Ensimmäinen paneelikeskustelu pidetään perjantaina 15. tammikuuta 2021 klo 20.00 (10.00 PT, 13.00 ET ja 18.00 GMT), ja se pohjustaa sarjan.

Keskustelutilaisuuksien tarkoituksena on tutkia, mitä me tiedämme ja mitä emme tiedä masennuslääkkeiden, psykoosilääkkeiden, bentsodiatsepiinien ja stimulanttien turvallisesta vieroittautumisesta. Pyrimme tutkimaan ja esittelemään uusia käsityksiä, jotka ovat syntyneet ammatillisissa ja kokijoiden yhteisöissä. Keskustelemme tiedoista, taidoista ja kokemuksista, joita tarvitaan heidän tukemiseensa, jotka haluavat lopettaa psyykelääkkeiden syönnin.

Voit rekisteröityä täällä.  (Vapaa pääsy)

***

Siitä lähtien, kun Mad in America perustettiin vuonna 2012, psyykelääkkeiden vieroitukseen keskittyvät artikkelit ovat osoittautuneet suosituiksi lukijoidemme keskuudessa. Henkilökohtaisiin vieroituskokemuksiin, kuvauksiin liittyen vähentämisen aikaisiin ja lopettamisen jälkeisiin kokemuksiin ja vaikeuksiin, sekä tutkimuskatsauksiin on jatkuva kiinnostus.

Vaikka psyykelääkkeiden kanssa ongelmiin joutuneet kaipaavat keskustelua, ammatillinen keskustelu on vaimeaa.

Myönteisempää on, että viime vuosina on kuitenkin pyritty edistämään tietoisuutta psyykelääkkeiden käytöstä. Näitä ponnisteluja ovat tekemässä sekä kokijat että ammatilliset toimijat.

Isossa-Britanniassa Näyttöön perustuvan psykiatrian neuvosto (Council for Evidence-based Psychiatry) on ollut eturintamassa vaikuttamassa terveyspolitiikkaan tarjoamalla sihteeristön puolueiden yhteiselle psyykelääkeriippuvuus -ryhmälle (All Party Parliamentary Group for Prescribed Drug Dependence), mikä puolestaan myötävaikuttaa kansallisen terveyspalvelun (NHS England) työhön vieroituspalveluiden kehittämisessä.

International Institute for Psychiatric Drug Withdrawal tuo yhteen tutkijoita, lääkäreitä ja oman kokemuksensa myötä työssä mukana olevia aktiiveja edistääkseen uutta tietoisuutta ja tutkimusta tästä aiheesta.

Suosittua elokuvaa Medicating Normal näytetään edelleen erityisnäytöksinä, joiden jälkeen pidetään informatiivisia paneelikeskusteluja.

Vertaistukisivustot, mukaanlukien Surviving Antidepressants, The Inner Compass Initiative ja Benzo Buddies ovat kiireisiä monien etsittäessä apua ja tukea.

Syyskuussa 2020 FDA edellytti voimakkaampia varoituksia bentsodiatsepiinien määräämiseen ja vaati lääkepakkauksiin jyrkimmän varoitusmerkinnän: mustan laatikon varoituksen mahdollisten väärinkäytösten, riippuvuuksien ja muiden vakavien riskien huomioimiseksi.

Tuoreissa tutkimuksissa (kuten tutkija Giovanni Favan) kyseenalaistetaan pitkäaikaiset ammatilliset uskomukset psyykelääkkeiden vaikutuksista aivoihin ja hermostoon.

Näyttää myös siltä, että virallisilla foorumeilla ollaan halukkaampia tunnustamaan potilaskokemukset, mukaan lukien tämä äskettäinen Patient Voices -raportti Therapeutic Advances in Psychopharmacology -lehdessä.

Näistä tervetulleista edistysaskeleista huolimatta on kuitenkin vielä tehtävää. Tieto on hajallaan ja siihen on vaikea päästä käsiksi, ja ihmiset joutuvat edelleen etsimään luotettavaa tietoa, joka auttaisi heitä ymmärtämään ja selviämään vaikeista kokemuksista.Lääkäreiden tietoisuus kasvaa hitaasti, mutta ihmiset liittyvät usein online-tukiryhmiin ja kertovat, että heidän lääkäriltään puuttui tarvittavat tiedot, taidot ja kokemus, jotta he voisivat lopettaa lääkkeet turvallisesti ja hitaasti.Joissakin tapauksissa lääkärit ovat edelleen hylänneet täysin ajatuksen siitä, että määrättyjä psyykelääkkeitä voi olla vaikea lopettaa.

