”Kaikkien lääkäreiden täytyy käydä täydennyskoulutuksissa. Suomessa täydennyskoulutuksen maksavat ja tuottavat lääkefirmat. Niinpä lääkäreiden perustieto lääkkeiden vaikutuksista on lääkefirmojen tilaisuuksista. Eivätkä lääkefirmat niitä tilaisuuksia sen takia tee, että ne kertoisivat objektiivista tietoa, vaan se on heidän markkinointiaan. Eivät lääkärit pahaa tarkoita, mutta lääkärit elävät lääketehtaiden kanssa koko ajan. Sitoudut lääkkeisiin ja vakuutat ihmisiä siitä. Minäkin olen vakuuttanut ihmisiä:’Muista syödä ne lääkkeet vaan niin kyllä ne alkavat jossakin vaiheessa vaikuttamaan.’ Niin kuuluu hyvän psykologinkin sanoa kaikille, enkä koskaan miettinyt sitä, ennen kuin aloin miettimään sitä.”

 

Haittavaikutusten loputon lista

 

Psykologi Aku Kopakkala on kirjoittanut kirjan Masennus – suuri serotoniinihuijaus, joka kertoo masennuksesta, mielialalääkkeiden haittavaikutuksista, tutkimuksista, vieroitusoireista ja riippuvuudesta. Kopakkala on toiminut psykologian alalla 30 vuotta monipuolisissa tehtävissä, kirjoittanut useita kirjoja masennuksesta ja kouluttanut alan työntekijöitä. Masennus – suuri serotoniinihuijaus -kirjassaan Kopakkala kirjoittaa SSRI -mielialalääkkeistä, serotoniin takaisinoton estäjistä, joiden on yksinkertaisesti sanottuna tarkoitus lievittää masennusta lisäämällä serotoniinin määrää. SSRI -mielialalääkkeet ovat laajassa käytössä, ja niitä määrätään hyvin nuorillekin potilaille haittavaikutusten loputtomasta listasta huolimatta. Haittavaikutuksiin kuuluvat  esimerkiksi itsemurha-alttius, ahdistus, sydämentykytys, motorinen levottomuus, vatsavaivat, pahoinvointi, huimaus, vapina, kouristukset, seksuaalisen toiminnan häiriöt, kuten orgasmikyvyttömyys ja haluttomuus.

”Selkein vaikutus on, että 96 prosentilla lääkkeitä käyttävistä ihmisistä seksuaalinen halukkuus, kyky kiihtymykseen tai kyky orgasmiin katoaa tai ainakin heikkenee. Lääke yleensä heikentää tuntoherkkyyttä varsinkin genitaalialueilla. Se vaikuttaa toki paljon vatsan toimintaankin: serotoniinireseptoreita on eniten suolistossa”, Kopakkala kertoo.

SSRI-mielialalääkkeitä käyttää silti Suomessa puoli miljoonaa ihmistä, joista 100 000 on käyttänyt lääkkeitä yli 10 vuotta. Käyttäjien lisäksi käyttöalue on laaja. Kopakkalan mukaan lääkkeitä käytetään ahdistukseen, paniikkiin, pelkoihin ja naisten pms-oireisiin:”Ei sillä, että niitä olisi varsinaisesti hyväksytty sellaiseen käyttöön, mutta samoja aineita ja tabletteja tulee eri värisinä ja eri muotoisina riippuen siitä, mihin käyttöön lääkäri niitä määrää.”

