Me Naiset: Tanjalla todettiin skitsofrenia kun esikoinen täytti vuoden

2
345

Tuntuu, ettei meillä ymmärretä ihmisen psyykettä ja fysiologiaa oikein ollenkaan, kun tällainenkin tapaus on kroonistettu mielen sairaudeksi. Sinänsä tietysti hienoa, että tarina on uskallettu kertoa. Hienoa olisi myös, jos yhtä lailla jaettaisiin tarinoita, kuinka näistä on selvitty, lähdetty kohti parantumista. Heitä tai meitä nimittäin on. Ei se ole helppo tie, mutta paranemisen ja lääkkeettömyyden edellyttämä työ palkitsee.

Tämän jutun esimerkki siitä, että haastateltava alkoi pelkäämään pommia matkalaukussa, on ihan ymmärrettävä pelko, kun ottaa huomioon nykymaailman menon. Eri asia on, miten sen pelon antaa hallita itseään, antaako sen laajeta päässä suhteettomiin mittasuhteisiin vai ei ja vaikka antaisikin, opetteleeko hiljalleen hallitsemaan sitä. Pienet lapsethan pelkäävät kaikenlaista ja ne pelot kasvavat välillä valtaviksi. Miksei aikuisellakin voi käydä niin ja pitääkö sen olla se merkki sairaudesta?

Jos kaikki ihmiset alkaisivat kertomaan ja huolehtimaan siitä, mitä kaikkea erikoista on mielessä liikkunut eri elämänvaiheissa, niin skitsofrenia olisi varsin yleinen. Sanoisin, että sairauden kroonistuminen on merkittävästi kiinni siitä, kuinka paljon pelkää ajatuksiaan ja kuinka vahvasti uskoo, että ne ovat sairautta. Helposti niitä toki pelkää, kun ajatukset voivat olla uusia, vieraita ja pelottaviakin. Mutta sen sijaan, että jää niitä pelkäämään ja ohjelmoi limbisen järjestelmänsäkin reagoimaan, siis tavallaan toimimaan itsenäisesti, voisimme opetella suhtautumaan niihin eri tavalla, muuttaa ajatteluamme, ajatuksiin liittyviä assosiaatioita ja rentoutua. Ja tämän kaiken ohella hylätä uskomus pysyvästä sairaudesta.

Sen jälkeen voi ehkä alkaa pelkäämisen sijaan nauttia ajattelu- ja kuvittelukyvystään. Nimittäin, eikö se ole ihan hyvä kyky, jos vaikka pystyy esimerkiksi yhdestä matkalaukusta virikkeen saaneena kuvittelemaan 100 mahdollista reittiä melkein maailmanloppuun asti?

https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/ihmiset/tanjalla-todettiin-skitsofrenia-kun-esikoinen-taytti-vuoden

JAA
Edellinen artikkeliKirjepostia 16.6.2019
Seuraava artikkeliPsykiatrian perusongelmia
Mielenterveyden pulmien omakohtaisen kokemisen myötä olen ryhtynyt tekemään töitä sen eteen, että suhtautumistapamme ja hoitokäytäntömme muuttuisivat. Olen kahden pienen lapsen äiti ja entinen diplomi-insinööri.

2 KOMMENTIT

  1. Törmäsin tähän sinun artikkeliin ja en voinut olla ihmettelemättä, miten pystyt yhden lehtijutun perusteella toteamaan, ettei ko. Henkilö oikeasti sairasta skitsofreniaa?

    Minä olen tuo henkilö, josta tuossa jutussa kirjoitetaan. Ja minun sairaus on tosi, hieman loukkaa miten jutussa vähättelet sitä. Kun et itseasiassa tiedä murto osaakaan siitä, minkälaisen matkan olen kulkenut. Se ei ole ollut todellakaan helppo, mutta tieto omasta sairaudestani on helpottanut, kun olen alkanut ymmärtämään, miksi tunnen ja ajattelen, toimin näin.
    Se matka tähän pisteeseen on ollut äärettömän pitkä ja raskas, harhoineen kaikkineen, ja se ei valitettavasti tästä lehtijutusta nyt ilmeisesti välittynyt.
    Sanon vaan että kukaan ei voi todeta, ettei toisen ihmisen sairaus ole tosi, jos ei itseasiassa tiedä koko jutusta juuri mitään.

    • En missään kohdassa sano, etteikö sairautesi oireineen olisi tosi. Enkä sitäkään, ettei matkasi olisi ollut todella vaikea. Ymmärrän senkin, että tieto sairaudesta auttaa ymmärtämään miksi tunnet, ajattelet ja toimit niin kuin teet. Olin itsekin siinä pisteessä, mutta en vaan halunnut jäädä siihen ymmärrykseen itsestäni, vaan ajattelin, että voin opetella toimimaan toisin. Ei ollut sekään helppo tie, etenkään kun siihen ei oikein saanut tukea. Tekstin pointti ei ole mitätöidä sairauttasi tai kokemustasi, vaikka niin ehkä ymmärrettävästi koet. Tarkoitukseni on sanoa, että erilaisella suhtautumisella ja avulla sen ei tarvitsisi olla krooninen sairaus ja siitä voi kokonaan parantua. Jos et itse ole tätä mieltä, niin joku muu samankaltaisilla kokemuksilla voi kuitenkin kokea, ja kokeekin, asian samoin kuin minä.

JÄTÄ VASTAUS