Masennuslääkkeiden vieroitusoireita luullaan usein toiminnalliseksi häiriöksi, ja potilas kärsii.
By
Julkaistu alunperin Mad in Americassa: https://www.madinamerica.com/2021/03/antidepressant-withdrawal-misdiagnosed-functional-disorders/
Psykoterapeutti Marion Brown ja palvelunkäyttäjä ja kampanjoija Stevie Lewis esittävät Journal of Critical Psychology, Counselling, and Psychotherapy -lehdessä julkaistussa uudessa artikkelissaan vaarat, joita liittyy siihen, että masennuslääkkeiden vieroitusoireet diagnosoidaan väärin muiksi sairauksiksi. He toteavat, että lääkkeitä määräävät lääkärit pitävät usein potilaiden kokemuksia masennuslääkevieroituksesta lääketieteellisesti selittämättöminä oireina (Medically Unexplained Symptoms, MUS) tai toiminnallisina neurologisina häiriöinä (Functional Neurological Disorders, FND).
Kirjoittajat ovat yhteistyössä esittäneet vetoomuksen Skotlannin ja Walesin hallituksille ja vaatineet, että masennuslääkeriippuvuuden ja muiden haittavaikutusten aiheuttamiin ongelmiin kiinnitetään huomiota.
”Sillä, että lääkärin määräämien lääkkeiden vieroitus on lakaistu maton alle 20 viime vuoden aikana, on ollut syvällisiä seurauksia sekä Yhdistyneen kuningaskunnan kansalliselle terveydenhuoltopalvelulle (NHS) että yksittäisille potilaille”, he kirjoittavat. ”Yksittäiset potilaat ovat joutuneet elämään sen kanssa, että heille on kerrottu, että he ovat sairaampia kuin luulivatkaan. Heille on kerrottu, että sairaus on uusiutunut tai että heillä on lääketieteellisesti selittämättömiä oireita (MUS), toiminnallisia neurologisia häiriöitä (FND), kehollista stressiä (Bodily Distress Syndrome, BDS), kroonista väsymystä, ärtyvän suolen oireyhtymä ja monia muita diagnooseja.”
Masennuslääkkeitä on vuosikymmeniä pidetty masennuksen ja muiden psyykkisten ongelmien ensisijaisena hoitomuotona. Yhä enemmän on näyttöä siitä, että masennuslääkkeet saattavat olla tehottomampia ja niihin liittyy enemmän riskejä kuin alun perin luultiin. Kriitikot ovat huomauttaneet, että nämä huolenaiheet tulivat esiin heti masennuslääkkeiden käyttöönoton jälkeen, mutta niistä-vaiettiin-tehokkaasti. Viime aikoina lääketeollisuus on paketoinut vieroitusoireet ”lopetusoireiksi”, jotta ne olisivat helpommin ymmärrettävissä.
Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että masennuslääkkeiden vieroitusoireet-voivat-olla-pitkäkestoisia ja vakavia, toisin kuin yleisesti uskotaan. Tämän seurauksena huippututkijat-ja-organisaatiot ovat alkaneet tunnustaa masennuslääkkeiden vieroitusoireiden vaarat ja tehdä muutoksia ohjeisiinsa.
Brownin ja Lewisin artikkelissa tuodaan esiin haitat, joita aiheutuu siitä, että MUS- tai FND-potilaat, jotka kärsivät vieroitusoireista, diagnosoidaan väärin. Brown on nähnyt tämän tapahtuvan asiakkailleen, ja Lewis on kokenut nämä haittavaikutukset omakohtaisesti.
Brown esitti vuoden 2017 vetoomuksen avauspuheenvuorossaan Skotlannin hallitukselle todisteita, joissa hän tiivisti asiakkaidensa kokemukset. Hän edusti asiakkaita, joiden kokemuksia bentsodiatsepiinien ja masennuslääkkeiden vieroitusoireista ohitettiin ja vähäteltiin lääkkeitä määräävien lääkärien toimesta. Hän totesi myös, että vaikka lääkkeiden kliiniset kokeet ovat lyhytaikaisia, niitä määrätään usein pitkäkestoisesti, jopa loputtomiin.
Usein-verkossa-toimivat-itseapuryhmät ovat ainoa tuen, empatian ja neuvojen lähde vaikeuksissa oleville potilaille. Kun potilaat hakevat apua, lääkärit pitävät heitä usein helposti höynäytettävinä tai hankalina ja joskus diagnosoivat heille persoonallisuushäiriön tai MUS- ja FND-taudin.
Walesin hallitukselle osoittamassaan vetoomuksessa Lewis totesi, että NHS:n henkilökuntaa koulutetaan ja opetetaan tarkastelemaan vieroitusoireita usein MUS-oireina tai Bodily Distress Syndrome (BDS) -oireyhtymänä. Tämän seurauksena masennuslääkkeiden vaihtamisen, aloittamisen ja lopettamisen todelliset fysiologiset vaikutukset jätetään täysin huomiotta.
Kirjoittajat huomauttavat, että tämä fysiologinen riippuvuus aiheuttaa usein ongelmia taistele/ pakene/jähmety -reaktiossa, mikä johtaa tuskalliseen akatisiaan − haluun paeta omaa kehoa.