 

Elämä muovikääreessä

 

Väkisinkin herää kysymys, miksi lääkkeitä määrätään ja käytetään. Aku Kopakkala vastaa: ”Eri tavoite eri tahoilla. Lääketehtaan tavoite on tuottaa rahaa. Sairastuneiden tavoitteena taas on saada helpotusta oireisiinsa. Lääkkeet katkaisevat kokemuksesta syvimmät alhot ja parhaat huippuhetket. Monet potilaat kertovat, että syntyy kokemus siitä, että on muovikääreessä. Asiat eivät tunnu niin rankoilta. Monet ihmiset kertovat, että lääkkeet helpottivat esimerkiksi työssäkäymistä. Tavoitteena on, että elämä ei tuntuisi niin voimakkaasti miltään. Ei voida estää vain joitakin tunteita katoamasta. Se vähentää kaikkien tunteiden intensiteettiä. Se on niiden hyvä ja huono puoli. Eivät lääkkeet varsinaisesti paranna masennusta, mutta sen kokemuksen: jos elämä on rankkaa, puoliso rääkkää tai koulukaverit kiusaavat niin he kiusaavat edelleenkin, mutta enää ei välitä niin paljon siitä.”

Riippuvuudesta

 

Kopakkalan mukaan haittavaikutuksia todella on, ne ovat jopa vaarallisia ja pysyviä, vaikka lääkäri ei aina niitä määrätessään mainitse kuin hetkellisen huimauksen ja pahoinvoinnin. Lääkkeiden aiheuttama riippuvuus tuntuu kuitenkin olevan vielä vaietumpi aihe sekä lääkäreiden, tutkijoiden että käyttäjien taholta. Riippuvuutta voi psykoaktiivisten aineiden kohdalla olla kahdenlaista: fysiologista ja psykologista. Fysiologinen on sitä, että lääkkeen käyttöä ei voi kohtuullisen helposti lopettaa, sillä vieroitusoireet ovat vaikeita ja keho on sopeuttanut toimintojaan tasapainotilan saavuttamiseksi. Keho on siis vähentänyt omaa serotoniinituotantoaan ja serotoniinin vastaanottajia eli reseptoreita. Psykologiseen riippuvuuteen ei liity vieroitusoireita, mutta lääkkeen käyttö on tottumus, käyttö on osa identiteettiä ja käytön lopettaminen siksi pelottaa. Kopakkala perustaa kaikki väitteensä tieteellisiin tutkimuksiin, tieteellisiin artikkeleihin ja satoihin kohtaamiensa potilaiden kertomuksiin. Myös oikeudenkäynnit, joita lääkeyhtiöt ovat käyneet aiheuttamistaan lääkeriippuvuuksista, vahvistavat Kopakkalan väitteet.

”Lääkkeet aiheuttavat riippuvuutta. Siitä on tieteellisesti olemassa yksimielisyys, ei kukaan tutkija lähtisi väittämään, etteivät ne aiheuta riippuvuutta. Ne eivät aiheuta pahaa riippuvuutta kaikilla, ja se tekee asian vähän mystiseksi. Tutkimuksissa katsotaan sitä, kuinka monelle on tullut riippuvuus, kun tehdään lääkekokeita. Riippuvuutta testaavat lääkekokeet kuitenkin kestävät yleensä 6 viikkoa tai 8 viikkoa. Monet käyttävät lääkettä Suomessa vuosikymmeniä – mitä pidempään lääkettä käyttää sitä vahvempi on lääkeriippuvuus. Lyhytaikaisessa käytössä näyttää, että riippuvuutta tulee vähän lääkkeestä riippuen.”