Pohtiessaan tätä tilannetta ja merkittävää aukkoa tietoisuudessa, Mad in America katsoi, että oli korkea aika järjestää sarja suoria online-keskusteluja näiden asioiden tutkimiseksi.

Tämä tapahtui osittain aiemman Open Dialogue -keskustelusarjan innoittamana, joka osoittautui tehokkaaksi tavaksi houkutella suuri määrä online-katsojia.

Kumppanimme uudelle sarjalle ovat Council for Evidence-based Psychiatry ja International Institute for Psychiatric Drug Withdrawal.Jokaisessa tilaisuudessa on paneeli, joka koostuu sekoituksesta ammattilaisia ja ihmisiä, joilla on kokemusta.Keskustelun jälkeen katsojilla on mahdollisuus esittää kysymyksiä.

Keskustelutilaisuuksien tarkoituksena on tutkia, mitä me tiedämme ja mitä emme tiedä masennuslääkkeiden, psykoosilääkkeiden, bentsodiatsepiinien ja stimulanttien turvallisesta vieroittautumisesta.

Pyrimme tutkimaan ja esittelemään uusia käsityksiä, jotka ovat syntyneet ammatillisissa ja kokijoiden yhteisöissä. Keskustelemme tiedoista, taidoista ja kokemuksista, joita tarvitaan heidän tukemiseen, jotka haluavat lopettaa psyykelääkkeiden syönnin. Käsittelemme kysymyksiä, jotka koskevat sekä lääkäreitä että potilaita.

Ensimmäinen paneelikeskustelu pidetään perjantaina 15. tammikuuta 2021 klo 10.00 PT, 13.00 ET ja 18.00 GMT, ja se pohjustaa sarjan. Mitä tiedämme ja emme tiedä, mitä kehitystä on tapahtunut? Mitä aukkoja on tietämyksessämme ja ymmärryksessämme? Kuinka voimme hyödyntää ihmisten vaikeita vieroittautumiskokemuksia? Voit rekisteröityä täällä.

Lisäksi pyydämme katsojien apua sen päättämisessä, mitkä ovat tärkeitä aiheita, joita sarjassamme tulisi käsitellä. Tarkoituksena on, että sarjaa voidaan kehittää kokijoiden hyväksi ja heidän avullaan.

Yhtä tärkeää on, että saamme rohkaistua mahdollisimman monta lääkäriä osallistumaan ja käyttämään tätä oppimisen ja tiedon jakamisen mahdollisuutena.

Ensimmäisen paneelin muodostavat Adele Framer, Surviving Antidepressants -yrityksen perustaja; Swapnil Gupta, International Institute for Psychiatric Drug Withdrawal – hallituksen jäsen ja psykiatri, joka on erityisen kiinnostunut lääkevieroituksesta; John Read, psykologian professori ja International Institute for Psychiatric Drug Withdrawal -puheenjohtaja ja Luke Montagu, näyttöön perustuvan psykiatrian neuvoston perustaja ja NICE guidelinecommittee for safe prescribing and withdrawal -jäsen (Lukella on myös oma kokemus vieroittautumisesta).

Olen keskustelusarjan isäntä ja valvon tätä ensimmäistä paneelia. Riippuvuus psyykelääkkeistä ja niistä luopuminen – ja henkilökohtainen kokemus masennuslääkkeistä vieroittautumisesta – johtivat minut luomaan Puhutaan vieroituksesta -podcastin vuonna 2017. Tavoitteeni oli sitten valaista kokemuksia, joita joskus ymmärretään väärin, sivuutetaan tai vähätellään ja tämä on edelleen uuden sarjan keskeinen tavoite.

Lucy Fernandes, joka on International Institute for Psychiatric Drug Withdrawalin ylläpitäjä, moderoi katsojien kysymyksiä ja kommentteja. Shira Collings hallinnoi teknisiä asioita, jotka suoratoistetaan Facebookissa ja tarjotaan tapahtuman jälkeen MIA: n YouTube-kanavalla.

