Olen tehnyt mielenterveysasioista kaksi kantelua eduskunnan oikeusasiamiehelle, kaksi aluehallintovirastoon ja monta muistutusta lääkäreistä ja mielenterveyshoitajista. Olen valittanut kaltoinkohtelusta fyysisten sairauksien hoidossa sekä mielenterveysasioissa henkisestä väkivallasta. Yhteen muistutukseen tuli minulle edullinen ratkaisu. Kaikki muut valitukseni on katsottu aiheettomiksi.
Perustelut valitusteni hylkäyksille ovat: asia on vanhempi kuin kaksi vuotta, vaikea tutkia, tulee harvoin tällaisia kanteluita, olette saanut asialliset vastaukset kaikkiin aikaisempiin muistutuksiinne ja kanteluihinne.
Mielenterveydessä hoito kestää usein monta vuotta, jopa koko elämän. Aluksi sitä luottaa saamaansa hoitoon, koska omat tiedot ovat huonot. Voi viedä pitkänkin aikaa ennen kuin huomaa sopimattoman hoidon. Tämän takia valitusoikeus mielenterveysasioissa pitäisi olla pitempi kuin kaksi vuotta. Fyysiset sairaudet ovat erilaisia kuin psyykkiset.
Onnistuneen muistutuksen tein nopeasti tapahtuman jälkeen. Hoitotahon virheen näki helposti omakannasta. Terveyskeskuslääkäri ei uskonut, että polveni oli niin kipeä, että en pystynyt kävelemään. Menin yksityiselle ortopedille. Hän näki heti, että polveni oli turvonnut ja antoi kortisonipiikin. Polvi parani. Useassa tapauksessa lääkärit ovat ilmeisesti nähneet tiedoistani, että olen sairastanut psykoosin. Tämä tieto on vaikuttanut siten, että osaa fyysisistä vaivoistani on pidetty kuviteltuina ja minut on jätetty heitteille. Toiminnallisia häiriöitä lääkärit eivät usko.
Vääristä mielenterveyshoidoista olen valittanut monta kertaa. Näitä muistutuksia ja kanteluita ei uskota/myönnetä. Jos asiattomina pidettyjen valitusteni sisältöön on puututtu, on asiaa käsitelty vain diagnoositasolla. Diagnoosit eivät kerro juuri mitään. Virheet ja väärin kohtelut terveysasemien taholta löytyvät lääkärien ja hoitajien teksteistä. Luettuani paljon tekstejä vaikuttaa siltä, että hoitohenkilöstö ei lue toistensa kirjoituksia juuri lainkaan. Katsotaan vain diagnoosit ja kuka on hoitanut.
Kokemukseni mukaan hoitohenkilöstö on epärehellinen mielenterveyspotilaita kohtaan ja se aiheuttaa väärinkäsityksiä. Kaikissa kanteluissani on ollut kyse tästä. Minusta vaikuttaa siltä, että koulutuksessa opetetaan valehtelemaan psykoosin sairastaneille oman turvallisuuden takia. Minun tilanteessani siis henkilökunta on kanssani samaa mieltä, kun olemme vuorovaikutuksessa, mutta jälkeenpäin tehdäänkin päinvastoin.
Yksi ongelma on se, että terveysasemien työntekijät näyttelevät uskovansa psykoosin sairastaneen puheet. Ei potilaan pään sisään pääse. Potilas voi olla oikeassa. Tulee väärinkäsitys, kun potilas luulee hoitotahon ymmärtäneen ja uskoneen hänen sanansa, jotka ovat totta. Todellisuudessa hoitotaho pitää puhetta automaattisesti valheena, eikä millään tavalla yritä selvittää, puhuuko potilas totta vai ei.
Ymmärrän valehtelun ja näyttelemisen todella vaikeasti sairaalle ja aggressiiviselle potilaalle. En ymmärrä tuntemattomalle, asialliselle potilaalle. Terveyskeskuslääkärit, hoitajat ja asiakaspalvelu pelkäävät mielenterveyspotilaita. Jos potilas tekee hoitotaholle sellaisen kysymyksen, että se olettaa rehellisen vastauksen tekevän potilaan aggressiiviseksi, helpoin tapa päästä pinteestä, on valehdella vastaus, josta olettaa potilaan pitävän. Tällaisesta kiireellisestä, automaattisesta valehtelusta voi olla potilaalle kauaskantoiset, ikävät seuraukset. Olen törmännyt monta kertaa hoitohenkilöstön turhiin hätävalheisiin.