Kopakkala kertoo esimerkin:”Cymbalta, joka ei ole SSRI vaan SRNI, on ehkä eniten käytetty, ja siitä on olemassa selviä tutkimustuloksia. Lääkefirma Eli Lilly, joka itse valmistaa tätä, on tehnyt 2003 tutkimuksen, jossa puolet ihmisistä melko lyhyenkin käytön jälkeen sai rankkoja vieroitusoireita ja tutkijat julkaisivat tästä tieteellisen artikkelin. Lääkettä kuitenkin alettiin markkinoimaan sen jälkeen. Voi tuntua omituiselta, että jos on havaittu että puolelle ihmisistä se aiheuttaa rankkoja vieroitusoireita ja riippuvuutta, sitä silti markkinoidaan, mutta tieteellisiä julkaisuja lukevat yleensä kirjoittajat ja heidän äitinsä,’’Kopakkala naurahtaa,’’ Lääkkeen valmistaja ilmoitti, että lääke tuottaa riippuvuutta joukolle, joka on suurempi tai yhtä suuri kuin yksi prosentti. Tämä kerrottiin lääkäreille ja tämä luki purkin kyljessäkin. Ja sehän on totta: todennäköisyys, että se aiheuttaa riippuvuusoireita on suurempi tai yhtä suuri kuin yksi prosentti, koska se on vähintään viisikymmentä, joten se on myös suurempi kuin yksi prosentti. Mutta se johtaa väärään mielikuvaan ja tästä käytiin oikeutta ja riippuvaisia ihmisiä Cymbaltaan oli paljon.”

Kopakkala kertoo, että lääkefirma Eli Lilly voitti oikeudenkäynnin USA:ssa useissa osavaltioissa, kunnes vuoden 2016 vaihteessa sopi kantajien kanssa ja maksoi satoja miljoonia korvauksia heille:”Eli Lilly voitti, koska se sanoi, että se mitä he sanovat on markkinointia, viestintää ja mainosta ja jokainen ihminen ymmärtää, että lääketehtaan ilmoitukset ovat mainosta, eikä heitä voi syyttää siitä että ne mainostavat tuotteitaan. Ainakin lääkäreiden pitäisi koulutettuina asiantuntijoina tietää, ettei Eli Lillyn sanomiseen ole mitään luottamista.”

 

Iso osa tulee riippuvaiseksi

 

Kopakkalan mukaan on pääteltävissä, että iso osa käyttäjistä tulee riippuvaiseksi tästä lääkkeestä :”Näyttää siltä, että sitä todennäköisemmin tulee riippuvaiseksi mitä pidempään käyttää. Suomessa yli 100 000 ihmistä on käyttänyt yli 10 vuotta Kelan tilastojen mukaan. Yleensä kun ihminen yrittää mutta ei onnistu lopettamaan, tulee hirveitä oloja ja lääkäri päättelee, että alkuperäinen sairaus on tullut takaisin. Ihminen tarvitsee lääkettä edelleenkin. Se ei mene niin’’, Kopakkala selventää,’’ Mikä tahansa psykoaktiivinen aine aiheuttaa muutoksia. Kun serotoniinin takaisinotto estetään niin, vastaavasti se oma serotoniinituotanto alkaa vähetä: mitä enemmän sinne serotoniinia tuotetaan, sitä enemmän oma tuotanto vähenee ja sitten myös reseptorien, jotka ottavat serotoniinia vastaan, määrä vähenee myös. Mikä tahansa psykoaktiivinen aine onkaan, keho pyrkii taistelemaan sitä vastaan, normalisoimaan tilaa niin ettei mikään muutosta tapahtuisi. Keho pyrkii muuttamaan sitä toimintatapaa ja nimenomaan omaa tuotantoaan ja omaa reseptorien määrää, että se kestäisi sen. Ja sen takia aluksi kun käyttää näitä, tulee paha olo koska keho taistelee sitä vastaan. Jossakin vaiheessa keho saavuttaa tasapainotilan, kun oma serotoniinituotanto on laskenut ja reseptorien määrä vähentynyt. Ja kun ihminen lopettaa lääkkeiden käytön, silloin tulee serotoniininpuute. Ei serotoniininpuutetta ole havaittu koskaan ihmisillä, jotka masentuvat ensimmäisen kerran, mutta ihmisillä, jotka ovat joskus käyttäneet lääkkeitä, tätä pulaa on.”

