykyinen vanhuuseläkeläinen. Oma historia mielenterveysongelmista: kolmannen lapsen syntymän jälkeen diagnosoitiin raskauden jälkeinen psykoosi. Myöhemmin päädyin ajattelemaan asioita erilaisista näkökulmista ja olen käynyt tilannettani läpi muutaman lääkärin ja psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa todeten, että kyseessä oli todennäköisesti uupumus. Myös kelakortistani on poistettu 112-koodi. Harrastan kirjoittamista ja luontokuvaamista.

1 KOMMENTTI

  1. Agressiivisia, vaarallisia patologisia valehtelijoita psykoosin kokeneissa luultavasti vähemmän kuin keskivertoväestössä, sen sijaan niitä vaarallisia patologisia valehtelijoita saattaakin löytyä paljon vallan kuvioissa olevilta…

JÄTÄ VASTAUS