Artikkelin kirjoittajat: Silvia Giatti, Silvia Diviccaro, Lucia Cioffi, Roberto Cosimo Melcangi
Artikkeli ”Post-Finasteride Syndrome And Post-Ssri Sexual Dysfunction: Two Clinical Conditions Apparently Distant, But Very Close” on julkaistu Frontiers in Neuroendocrinology -lehdessä tammikuussa 2024. Artikkelin vastaavaksi kirjoittajaksi merkitty Melcangi työskentelee Milanon yliopiston farmakologisten ja biomolekyylisten tieteiden laitoksella Italiassa.
Tiivistelmä tutkimusartikkelista:
Mm. androgeneettisen hiustenlähdön hoitoon tarkoitettua finasteridiä tai SSRI-masennuslääkkeitä käyttäneillä miehillä voi esiintyä pysyviä haittavaikutuksia, kuten seksuaalinen toimintahäiriö, psyykkisiä oireita ja unihäiriöitä, vaikka lääkitys olisi lopetettu.
Tutkimus viittaa siihen, että post-finasteridisyndrooma (PFS) ja SSRI-lääkkeiden käytön jälkeinen seksuaalinen toimintahäiriö (PSSD) saattavat johtua samankaltaisista biologisista mekanismeista. Tutkimuksessa keskitytään neuroaktiivisten steroidien, välittäjäaineiden ja suoliston mikrobiomin rooliin näiden haittojen synnyssä.
Finasteridi ja SSRI-lääkkeet vaikuttavat useisiin aivojen toimintaan liittyviin mekanismeihin, jotka voivat johtaa pysyviin seksuaalisiin haittavaikutuksiin. Erityisesti näiden lääkkeiden käyttö on yhdistetty dopamiinergisen järjestelmän häiriöihin. Dopamiini on keskeinen välittäjäaine, joka säätelee monia seksuaaliseen toimintaan liittyviä prosesseja, kuten libidoa, erektiota, ejakulaatiota ja seksuaalista mielihyvää.
Tutkimuksessa korostetaan myös suolisto-aivot-akselin merkitystä. Sekä finasteridi että SSRI-lääkkeet voivat muuttaa suoliston mikrobiomin koostumusta. Tämä muutos voi vaikuttaa neuroaktiivisten steroidien tuotantoon ja sitä kautta aivojen toimintaan, myös seksuaaliseen käyttäytymiseen liittyen.
Finasteridin ja SSRI-lääkkeiden aiheuttamat suoliston mikrobiomin muutokset voivat johtaa suoliston tulehdukseen. Tulehdusreaktio puolestaan voi pahentaa neurologisia oireita ja vaikuttaa negatiivisesti mielialaan.
Mielenkiintoinen löydös oli, että allopregnanoliini-niminen neuroaktiivinen steroidi voi olla suojaava tekijä finasteridin käytön lopettamisen aiheuttamia haittavaikutuksia vastaan. Allopregnanoliini tunnetaan tulehdusta estävistä ominaisuuksistaan, se voi auttaa korjaamaan finasteridin aiheuttamaa suoliston tulehdusta ja sitä kautta lievittää oireita.
Tutkimus avaa uusia näkökulmia PFS:n ja PSSD:n syntymekanismeihin ja tarjoaa mahdollisia lähtökohtia uusien hoitomuotojen kehittämiseen. Tutkijat painottavat kuitenkin lisätutkimusten tarvetta, jotta näiden sairauksien diagnostiikkaa ja hoitoa voitaisiin parantaa.
Linkki tutkimukseen: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0091302223000626
Materiaali ladattavissa myös englanninkielisenä PDF:nä kyseisen sivun kautta.
Minulle määrättiin muutama vuosi sitten Finasteridia useita vuosia jatkuneeseen eturauhasvaivaan. Vaikkakaan eturauhasen suurentumaa ei ole vielä näin alle 40 vuotiaalla ole, niin lääkäri katsoi kuurin kokeilemisen arvoiseksi, sillä mikään muu hoitokeino ei ollut purrut. Lääkäri kehoitti syömään lääkettä pienellä annostuksella (1,25mg), joka toinen päivä. Tyytyväisenä aloitin hoidon ja ajattelin että josko nyt vaivat lähtevät paranemaan.
Valitettavasti tämä oli elämäni suurin virhe! Ehdin syömään lääkettä vain noin kuukauden verran, kun kokonaisvaltainen terveyteni alkoi jyrkästi romahtamaan. Ensin en osannut yhdistää oireiluani Finasteridiin, kunnes vasta vähän yli 1kk jälkeen oireiden lisääntyessä/ pahentuessa. Oireet eivät suinkaan helpottaneet, vaan pahenivat ja sain vielä muutaman lisää.
Sain virallisen diagnoosin vasta noin 1,5 vuoden päästä sairastumisestani, kun kävin Turussa kliinisen fysiologian erikoislääkäri Juhana Pihan luona. Sain kuulla, että minulla on Post Finasteridi Syndrooma ja valitettavaa on se, että koska oireyhtymän syntymekanismia ei vielä tunneta, ei parantavaa hoitoa myöskään ole.