 

Kun keho muuttuu vieraaksi

 

Kopakkalan mukaan vieroitusoireita on monenlaisia, sillä serotoniini vaikuttaa moniin järjestelmiin, esimerkiksi vatsan toimintaan ja immuniteettijärjestelmään. Kaikenlaiset järjestelmät ovat kytkeytyneet lääkkeen pitkäaikaiskäytössä enemmän tai vähemmän epäkuntoon. Tämän takia oireet eivät enää välttämättä parane, vaikka serotoniinimäärää lisäisi tai palaisi aikaisempaan annostukseen. Vieroitusoireet ovat tyypillisesti fyysisempiä kuin alunperin olleet masennusoireet. Niitä ovat esimerkiksi huimaus, päänsisäiset sähköiskut, kouristukset sekä vaihteleva yliherkkyys aistimuksessa. Lisäksi, kun kääntää päätä, tulee kuva omiin silmiin vasta myöhemmin. ”Mikään kehossa ei rullaa normaalisti, keho ei tunnu omalta. Tunneherkkyys on korostunut, kun lopettaa käytön vieroittautuessaan tai varsinkin, jos lopettaa seinään, on sekä ärtynyt että itkeskelevä. Keho muuttuu vieraaksi ja hirveän herkäksi. Mikään ei oikein tuota nautintoa. Kehon omat opiaatit eivät erity, joten kipuherkkyys on suurempi. Nukkuminen käy vaikeaksi, usein ei saa unta. Sumuinen pää, eikä pysty hallitsemaan kognitiivisia toimintoja. Osalla seksuaalisuus palautuu, osalla se ei palaudu koskaan.”

Aku Kopakkala mainitsee, että toisaalta ”on olemassa myös suuri joukko ihmisiä, jotka ovat käyttäneet pitkään, jotka voivat vähitellen lopettaa ilman isoja vieroitusoireita. Myös heitä on.”

 

Kuka osaa auttaa?

 

Kopakkalan mukaan riippuvuus tulee useimmiten ilmi, kun ihmiset eivät muista ottaa lääkettään joka päivä ja huomaavat outoja oloja:”’Sitten se lopettaminen pelottaa, koska he tietävät, että kun joskus ovat unohtaneet ottaa, siitä tulee heti outoja oloja. Tulee psykologisia oireita, pelkotiloja, fysiologisia oireita. Suuri epävarmuus itsestä, paniikkeja. Nämä ihmiset alkavat käydä ensiapupolilla, koska heillä on paniikki, että ‘kuolenks mä’. Tulee myös sydämentykytyksiä.”

Terveydenhoidon puolella vieroitusoireisiin ei kuitenkaan osata suhtautua:”Pulma on se, että kun terveydenhoitoon menee, useimmiten käy sillä tavalla, että sanotaan että ‘sä vaan vielä tarvitset sitä lääkettä, nyt se sun sairaus tulee taas esiin.”

Kopakkalan mukaan vieroitusoireista kertoviin potilaisiin suhtaudutaan vihamielisesti:”Kun sanotaan, että tämä johtuu siitä lääkkeen vieroitusoireista, se koetaan terveydenhoidossa ikään kuin kritiikkinä, kuin syytettäisiin. Tästä ärsyynnytään tälle ihmiselle, ja kun ihminen huomaa sen, he eivät puhu terveydenhoidossa juurikaan, koska ei kukaan halua kuulla siitä terveydenhoidossa. Hyvin harva Suomessa terveydenhoidossa osaa auttaa ja tietää vieroitusoireista.” Jotkut saavat jopa psykoosidiagnoosin, lääkityksen ja heidät laitetaan osastolle.

 

Eivätkö lääkärit tiedä vieroitusoireista ja riippuvuudesta?

 

”Oletan, että suurin osa lääkäreistä ajattelee, että riippuvuus on harvinaista ja lievää, menee ohi muutamassa viikossa. Todellisuus on se, että se on yleistä, ja se saattaa aiheuttaa koko elämän kestävän riippuvuuden. Tai että voi lopettaa niiden lääkkeiden käytön, mutta ne oireet, jotka hallitsevat elämää, estävät mielekkään työnteon, opiskelun, mielekkään elämän.

