Masennuslääkkeet lisäävät nuorten itsemurhayrityksiä; ei ehkäisevää vaikutusta

0
657

Artikkeli on julkaistu alunperin Mad in America -sivustolla. Se on käännetty käännöstyökalua käyttäen ja tarkistusluettu. Alkuperäinen kirjoitus löytyy täältä

 

Tutkijat havaitsivat, että SSRI-lääkkeet lisäävät itsemurhayrityksiä 24 ikävuoteen asti, eikä niillä ole ennaltaehkäisevää vaikutusta missään iässä, ei edes korkean itsemurhariskin omaavilla.

Kirjoittanut Peter Simons 14. elokuuta 2023

 

Uudessa tutkimuksessa tutkijat havaitsivat, että SSRI-lääkkeet lisäävät itsemurhayritysten riskin kolminkertaiseksi alle 18-vuotiailla ja jopa kaksinkertaiseksi 18-24-vuotiailla. Niillä ei ollut ennaltaehkäisevää vaikutusta missään iässä, ei edes korkean itsemurhariskin omaavilla.

”Tässä tutkimuksessa on saatu samankaltaisia tuloksia kuin aiemmissa havainnointitutkimuksissa – eli johdonmukaista näyttöä itsetuhoisuuden lisääntyneestä riskistä SSRI-hoidon aikana lapsilla ja nuorilla”, tutkijat kirjoittavat.

Tutkimusta johti Tyra Lagerberg Karoliinisesta Instituutista, ja se julkaistiin Neuropsychopharmacology-lehdessä.

Tiedot olivat peräisin ruotsalaisesta rekisteristä, johon kuului 162 267 henkilöä, jotka olivat saaneet masennusdiagnoosin. Heistä 52 917 henkilöä aloitti SSRI-masennuslääkehoidon 28 päivän kuluessa, kun taas 109 350 henkilöä ei aloittanut hoitoa. Kiinnostava tulos oli rekisteriin kirjatut itsemurhayritykset (siis yritykset, jotka olivat niin vakavia, että ne johtivat kohtaamiseen lääkärin kanssa). Tutkijat analysoivat tiedot kolmen kuukauden ja vuoden seurannassa (tulokset olivat samanlaiset molemmilla ajankohdilla).

Tutkijat käyttivät sekä intention-to-treat -analyysiä että per-protocol -analyysiä, jotka ovat kaksi erilaista tapaa käsitellä tulostietoja. Kultainen standardi on sisällyttää molemmat, jotta lukija näkee kaikki tiedot.

Tässä tapauksessa sekä intention-to-treat -analyysi että per-protocol -analyysi osoittivat, että SSRI-lääkkeiden käyttö oli yhteydessä lisääntyneisiin itsemurhayrityksiin alle 25-vuotiailla. Ainoa ero oli vaikutuksen suuruus.

SSRI-lääkkeitä käytettäessä 6-17-vuotiaiden itsemurhayritysten todennäköisyys oli 2,9 kertaa suurempi. Protokollaa koskevassa analyysissä heidän todennäköisyytensä oli 3,34 kertaa suurempi.

18-24-vuotiaiden itsemurhayritysten todennäköisyys oli 1,59 kertaa suurempi intention-to-treat -analyysissä ja 2,01 kertaa suurempi per-protocol -analyysissä.

Yli 25-vuotiaiden itsemurhayritysten todennäköisyys ei kuitenkaan kasvanut kummankaan analyysin perusteella, jos he saivat masennuslääkettä.

Tämä nollatulos tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että masennuslääkkeillä ei ollut ennaltaehkäisevää vaikutusta – ne eivät myöskään vähentäneet yli 25-vuotiaiden itsemurhan todennäköisyyttä.