Juhana kertoi, että on oman lääkäriuransa aikana todistanut Finasteridin aiheuttamat pysyvät tuhot jo 90-luvulla, kun lääke oli vielä uusi. Hän kertoi, että ei missään nimessä suostu määräämään Finasteridia yhdellekään potilaalleen, koska riski pysyviin vaurioihin on liian suuri.
Tällä hetkellä olen sairastanut noin 4 vuotta. Olen alle 40 vuotias mies, mutta sekä fyysinen, että seksuaalinen kuntoni on kuin 89 vuotiaalla miehellä. Ennen lääkitystä olin terve, eikä minulla ollut yhtäkään näistä lukuisista oireista, jotka sain Finasteridin kautta.
Testosteroniarvoni ja yleinen androgeeniprofiilini, sekä estrogeeni, kilpirauhanen jne. on mitattu useaan kertaan ja kaikki on kunnossa. Miessukupuolihormoonit on todettu keskivertoa paremmaksi, sisältäen myös DHT (dihydrotestosteroni). Kaikesta tästä huolimatta, Post Finasteri syndroomalle tyypilliseen tapaan, minulla on todella rajut testosteronivajeen tunnusmerkit. Jatkuvat kylmät ja kuumat aallot, univaikeudet, lihasvoimat ovat kadonneet, kognitiiviset kyvyt huonontuneet, jatkuva aivosumu, ruoansulatus/ suolisto ei enää juuri toimi, genitaalien surkastuminen, kivesten särky/ kipu, suuri vaikeus saada minkäänlaista erektiota, sukupuolivietti olematon, orgasmissa ei minkäänlaista tunnetta/ mielihyvää. Hikoilen kohtuuttomasti työssäni jota olen tehnyt ongelmitta jo vuosia ja nukahdan joka ilta yhtäkkiseen suureen väsymykseen, kuin olisin saanut tyrmäystippoja.
Lääke sekoitti myös mielihyvää sääteleviä osia aivoista, sillä en ole kyennyt saamaan juuri mitään nautintoa asioista, jotka olivat minulle ennen tärkeitä. Harrastukset, hyvä ruoka, iloiset tapahtumat jne. En pysty myöskään enää tuntemaan rakkautta, tai kiintymystä samaan tapaan kuin ennen. Kun katson perheenjäseniäni ja puolisoani, tunnen rakkauden ja kiintymyksen enää hyvin vaimeana ja etäisenä tunteena, jota on vaikea kuvailla sanoin. Asiasta tietämätön voisi ajatella, että olet vain masentunut Finasteridin aiheuttamien oireiden takia. Todellisuudessa tämä ”Anhedonia” eli kyvyttömyys kokea iloa ja mielihyvää tuli Finasteridin myötä kuin puskista, kun en vielä ymmärtänyt tilannetta.
Ennen lääkitystä, elin onnellista ja hyvin pitkälti tervettä ja aktiivista elämää. En ole koskaan polttanut tupakka, en juo alkoholia, enkä käytä muitakaan päihdyttäviä aineita. Harrastin liikuntaa ja työni on fyysinen, eikä minulla ole koskaan ollut vyötäröllä vararengasta. Kaikesta huolimatta olen nyt kuin vanha sairas mies ja suurimpia huolen aiheitani on terveyteni ohella myös työ, sillä sen suorittaminen tässä tilanteessa on silkkaa taistelua päivästä toiseen, mutta asuntovelallisena on pakko yrittää. Oravanpyörästä putoaminen toisi ainoastaan lisää ongelmia, sillä olen myös asuntovelallinen ihminen.
Toivon että kertomani tavoittaa edes yhden miehen, joka suunnittelee Finasteridin käyttämistä. Riskit ovat suuret ja vaikka osa ihmisistä ei sairastu, olen törmännyt myös lukuisiin tapauksiin, joissa lääkkeen käyttäjä on sairastunut vasta useiden vuosien päästä, huolimatta siitä, että kyseessä on vielä nuorehkoja noin 30v – 50v miehiä, joilla on vielä vannhuuteen matkaa, joten ikää ei voi näissä tapauksissa syyttää.
Olemme laatineet diagnoosin antaneen lääkärin kanssa raportin Potilasvakuutuskeskukseen ja asia on otettu siellä käsittelyyn. Koska kyseessä on toistaiseksi huonosti tunnettu sairaus, tulimme lääkärin kanssa siihen tulokseen, että asiasta raportointi virallisen dokumentin, sekä lääkärin kirjoittaman lausunnon muodossa on askel lähempänä tiedon lisäämistä, sillä näin ei voi jatkua. Tällaisen riskiprofiilin omaavien lääkkeiden sijaa nykylääketieteessä tulisi miettiä hyvin tarkkaan, sillä potilaita ei monestikkaan informoida potentiaalisista riskeistä millään tapaa. Syynä lähes poikkeuksetta lääkärien tietämättömyys. Minulle ei kerrottu puolle sanallakaan, että lääke voi sisältää sivuvaikutuksia, saatikka riskistä pysyviin, terveyttä ja elämänlaatua alentaviin oireisiin.