Maailmanlaajuinen ongelma tämä on. Mutta muualla nämä vieroitusoireet on tunnetumpia kuin Suomessa ja Ruotsissa. Meillä on jotenkin autoritaarisempi kulttuuri sillä tavalla, että terveydenhoidossa voidaan olla kuulematta potilaiden kärsimystä, voidaan olla oppimatta siitä ja voidaan laittaa korvat kiinni, voidaan olla lukematta tutkimustuloksia. Luulen, että tässä on myös käsitteellinen hankaluus: terveydenhoidossa ajatellaan, että kaikki mitä me teemme on hyvää, koska me olemme hyviä ihmisiä, me autamme. Ja se ei oikein mahdu terveydenhoidossa päähän, että terveydenhoidossa tehdään virheitä ja tehdään pahaa ihmisille”, Kopakkala vastaa.

Kopakkala kertoo, ettei muista ketään, jolle olisi kerrottu riippuvuudesta lääkettä määrätessä:”Heille on voitu nimenomaan sanoa, että eivät aiheuta. Tai sitten sanotaan, että lue se pieni teksti, mikä on siinä lääkepurkissa. Aika hyvin alkavat monet tietämään, koska lukevat netistä. Netistähän löytyy ainakin miljoona henkilöä, jotka kertovat omasta SSRI-riippuvuudestaan, ainakin jos lukee englanniksi. Eivätkä nämä miljoona ihmistä sattumalta siellä juksaisi elämäntyökseen muita. Kaikki ne tarinat oireista ovat erittäin yhteneviä. Ja sitten potilaat etsivät tutkimuksia, ja koska kaikki tutkimukset saa nykyään netistä, asiakas usein voi tietää tästä asiasta enemmän kuin lääkärit. Usein pitkäaikaiset potilaat tietävät enemmän kuin hoitava henkilökunta myös lääkkeiden vaikutuksista. Nämä potilaat voisivat pitää kursseja hoitohenkilökunnalle,” Kopakkala naurahtaa. Kopakkala kertoo keskustelleensa lääkärikunnan kanssa aiheesta 30 vuoden ajan ja tehneensä valistustyötä lääkärien suuntaan useiden vuosien ajan. Siitä on peräisin hänen tietonsa lääkäreiden tietämättömyydestä ja Kopakkala kysyykin, miten lääkärit edes voisivat tietää, kun heidän tietonsa perustuu lääketeollisuuden järjestämiin täydennyskoulutuksiin, jotka ovat puolueellisia. Myöskään masennuksen käypähoitokirja ei Kopakkalan mukaan mainitse riippuvuutta ongelmana ollenkaan.

 

Koehenkilöiden valikointia

 

Kirjassaan Aku Kopakkala kirjoittaa, että tutkimuksiin valikoidaan henkilöitä, joilla on vieroitusoireita, jotta tutkimuksissa saadaan tuloksia, että lääkkeet toimivat. Vieroitusoireiset henkilöthän aiheuttavat tietämättään hyviä tuloksia tutkimuksiin, sillä heidän vieroitusoireensa ja siten myös olonsa paranee, kun he saavat jälleen lääkettä. Kopakkalan mukaan tutkijat tietävät riippuvuudesta ja vieroitusoireista:”Totta kai tutkijat tietävät. Tutkimuksista on tehty meta-analyyseja, missä on tarkasteltu kaikki tutkimukset, mitä on löytynyt kriteereillä aiheesta ja nämä ovat siitä samanmielisiä, että vieroitusoireita on. Addiction-lehdessä oli artikkeli, missä katsottiin vieroitusoireita, joita tulee bentsodiatsepiineista, joiden riippuvuutta aiheuttavasta vaikutuksesta ollaan yksimielisiä. Näissä tutkimuksissa on katsottu 42 tyypillistä bentsojen aiheuttamaa vieroitusoiretta ja tämän Addiction-lehden analyysissa löydettiin, että bentsoilla ja SSRI-lääkkeillä on 39 samaa vieroitusoiretta. Kolme oli eri eli kyllä se tunnetaan. Totta kai lääkefirmojen tutkijat tietävät kaiken lääkkeistä, he tietävät ihan kaiken. Kaikki isot lääkefirmat on tuomittu satojen miljoonien, jotkut miljardin, sakkoihin USA:ssa väärän tiedon levittämisestä lääkäreille. Mutta ei se heitä haittaa, koska se on osa liiketoimintariskiä, se budjetoidaan.”