Ongelma valehtelussa ja näyttelemisessä on se, että lääkärit ja hoitajat sekä asiakaspalvelu eivät tunne potilasta. Jos tuntisivat, tietäisivät kenelle kannattaa valehdella, kenelle on oltava rehellinen. Osa lääkäreistä, joista olen joutunut kantelemaan, ei ole koskaan tavannut minua. Silti ennakkoasenne on ollut, että olen valehteleva mielenterveyspotilas. Asuin kauan paikkakunnalla, jonka terveysaseman hoitohenkilöstö tunsi minut. Siellä fyysiset sairauteni hoidettiin asiallisesti. Kun muutin toiselle paikkakunnalle, syrjintä alkoi. Kaikki psykoosin sairastaneet eivät ole samanlaisia. Tehdään virheitä myös diagnooseissa.
Muistutuksien ja kantelujen perusteella olen tullut siihen tulokseen, että julkinen sairaanhoito saa valehdella mielin määrin potilaalle, jolla on tai on ollut 112-koodi. Hoitotaho saa valehdella myös viranomaisille, koska kanteluja ei tutkita ja viranomiset uskovat aina hoitotahoa. Jos asia on viranomaisille vaikea, se ei voi olla perustelu sille, että kantelua ei tutkita. Kaikki valitukseni voidaan tutkia potilasasiakirjoista, mutta sitä ei jostain syystä tehdä.
Olen myös huomannut, että jos lääkäri tai hoitaja tekee potilaan kanssa keskustellessa virheen, hän peittää sen kirjauksissaan. Virhe menee tavalla tai toisella potilaan tappioksi. Olen tehnyt monta korjauspyyntöä omakannan teksteihin. Yleensä olen saanut tekstit korjatuiksi.
Mitä pitäisi tehdä? Koulutus, tiedon levittäminen ja avoin keskustelu mielenterveysasioista on edellytys parempaan kehitykseen. Lääkärikoulutuksessa tulisi painottaa, että on olemassa ohimenevä reaktiivinen psykoosi. Yleinen ilmapiiri psykoosia ja skitsofreniaa kohtaan tulisi saada suopeammaksi. Kuinka moni psykoosin sairastanut on aggressiivinen, vaarallinen ja patologinen valehtelija?
Sairaaloiden psykoosiosastot pitäisi saada väljemmiksi ja miellyttävämmiksi. Nykyinen laitoshoito ahtaissa tiloissa on säilyttävää lääkehoitoa, leimaavaa ja epäempaattista. Tarvittaisiin potilasta arvostavaa asennetta. Mielenterveyden keskusliitto voisi pitää potilaille kursseja, joilla opetetaan kirjoittamaan muistutuksia ja kanteluja.
Toivon, että lääkärit, hoitajat, potilaat ja muut asiasta kiinnostuneet ihmiset aloittavat rohkeasti ja avoimesti keskustelun mielenterveysasioista. Potilaiden on syytä tulla tasavertaisemmiksi hoitohenkilöstön kanssa.
-Hanne
Agressiivisia, vaarallisia patologisia valehtelijoita psykoosin kokeneissa luultavasti vähemmän kuin keskivertoväestössä, sen sijaan niitä vaarallisia patologisia valehtelijoita saattaakin löytyä paljon vallan kuvioissa olevilta…
Kyllä se ikävä kyllä menee niin ,että jos kerran saat psykoosi/skitsofrenia diagnoosin sinne terveydenhoidon kirjoihin, niin vaikka se olisi aina ollut väärä diagnoosi, niin sitä on mahdotonta saada koskaan poistetuksi tai muutetuksi.
Itsellä on kokemuksia siitä ,miten väärän skitsofrenia diagnoosin saatuani, kohteluni on ollut sekä psykiatriassa ,että fyysisen sairaanhoidon parissa ala-arvoisen huonoa ja jopa halveksuvaa minua kohtaan.
Suomessa näyttää olevan tilanne ,että sen jälkeen kun ihminen on saanut skitsofrenia diagnoosin, ei hän todennäköisesti tule muuta hoitoa saamaan loppuelämänsä aikana kuin psykoosi-lääkkeiden tuputtamista.
Kerran kun olet saanut skitsofrenia diagnoosin , suhtatuvat lääkärit ja hoitajat sinuun kuten vakavasti kuoleman sairaaseen ihmiseen jolle on annettu hoito-ja elvytyskielto.
Tuli mieleen ,että ihminen jolle on annettu skitsofrenia diagnoosi on lääkärien mielestä sen jälkeen arvoton ihmisraunio jolle saa tarjota vain ennenaikaisen kuoleman tuovan psykoosilääkityksen, eli he kyllä tietävät psykoosilääkityksen tuovan ennenaikaisen kuoleman , eli ainoa asia mitä he tarjoavat on jonkinlaista psykoosilääkkeillä aiheutettavaa eutanisiaa tai eugeniikkaa.
Aika hurjaa 2020-luvun hyvinvointi valtiossa joka on valittu maailman onnellisimmaksi maaksi elää.
Joku tässä ei täsmää…joku valehtelee ja paljon.
Hei,
Kannattaisko meidän kirjoittaa jonnekin yhteinen juttu?
