Clare Allan kirjoittaa The Guardianissa Kaunis mieli -elokuvan päähenkilöstä, matemaatikko John Nashista 2.6.2015 julkaistussa kirjoituksessaan Don’t use John Nash to promote the use of anti-psychotic drugs.
Allanin mukaan taloustieteen Nobelin palkinnon vuonna 1994 voittanut John Nash lopetti antipsykoottisen lääkehoitonsa vuonna 1970, koska lääkitys vaimensi hänen älykkyytensä. Allanin mielestä on hämmentävää, kuinka paljon Nashin skitsofreniadiagnoosi on saanut huomiota ja kuinka vähän Nashin kokemusta on yritetty ymmärtää hänen omilla käsitteillään. Allanin mielestä diagnoosien eräs ongelma on se, että toiset ihmiset omivat ne omiin tarkoitusperiin sopiviksi ilman yritystä tai kiinnostusta todellisuudessa ymmärtää yksilöiden kokemuksia, ja tästä syystä Nashia tulisi Allanin mukaan kiittää rohkeudestaan puhua kokemuksistaan.
Kaunis mieli -elokuvassa, jossa Russell Crowe näyttelee pääosassa John Nashia, lääkkeet ovat merkittävässä roolissa Nashin toipumistarinaa. Elokuvan Nobel-kohtauksessa Nash mainitsee syövänsä uudempia lääkkeitä. Todellisuudessa Nash oli siis lopettanut psykoosilääkityksensä yli 20 vuotta aiemmin, mikä tuodaan Allanin mukaan selkeästi esiin Sylvia Nasarin kirjassa A Beautiful Mind, johon elokuva perustuu.
Allanin mukaan päätös elokuvan juonen peukaloinnista perustui ilmeisesti käsikirjoittajan mekittävässä asemassa psykologina toimineen äidin huoleen siitä, että elokuva voisi ”kannustaa potilaita lopettamaan lääkityksensä”. Kun elokuva julkaistiin, sen väitettiin kertovan ”tärkeitä totuuksia” lääkkeiden elintärkeästä asemasta skitsofrenian hoidossa ja lääkityksen lopettamisen riskeistä.
Allanin mielestä on sääli, että John Nashin oma näkökulma on alistettu toisten ihmisten agendojen ajamiselle.
John Nash tuo esille saman ristiriidan myös Al Jazeeran haastattelussa, jossa hän keskustelee myös poikansa (jolla on myös skitsofreniadiagnoosi) hoidosta. Hän tuo esille, että hänen poikansa lääkitys ei ”ollut hänen ideansa” ja että hän on ”kannustanut” poikaansa kognitiiviseen terapiaan. Hän vastaa myös haastattelijalle, ettei usko ”kenenkään saavan oikeaa hoitoa näinä aikoina mielisairaalassa”, kun tämä kysyy, että onko hän saanut hyvää hoitoa skitsofreniaansa. Tämän miehen valjastaminen neuroleptien markkinointiin on todellakin jokseenkin kyseenalaista. Kyseessä on keskivertoa lääkekieltesempi skitsofreenikko, joka ajattelee edelleen monella tavoin ”väärin” omasta sairaudestaan. Hän esimerkiksi uskoo, että hänen ”oireensa” ovat yksi syy sille, miksi maailmanhistoriassa jotkut ovat kohonneet profeetoiksi näkyjensä ansiosta, ja toiset taas niiden seuraajiksi. Hänen elämänsä ei ole mikään modernin lääketieteen riemuvoitto, vaan kaikki mitä hän on elämässään saavuttanut, on hän saavuttanut lääkäreistä huolimatta. Sen voi lukea suoraan hänen elämänhistoriastaan ja puheistaan. Joku voisi jopa vääntää hänen elämästään anekdootin siitä, kuinka lääkekielteisyys rampauttaa skitsofreenikon, koska hänellä todella oli kohtuullisen vaikea elämä ilman lääkkeitäkin. Minusta hänen näkemys omista ongelmistaan on tietenkin vivahteikkaampi ja realistisempi, kuin se muotti mihin häntä yritetään sulloa. Kuten useimpien ns. hullujen, joista huomattava osa tietää lääkäreitään tarkemmin, mistä he kärsivät ja mistä eivät.
https://www.youtube.com/watch?v=ufKIgW9XrCE
https://www.youtube.com/watch?v=ufKIgW9XrCE
Kiitos tarkentavasta ja hyvästä kommentista! Tuo, että toiset voivat tosiaan olla sitä mieltä, kuinka lääkekielteisyys rampauttaa skitsofreenikon, on minusta osoitus siitä mustavalkoisesta ajattelusta, joka on valloillaan. Hoitovaihtoehtoina nähdään vaan lääkkeet. Se on osoitus lääkkeiden tehosta, jos joku jättää ne pois, eikä pärjää… Kun meidän pitäisi ajatella ja tutkia muitakin vaihtoehtoja.