 

Rakastumistauko

 

Kopakkalan mukaan riippuvuudesta on potilaalle monenlaisia seurauksia:”Se saa keskittymään kehon toimintoihinsa. Ei tiedä, mikä on sinua itseäsi, mikä on sinun omia tunteitasi ja mikä on oman kehon toimintaa, mikä johtuu lääkkeistä. ‘Miten kokisin tämän ilman, että syön lääkkeitä?’ Lääkkeet estävät monia ihmisiä ihastumasta ja rakastumasta, koska ei tule sellaista potkua fiiliksiin samalla lailla. Se tekee elämästä helposti kapeaa. Eräs nainen, joka söi näitä joitakin vuosikymmeniä, pystyi pitämään tauon hetken, että rakastui ja meni naimisiin, ihan suunnitellusti, ja sitten taas jatkoi niiden käyttöä. Se helposti yksinäistää ihmisen, ihminen seuraa liikaa omaa kehoaan, ei halua kertoa pulmistaan muille, eikä ihminen tietenkään tiedä, mikä on vieroitusoire tai haittavaikutus ja mikä on jotakin muuta.”

Miksi riippuvuudesta ja vieroitusoireista on vaikea kertoa? Aku Kopakkala vastaa:”Ne ovat moninkertaisesti kiusallisia. Koska sinua ei uskota, et voi mennä lääkäriin kertomaan. Ei niistä voi kertoa. Ja kun tuntuu, ettei pääse lääkkeistä eroon, niin sähän kuulostat narkkarilta.”

 

Masentuneesta kroonikoksi

 

Kuten sanottua, Suomessa 100 000 ihmistä on käyttänyt mielialalääkkeitä ainakin 10 vuotta. Lääkkeiden käyttö voi lopulta johtaa kroonistumiseen:”Kroonistumisella tarkoitan sitä tilaa, että keho on niin tottunut siihen lääkkeeseen, että ei oikeastaan enää ole mahdollisuutta siitä luopua. Siitä tulee osa minäkuvaa, identiteettiä ja kehoa. Hyväksyt haittavaikutukset, koska olet hyväksynyt ne eilen ja toissapäivänäkin. Miksi tänään tekisi asialle mitään, kun kaikki muutoksetkin voivat johtaa huonoon? Pahinta näissä lääkkeissä ehkä on se, että ne johtavat tarkastelemaan oman kehon toimintaa. Sen sijaan että muuttaisit maailmaa, muuttaisit ympäristöä, alkaisit elämään toisin, niin alatkin tarkastelemaan kehoa. Odotat, että ulkopuolelta näillä lääkkeillä tulisi jokin muutos siihen, että kaverit kiusaavat tai sinua ei arvosteta. Onko elämässä tarkoitus tarkastella oman kehon omituisia tapahtumia? Silloin ei elä elämäänsä täysillä.”

 

Parempia vaihtoehtoja

 

Kopakkalan sanoo, että on olemassa lääkkeitä parempia tekniikoita:”Parempi olisi ihan ensimmäiseksi, että ihmisen elämäntilanne ja se millainen ihminen on selviteltäisiin yhdessä sen ihmisen kanssa. Mikä tilanne on, mitä noiden sanojen ahdistus ja masennus takana on. Sen jälkeen pitäisi katsoa erikseen keho, mieli, sosiaaliset suhteet, elämän tarkoitus kuntoon. Pitäisi toimia monidimensionaalisesti.