Tämän tutkimuksen tärkein rajoitus on se, että tutkijat eivät voineet ottaa huomioon lähtötilanteen vakavuutta. Toisin sanoen ihmiset, joilla oli vakavampi masennus – ja siten suurempi itsemurhariski – olisivat saattaneet todennäköisemmin käyttää masennuslääkettä. Tämä on erityisen tärkeää, koska tutkijat toteavat, että psykoterapia on Ruotsissa lievän ja keskivaikean masennuksen ensisijainen hoitomuoto.

Tutkijat ottivat kuitenkin huomioon itsemurhariskin toisella tavalla: he pystyivät ottamaan huomioon ne, joilla oli aiemmin ollut itsetuhoista käytöstä (mikä voi myös hyvin edustaa heitä, joilla on suurin riski tuleviin itsemurhayrityksiin).

Ne, jotka olivat yrittäneet itsemurhaa aiemmin, yrittivät todennäköisemmin uudelleen – riippumatta siitä, käyttivätkö he masennuslääkkeitä vai eivät. Toisin sanoen masennuslääkkeet eivät näyttäneet pahentavan ongelmaa eivätkä auttavan lainkaan.

”Niillä, joilla oli aiemmin ollut itsetuhoista käyttäytymistä (N = 4221), oli suurempi absoluuttinen riski sekä lääkkeen aloittaneilla että heillä, jotka eivät lääkettä aloittaneet. Emme löytäneet todisteita siitä, että aloittajien ja ei-aloittajien välillä olisi eroa tässä ryhmässä itsetuhoisen käyttäytymisen riskin suhteen”, tutkijat kirjoittavat.

Näin ollen tutkimuksen tuloksia voidaan tulkita parhaiten seuraavasti:

Alle 25-vuotiailla, joilla ei ole itsetuhoista käyttäytymistä, masennuslääkkeen käyttö lisää itsemurhayrityksen todennäköisyyttä jopa kolme kertaa, mutta todennäköisyys pienenee iän myötä. Yli 25-vuotiailla masennuslääkkeen käyttö ei vähennä itsemurhien määrää. Myöskään suuren itsemurhariskin omaavien henkilöiden kohdalla masennuslääkkeen käyttö ei vähennä itsemurhan riskiä.

Tämä havainto on yhdenmukainen aiempien tutkimusten kanssa, jotka ovat toistuvasti osoittaneet masennuslääkkeiden lisäävän itsemurhariskiä erityisesti lapsilla ja nuorilla, ja joissakin tutkimuksissa itsemurhariski on yli kaksinkertaistunut ja ainakin yhdessä analyysissä se on kuusinkertaistunut.

Tutkimuksissa on myös havaittu, että masennuslääkkeet huonontavat tuloksia pitkällä aikavälillä, vaikka masennuksen vakavuuden lähtötasoa on kontrolloitu.

Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että masennuslääkkeistä hyötyivät vähiten ne, joilla oli vaikeampi masennus, joilla oli liitännäissairautena ahdistuneisuus ja jotka olivat itsetuhoisia.

 

****

Lagerberg, T., Matthews, A. A., Zhu, N., Fazel, S., Carrero, J. J., & Chang, Z. (2023). Effect of selective serotonin reuptake inhibitor treatment following diagnosis of depression on suicidal behaviour risk: A target trial emulation. Neuropsychopharmacology. Published online July 28, 2023. https://doi.org/10.1038/s41386-023-01676-3 (Link)

 

Peter Simons

Peter Simons oli akateeminen psykologian tutkija. Nyt hän pyrkii tiedekirjailijana tarjoamaan maallikoille näkymän psykiatrisen tutkimuksen joskus vaikeaselkoiseen maailmaan. Mad in America -lehden blogien ja henkilökohtaisten tarinoiden toimittajana hän arvostaa niiden henkilöiden kertomuksia, joilla on elävää kokemusta psykiatrisesta järjestelmästä, ja jakaa vaihtoehtoja biolääketieteelliselle mallille.

 

JÄTÄ VASTAUS