Hei, olen niin samaa mieltä. Tosiasiassa terveydenhuolto välttelee perinnöllisten ja kallishoitoisten sairauksien hoitoa ohjaamalla ihmiset ja etenkin nuoret jo aikaisessa vaiheessa psykiatrian hoitoon. Onhan se halvempaa hoitaa 8€ pillerillä kuin kalliimmilla tuhansia maksavilla lääkkeillä, joka oikeasti parantaisivat sairaudet kokonaan. Fyysisiä sairauksia, joka aiheuttavat esim. Psykoosinkaltaisia oireita on olemassa todella monia, mutta onko yhtäkään mielenterveyspotilasta tutkittu fyysisesti ? Psykoosinkaltainen tila johtuu useimmiten maksan tuottamista myrkyllisistä entsyymeistä ja se taas johtuu jostain fyysisestä sairaudesta, DNA mutaatiosta tai lääkkeen aiheuttamasta tilasta. Jos mielenterveyspotilaita on tutkittu fyysisellä puolella, tutkimukset tehdään väärin ja syyksi sanotaan, että sairaudet on niin harvinaisia ja leikitään, ettei niitä osata diagnosoida. Omasta mielestä tästä tukisi tehdä tutkintapyyntö Poliisille ja perään yhteiskanne, jonka avulla selvitettäisiin perinpohjin, miten syvälle terveydenhuoltoon nämä ohjeet on juurrutettu. Olen mukana 😃
Lääkärit valehtelevat uskomattoman paljon. En ymmärrä miksi? Onko se vanhaa kulttuuria? Vai nautintoa toisten kiusaamisesta?
Lääkärit valehtelevat myös mielialapuolella. Tunnistin jutusta edellisen terveyskeskuslääkärin tapaamisen, josta mietin nyt tehdäkö huomautuksen. Todellakin hyvä idea jutun kirjoittajalta, että järjestettäisiin kurssi, jossa kanteluita ym opetetaan tekemään. Seuraamuksilla lääkäreiden käytös muuttuisi paremmaksi.
Ongelma lääkärin valheesta sanomisessa on pelko leimautumisesta ja sitä myötä tulojen ja hoidon loppumisesta. Lisäksi dianoosiini liittyy paljon ennakkoluuloja. Epävakaa persoonallisuus eli ns hankala ihminen. Pelkään, että jos kertoisin tapahtuneesta, saisin vielä huonompaa kohtelua. Lisäksi minulla ei ole todisteita.
Lääkäri oli tuolloin mieli kielin tapaamisessa, mutta sen lopulla kirjoitti B-lausuntoon tavoitteeksi sellaisen mistä me ei oltu puhuttu. Kyse on työtoimintaan palaamisesta, johon kuntoni ei nyt riitä.
Vuosi sitten oli minulle jokapäiväistä työtoiminnan normia itkeä vessassa pahaa oloa ja kaaosta. Vapaa-aikaa ei ollut, koska olin työpäivien jäljiltä rikki ja hyvin stressaantunut. Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko, ja en halua enää ikinä kokea samaa helvettiä kuin tuolloin. Lääkärin tapaamisen jälkeen olen pelännyt ensi syksyä.
Huomasin epätoden lauseen vasta ulkona. Hän laittoi sen passiivissa, joilloin syntyy vaikutelma että kyse on myös minun tahdostani elämäni suhteen. Lausunto meni suoraan Kelalle eli minulle ei ollut mahdollista huomattaa siitä.
Psykiatrisissa asioissa lääkärin nähdessäni haluan juosta karkuun huoneesta, mutta pakotan itseni pysymään paikallani. Pelko rahahuolista ja mielivallasta tekee minut kohteliaaksi ja hyvin harkitsevaksi. Lääkäreillä ei ole samanlaisia pakotteita käyttäytyä kunnolla. Ja lopputulos on joskus se, mistä jutussa puhutaan ja mitä itsekin koin. Väkivalta alemmassa asemassa olevaa kohtaan.
Koen että lääkäri pelaa minun elämälläni, joutumatta itse kantamaan seurauksia. Yhteiskunnallinen epätasa-arvo liittyy myös asiaan. On hyvin epätodennäköistä, että lääkäri olisi joutunut kokemaan niin paljon vaikeita asioita lapsesta aikuisuuteen kuin minä. Tuntuu pahalta tietoisuus siitä, että samaan aikaan tänä aamuna kun minä raivosin peilille asioita, jotka haluaisin puoskarille teroittaa, hän todennäköisesti viettää etuoikeutettua ja turvattua keskiluokkaista elämää, johon hän saa isot rahat moraalittomasta toiminnasta. Tuommoista ei tietenkään kannata miettiä tai tulee entistä kaoottisempi olo, mutta totta se on silti.
Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi
-Raamattu, 10 käskyä.
Toimi yhteistyössä potilaan kanssa ja kunnioita hänen itsemääräämisoikeuttaan
– potilaslaki ja lääkärinvala.