Täytyy katsoa, mitkä ovat ne ahdistavat ja masentavat asiat siinä elämässä, mitkä ovat nykyhetkessä. Usein kannattaa katsoa myös ruokailutottumuksia, ja sitä, mitä ihminen haluaa elämällään tehdä, arvomaailmaansa.

Nykyään meille opetetaan, että elämä on kauheaa kisaa toisiamme vastaan menestyksestä. Pitää menestyä, olla nopea. Menestystä mitataan rahalla ja vallalla. Aikaisemmin uskonto, kulttuuri, oikeuselämä oli kaikki yhtä tärkeitä ja talous oli yksi, talous oli alisteinen muille. Nyt talous määrittelee kaiken. Ihmisten pitäisi menestyä talouselämää varten, se on hirveä väärinkäsitys. Arvot ovat muuttuneet ja arvoilla on aina tekemistä jotenkin sen kanssa, minkälaisia psyykkisiä pulmia se tuottaa yhteiskunnassa.”

Kopakkala kertoo myös, että pienempi määrä lääkettä voisi olla huomattavasti parempi vaihtoehto kuin nykyiset määrät: ”Jos samoja lääkkeitä käytettäisiin paljon pienempinä annostuksina, haittavaikutukset olisivat hyvin paljon pienempiä. Tykillä ammutaan, vaikka paljon pienempi riittäisi. Meidän kulttuurissamme on erheellinen uskomus, että mitä enemmän lääkettä, sen parempi teho.”

”Pitäisi katsoa kokonaisvaltaisesti ihmisen elämä, auttaa kehoa toimimaan, jotta voisi sen jälkeen alkaa tukea häntä tekemään hyviä muutoksia elämässään, jotta tilanne ei toistu. Ennen kaikkea pitäisi auttaa siinä, että ihmisellä pysyisi itsellään jonkinlainen valinta. Pitäisi kertoa, minkälaisia vaihtoehtoja on ja mihin ne johtavat. Mikä tuntuisi hänestä hyvältä? Häntä kunniotettaisiin, hän saisi päättää. Liikunta auttaa masennuksen hoidossa erittäin hyvin, selvästi isompi hyöty kuin masennuslääkkeistä ja nimenomaan pitkäaikainen hyöty. Masennukseen suosisin näitä lyhyitä masennuksen hoitoon kehitettyjä psykoterapioita.”

Psykoterapian ja liikunnan lisäksi Kopakkala mainitsee aikabiologiset hoidot, jotka ensi alkuun voivat kuulostaa hölynpölyltä, mutta joiden tutkimustulokset ovat hyviä. Ihminen toimii rytmisesti: valvetila, mieliala, ruumiinlämpö, välittäjäaineet ja hormonieritys toimivat rytmisesti, mutta masentuneella kehon tavalliset rytmit menevät sekaisin ja esimerkiksi nukkumisesta voi tulla mahdotonta. Aikabiologisilla hoidoilla sekaisin menneisiin rytmeihin vaikutetaan ilman lääkkeitä esimerkiksi valvotuksella, kirkasvalolla ja nukkumisajan säätelyllä, jolloin hoidolla on mielialaa ja masennusta parantava vaikutus. ”Tällä tavalla saadaan kehollinen juttu hoidettua ensin ja se antaa mahdollisuuden alkaa katsomaan sosiaalista elämää, psykologista elämää ja auttaa tekemään muutoksia siinä.”

Kopakkalan arvauksen mukaan Suomessa on riippuvaisia noin 150 000:”Jos lukee tutkimuslehtiä, ei se ole yllätys. Kukaan ei niitä lue”, Kopakkala kuiskaa.

JÄTÄ VASTAUS