Palkittu tiedetoimittaja Jani Kaaro kirjoitti viime syksyn Too Much Medicine -symposiumin yhteydessä useita erinomaisia artikkeleita symposiumin puhujista ja heidän aiheistaan:

Melkein kuin homeopatiaa

”Arvostetussa New England Journal of Medicine -sarjassa vuonna 2008 julkaistu tutkimus taas tarkasteli kahtatoista mielialalääkettä koskevia kliinisiä tutkimuksia ja niihin liittyvää julkaisuharhaa. Tulokset osoittivat, että 74:stä FDA:n rekisteröimästä kliinisestä tutkimuksesta 31 prosenttia oli jätetty julkaisematta, ja että julkaisematta jättäminen liittyi nimenomaisesti niiden tuloksiin. FDA:lle luovutetuista tutkimuksista, joiden tulokset olivat lääkkeen kannalta edulliset, 97 prosenttia oli julkaistu. Sen sijaan tutkimuksista, joiden tulokset olivat lääkkeen kannalta negatiiviset, vain 33 prosenttia oli julkaistu. Näistäkin 21 prosentissa kielteinen tulos julkaistiin tavalla, joka sai sen näyttämään lääkkeen kannalta edulliselta.”

Näin normaali patologisoidaan

Lääkärit ja sokea tiedeusko

”Heath ei näe pulmaa – tätäkään – vain lääketieteen ongelmana, vaan oireena laajemmasta yhteiskunnallisesta kehityksestä. Hän siteeraa irlantilaista kirjailijaa, Stephen Barrya, joka kirjoittaa näin teoksessaan A Long Long Way:

”Ja Jumala tietää, että kun järki ja armo ovat jättäneet maailman, mikään ei ole niin arvokasta kuin käsikirja.”

Ongelma ei ole lääketieteessä vaan maailmassa, josta armo ja järki ovat kadonneet. Lääketiede takertuu kouristuksenomaisesti suosituksiin, koska ne lupaavat estää lääkäreitä epäonnistumasta: ne ovat viimeinen suojavalli lääkärin ja hoitovirheen välillä. Heathin kritiikin mukaan suosituksista voi kuitenkin tulla tekosyy olla käyttämättä järkeään –joka on jo valmiiksi kadoksissa maailmasta –ja olla näkemättä potilaansa todellista tarvetta tulla kuulluksi ja nähdyksi.”

Miten masennuksesta leivottiin kaikkien aikojen bisnes?

“Cosgrove ja Whitaker kertovat kirjassaan myös monta muuta tarinaa mielenterveysongelmien maailmasta tarkkaavuushäiriö ADHD:sta kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ne herättävät kysymyksen, olisiko meillä tällaista masennusepidemiaa, jos siihen ei ensin olisi keksitty lääkettä. Olisiko meillä tällaista ADHD-epidemiaa, jos siihen ei ensin olisi ollut lääkettä? Kysymys ei tarkoita, etteivätkö masennus tai tarkkaavuushäiriö olisi todellisia ongelmia, tai etteikö moni kärsisi tai kaipaisi apua. Voi kuitenkin kysyä, onko sairauksia markkinoitu lääkkeiden kylkiäisenä niin massiivisesti, että sillä on ollut oma itsenäinen vaikutuksensa siihen, miten ihmiset tulkitsevat omaa ja läheistensä käyttäytymistä.”

Sairauksien kaupustelijat

”Kenties erikoisin tuore esimerkki tautilietsonnasta on niin sanottu pseudobulbaarinen affekti –kontrolloimattomat naurun- tai itkunpyrskähdykset. Ongelma on todellinen; sitä tavataan joidenkin neurologisten sairauksien yhteydessä. Jos sattuu kuitenkin tekemään testin lääkekampanjan kotisivuilla, kysymykset ovat niin yleisluontoisia, että epäily pseudobulbaarisesta affektista voi herätä miltei kenelle tahansa.”

Intuitiosta tutkimusnäyttöön

Leikkauksia ja lääkkeitä luulottelun varassa

Ei toistoa, ei tiedettä

Terveysuutisten faktantarkastaja

Vihreän karvaisen kielen arvoitus

 

1 KOMMENTTI

  1. Yksi tapaus, jossa fiktiivisen saurauden jälkiä peitellään ja toiminta voi jatkua uudella tavalla:

    https://www.radiopooki.fi/uutiset/pohjois-pohjanmaa/a-135604

    Syynä sulkemiseen on ollut jälkien peittely, jossa sairaalan kahden lääkärin syy ja seurausyhteyttä Ylivieskan kirkkopaloon peitellään ja salataan.

    Oulun AVI kirjoitti Elisa Roimaa ”puhtaat paperit” henkilökunnalle tapauksesta aikaisemmin.

    Toiminta em. paikassa on rikkonut ihmisoikeuksia sen perustamisesta alkaen.

    Syytä olisi avata arkistot paikassa tehtyjen julmuuksien vuoksi lääkäreiden ja mtt hoitajien nimien muodossa.

JÄTÄ VASTAUS