Vetoomukseen sisältyi kertomuksia yli sadalta potilaalta. Näitä kokemuksia ja muita todisteita käsiteltiin myös hiljattain yhdessä muiden tutkijoiden kanssa laaditussa tutkimusasiakirjassa. Tässä asiakirjassa jäljitettiin samanlaisia virheellisiä diagnooseja, joissa huumeisiin liittyvät oireet diagnosoitiin MUS:ksi, FND:ksi tai retkahtamiseksi.
He totesivat, että järjestelmässä oli räikeitä aukkoja, että lääkkeitä määrääviä lääkäreitä oli koulutettava paremmin, että vaihtoehtoiset lääkkeettömät hoidot ansaitsivat enemmän huomiota ja että potilaspalaute oli otettava vakavasti. He kirjoittavat:
”Tässä otoksessa 25 prosentilla yleislääkärin vastaanotolle tulleista masennuslääkkeiden vieroitusoireita sairastavista potilaista oli diagnosoitu MUS, ”toiminnallinen neurologinen häiriö” tai ”krooninen väsymysoireyhtymä”. Monet näihin lääketieteellisesti selittämättömiin häiriöihin liittyvistä oireista, jotka on kirjattu usein käytettyyn PHQ-15-mittariin (Patient Health Questionnaire Somatic Symptom Severity Scale -M.B. & S.L.), ovat päällekkäisiä masennuslääkkeiden vieroitusoireiden kanssa.”
Kirjoittajat huomauttavat, että monet lopettamisoireet (huimaus, sydämentykytys, pahoinvointi jne.) tulkitaan arviointityökaluilla, jotka kuvaavat niitä lääkäreille lääketieteellisesti selittämättöminä oireina.
Lewis totesi, että Rosendalin lääketieteellisesti selittämättömiä oireita ja Bodily Distress Syndrome (BDS) -oireyhtymää käsittelevä artikkeli kuvaa parhaiten hänen omia kokemuksiaan masennuslääkkeiden vieroitusoireista. Rosendal ryhmitteli oireet neljään luokkaan: hengenahdistus, sydämentykytys, ripuli, pahoinvointi, lihaskivut, heikkous, puutuminen, väsymys, muistihäiriöt ja keskittymisvaikeudet. Ottaen huomioon voimakkaat samankaltaisuudet Lewis päättelee, että:
”Nämä ’lääketieteellisesti selittämättömät/toiminnalliset/somaattiset oireet’ ja ’kehollinen stressi” jne. liittyvät masennuslääkkeiden laaja-alaisiin serotonergisiin vaikutuksiin ja siihen, miten elimistö pyrkii sopeutumaan (kaikessa vaikuttavan homeostaasin kautta) kaikkiin tällaisiin muutoksiin.”
Kirjoittajat toteavat, että vaikka masennuslääkkeiden on osoitettu aiheuttavan neurologisia ongelmia, neurologit eivät juurikaan tunnusta sitä, että lääkkeet, jotka on tarkoitettu vaikuttamaan keskushermostoon, voisivat olla syynä sen toimintahäiriöihin. Näin ollen neurologit puhuvat edelleen toiminnallisesta neurologisesta häiriöstä (FND) sen sijaan, että kiinnittäisivät huomiota masennuslääkkeiden vieroitusoireisiin, joihin voi kuulua neurologisia häiriöitä.
Lopuksi he toteavat, että nämä vieroitusoireet ovat tiedossa, mutta lääkkeen määrääjät ovat ummistaneet niiltä silmänsä ja luulevat niitä sen sijaan virheellisesti MUS-, BDS- ja FND-oireiksi. Tämä voi maksaa sairausvakuutusjärjestelmälle paljon rahaa, mutta mikä tärkeämpää, potilaille sen hinta on heidän terveytensä ja hyvinvointinsa.
MIA Research News Team: Ayurdhi Dhar on psykologian apulaisprofessori Mount Maryn yliopistossa ja kirjan Madness and Subjectivity: A Cross-Cultural Examination of Psychosis in the West and India (2019) kirjoittaja. Hänen tutkimusaiheisiinsa kuuluvat skitsofrenian ja maahanmuuton suhde, mielisairauden käsitettä ylläpitävät diskursiiviset käytännöt sekä epäkontekstuaalisten ja epähistoriallisten tiedon muotojen kritiikki.
****
Brown, M. Lewis, S. (2021). The Patient Voice: Antidepressant Withdrawal, Medically Unexplained Symptoms, and Functional Neurological Disorders. Journal of Critical Psychology, Counselling, and Psychotherapy, 20 (4), 14-20. (Linkki)
MIA tiedeuutisten tiimi: Fil. tri Ayurdhi Dhar on psykologian apulaisprofessori Mount Mary -yliopistossa ja kirjan Madness and Subjectivity: A Cross-Cultural Examination of Psychosis in the West and India (2019) kirjoittaja. Hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat skitsofrenian ja maahanmuuton väliset yhteydet, mielisairauden käsitettä ylläpitävät diskursiiviset käytännöt sekä epäkontekstuaalisten ja historiattomien tietomuotojen kritiikki.