Tavoitteen saavuttamiseksi etsimme apua sarjan järjestämisessä. Haluamme tietää ongelmistasi, joihin on puututtava. Annettiinko sinulle tieto vieroitusasioista, kun lääkkeitä määrättiin sinulle ensimmäisen kerran? Tiesitkö asteittaisesta vähentämisestä?Pystyitkö keskustelemaan lääkärisi kanssa kokemuksistasi? Kuuntelivatko he ja mukauttivat lähestymistapaansa? Kerro meille.

Harkitsemme lisäksi kaikkia tapoja, joilla voimme “päästä kuoron ulkopuolelle” kannustaaksemme lääkäreitä sitoutumaan, jotka eivät ehkä ole olleet aiemmin kiinnittäneet huomiota näihin aiheisiin. Jos voit auttaa ehdottamaan tapoja, joilla voimme saavuttaa uuden lääkäriyhteisön, tai jos sinulla on polttavia asioita, jotka meidän on otettava huomioon tätä sarjaa suunniteltaessa, olethan yhteydessä.

Toivomme, että nämä keskustelut lisäävät tietämystämme ja kokemuksiamme, jotka taas voivat auttaa lääkäreitä heidän työssään tukea psyykelääkkeiden käytön lopettavia ihmisiä.

 

Artikkelin kirjoitta James Moore

Jamesillä on henkilökohtainen kokemus psyykelääkkeistä vieroittautumisesta ja lisää omalla työllään tietoisuutta ja ymmärrystä näistä aiheista. Hän isännöi ja tuottaa Let’s Talk Withdrawal ja Mad in America -podcasteja. http://www.letstalkwithdrawal.com

3 KOMMENTIT

  1. Miksi meitä niin monia psyykelääkkeen käyttäjiä ei välillä tavata/tutkita yms? Moni syö lääkkeitä vuodesta toiseen ilman minkaanlaista lääkäri kontaktia! Terveyskeskuslääkäri uusii reseptit vuodesta toiseen 😢

  2. Olen tätä myös pohtinut. Oletan, että yksi syy reseptien uusimiseen vuodesta toiseen on terveyskeskuslääkärien vähäinen tieto psyyken lääkkeistä. Yleislääkäreillä ei ole riittävää tietoa lääkkeiden vähentämisestä tai lopettamisesta. On varmempaa uusia reseptejä näkemättä potilasta, kuin tehdä asialle jotain liian vähin tiedoin.

    Minulle sanoi yksi terveyskeskuslääkäri, että lopeta lääkkeet ja määräsi tilalle “kevyempää” lääkettä. En saanut kuitenkaan mitään ohjetta, miten lopettaa? Luin netistä kaiken mahdollisen ja rupesin sitten vähentämään lääkitystä vähittäin. Parin viikon ajan oli öisin runsasta hikoilua. Jatkoin sinnikkäästi ilman lääkkeitä ja vieroitusoireet loppuivat. Pystyin lopulta vähentämään lääkitystä hyvin paljon. Välillä olen kokonaan ilman. Vielä otan silloin tällöin unilääkkeeksi. Reseptissäni on kauan lukenut sana tarvittaessa. Ilman lääkettä olen terävämpi.

    Kerran kysyin lääkityksen lopettamista urheilulääkäriltä. Hän sanoi reippaasti, että vähennä ja lopeta, jos siltä tuntuu. Kerroin toki elämäntilanteestani ja lääkkeiden syöntihistoriastani.

    Kaksi terveyskeskuslääkäriä ei mitenkään ole ymmärtänyt ja uskonut, että otan vain tarvittaessa. Meille tuli iso riita. Yksityiset psykiatrit ja kaksi erikoissairaanhoidon lääkäriä on kirjoittanut minulle sanan tarvittaessa ja hyväksyvät sen.

  3. En yhtään ihmettele, että itsemurhia tehdään niin paljon, kun edes vieroitusoireista kärsiviä ei auteta.
    Sanotaan, että kaikki johtuukin sairaudesta ja sitten ollaankin määrässä lisää lääkkeitä potilaalle.
    Hätää kärsivä jätetään lopulta heitteille, koska olet niin vaikea tapaus psykiatriassa eikä sinua osata auttaa.
    Tästä asiasta ei juuri koskaan puhuta ääneen.
    Itseltäni on eräs läheinen ihminen kuollut tällaisen edesvastuuttoman puoskaroinnin seurauksena.
    Vaikka kuolemasta onkin jo aikaa kulunut on asia silloin tällöin mielessä.
    Varsinkin öisin tapaus saattaa tulla mieleen ja viedä yöunet kokonaan.

JÄTÄ VASTAUS