Yleislääkäreiden on muutettava käytäntöjä, joilla masennuslääkkeitä määrätään

0
1875

Australialainen tutkijaryhmä vaatii muutoksia perusterveydenhuoltoon masennuslääkkeiden liikakäytön vähentämiseksi.

Kirjoittanut: Ashley Bobak, PsykM, tohtoriopiskelija

Julkaistu alun perin englanniksi Madinamerica.org -sivustolla 21.12.2021

 

Australian Journal of General Practice -lehdessä julkaistussa uudessa artikkelissa tarkastellaan perusterveydenhuollon lääkäreiden masennuslääkkeiden määräämiskäytäntöjä. Kirjoittajat korostavat masennuslääkkeiden haittavaikutuksia ja tehottomuutta ja vaativat muutoksia siihen, miten näitä lääkkeitä määrätään australialaisessa yleislääketieteessä.

Kirjoittajat, joita johti Katharine Wallis, yleislääkäri ja Queenslandin yliopiston apulaisprofessori, kirjoittavat:

”Yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, että masennuslääkkeet eivät ole lumelääkettä tehokkaampia lievemmissä masennushäiriöissä, ja on edelleen kyseenalaista, onko masennuslääkkeillä lumelääkkeen vaikutuksen lisäksi mitään hyödyllisiä vaikutuksia vakavampiin masennustiloihin. Koskaan ei ole osoitettu, että masennuslääkkeet kumoaisivat taustalla olevan kemiallisen (serotoniinin) puutteen tai muun aivojen poikkeavuuden, mutta ne kuitenkin muokkaavat aivoja tavoilla, joita ei täysin ymmärretä ja joilla voi olla haitallisia seurauksia.”

Masennuslääkkeet hallitsevat edelleen masennuksen hoitoa, vaikka tutkimukset osoittavat, että ne eivät eivät ole tehokkaita lievässä tai keskivaikeassa masennuksessa. Herää kysymys, tehoavatko ne  vakavaankaan masennukseen? Lisäksi muualla tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että masennuslääkkeet ovat suurelta osin tehottomia ja että ne myös huonontavat pitkän aikavälin tuloksia.

Australiassa masennuslääkkeitä määräävät useimmiten yleislääkärit. Valitettavasti kliiniset ohjeet eivät kuitenkaan usein tue tapoja, joilla masennuslääkkeitä määrätään.

”Kliinisissä ohjeissa suositellaan psykologista hoitoa lievään masennukseen ja ahdistuneisuuteen ja 6−12 kuukauden masennuslääkehoitoa keskivaikean tai vakavan masennuksen yksittäiseen jaksoon”, Wallis ja kollegat kirjoittavat. ”Silti Australiassa lääkehoidon keskimääräinen kesto on nyt noin neljä vuotta, ja puolet käyttäjistä on pitkäaikaiskäyttäjiä.”

Lisäksi kirjoittajat kiinnittävät huomiota eroihin siinä, kenelle masennuslääkkeitä määrätään. Esimerkiksi alemman sosioekonomisen alueen asukkaille määrätään masennuslääkkeitä enemmän kuin varakkaammilta alueilta tuleville, ja iäkkäille lähes kaksinkertainen määrä nuorempiin verrattuna.

Masennuslääkkeiden määräämisessä ei myöskään oteta huomioon mahdollisia taustalla olevia sosiaalisia ongelmia, kuten surua, yksinäisyyttä tai köyhyyttä. Ne voivat myös aiheuttaa haitallisia sivuvaikutuksia, kuten tunteiden turtumista, uupumusta, seksuaalisia toimintahäiriöitä ja painonnousua, ja niihin liittyy enemmän vakavia COVID-19-tapauksia. Pitkäaikainen masennuslääkkeiden käyttö voi myös johtaa siihen, että käyttäjät tuntevat olevansa niistä riippuvaisia, ja se voi lisätä riippuvuutta mielenterveyspalveluista, mikä voi heikentää yksilöiden joustavuutta ja sietokykyä.

Vieroitusoireet, kuten ahdistuneisuus, ärtyneisyys, huimaus, päänsärky ja matala mieliala voivat estää ihmisiä lopettamasta pitkäaikaista masennuslääkkeiden käyttöä, koska oireet ymmärretään usein väärin masennuksen uusiutumisena, mikä puolestaan aiheuttaa pelkoa ja johtaa siihen, että lääkäri jatkaa lääkkeen määräämistä.

Käytettävissä olevien tutkimustulosten mukaan noin puolet masennuslääkkeiden käytön lopettamista yrittävistä ihmisistä voi kokea vieroitusoireita. Nämä vieroitusoireet voivat kestää viikkoja tai jopa kuukausia, ja oireiden vakavuus ja kesto korreloivat todennäköisesti sen kanssa, kuinka kauan henkilö on käyttänyt masennuslääkkeitä.

Vaikka masennuslääkkeiden vieroitusoireita saa puolet niitä käyttävistä, vieroitusoireiden esiintymiseen, vakavuuteen ja kestoon on vasta viime aikoina kiinnitetty enemmän huomiota, minkä vuoksi kliinisiin ohjeisiin on tehty muutoksia, joissa suositellaan masennuslääkkeiden hidasta vähentämistä vieroitusoireiden vähentämiseksi. Lisäksi psykoterapia on ratkaisevan tärkeää masennuksen uusiutumisen ehkäisemiseksi masennuslääkkeiden lopettamisen yhteydessä.

Kirjoittajat antavat useita suosituksia tarpeettoman ja pitkäaikaisen masennuslääkkeiden käytön vähentämiseksi. He ehdottavat, että yleislääkäreitä tuetaan määräämään masennuslääkkeitä harvemmin ja lopettamaan masennuslääkkeiden käyttö useammin. Tukea lääkityksen lopettamiseen olisi annettava myös potilaille, kun otetaan huomioon vieroitusprosessin monimutkaisuus ja kliininen suositus hitaasta vähentämisestä. Lisäksi sosiaalisen, taloudellisen ja psykologisen tuen tarjoaminen on avainasemassa, kun autetaan henkilöitä lopettamaan lääkitys ja pysymään poissa lääkityksestä.

 

Ashley Bobak on psykologian tohtoriopiskelija Kliinisen yhteisöpsykologian laitoksella Point Park -yliopistossa ja hänellä on maisterin tutkinto psykologiassa. Hän on kiinnostunut filosofian, historian ja psykologian risteyskohdista ja tutkii niiden kautta lääke- ja päihderiippuvuutta. Hän toivoo voivansa kehittää ja edistää inhimillistä arvokkuutta ylläpitäviä tapoja määritellä ja hoitaa psykopatologioita. 

JÄTÄ VASTAUS