Mitä yhteistä on ravintolisiä kauppaavalla verkostomarkkinoijalla ja psykiatrilla? Vastaus on rohkeat terveysväittämät ilman totuuspohjaa.
Verkostomarkkinoijien terveysväittämät ampuvat toisinaan yli ja väittämiä puidaan julkisuudessa suuren närkästyksen saattelemana. Kuitenkin samaan aikaan psykiatrit käyttävät isoja ilmaisuja päätymättä suurennuslasin alle. He puhuvat potilaan tarvitsevan lääkitystä yhtä vahvasti kuin ykköstyypin diabeetikko tarvitsee insuliinia, lääkkeillä on aivoja suojaava vaikutus, ne estävät aivojen rappeutumisen ja palauttavat välittäjäaineiden epätasapainon takaisin raiteilleen.
Aivan kuten verkostomarkkinoija ei tiedä asiakkaansa terveydentilasta tai välttämättä edes omista tuotteistaan, psykiatri on harvemmin kurkistanut potilaansa aivoihin, mutta vetää silti melkoisia johtopäätöksiä ja käyttää harhaanjohtavia ilmaisuja.
Verkostomarkkinoijan kohdalla tällaisesta puheesta ilmoitetaan eteenpäin, mutta lääkärin takki muuttaa harmaan alueen valkoiseksi. Mystiset terveysväittämät saavat elää ja voida hyvin, jonka takia potilas saa käsittää koko ongelmansa sellaisten terveysväitteiden pohjalta, joilla ei ole kovin kummoista totuusperustaa.
Yksi askel eteenpäin tilanteen ratkaisemiseksi olisi myöntää ihan rehellisesti, ettei ole olemassa esimerkiksi suojaavaa vaikutusta tai juuri oikeanlaista välittäjäaineiden tasapainottumista. Sen sijaan voitaisiin puhua asioista niiden oikeilla nimillä kuvaamalla näitä lääkkeitä esimerkiksi ”jarruina” ja ”kaasuina”, rauhoitteina, tunneskaalan kapeuttajina, sekä aivotoimintaa kiihdyttävinä ja hidastavina aineina lääkeaineen tyypistä riippuen.
