ECT-hoidossa (sähköshokkihoito, jossa aivoihin johdetaan sähköä ja aiheutetaan kouristus) potilaiden kokemukset ovat jääneet vähällä huomiolla. Tämä on merkittävä asia, sillä maailmassa annetaan vuosittain noin miljoona ECT-hoitoa. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa kolmasosa niistä annetaan ihmisille vastoin heidän tahtoaan.
Osa psykiatreista näkee ECT:n viimeisenä keinona vaikeasti autettavien potilaiden hoidossa. Heidän mielestään se toimii hyvin – jopa paremmin kuin mikään muu hoito. Toiset taas katsovat, että suurimmalle osalle potilaista siitä ei ole hyötyä, ja että monille se aiheuttaa vakavia, elämää muuttavia haittoja.
Historiallinen hoito ilman riittäviä tutkimuksia
ECT otettiin käyttöön jo 1930-luvulla ilman kunnollisia tutkimuksia. Hoitolaitteita ei ole arvioitu esimerkiksi Britannian lääkeviraston (MHRA) tai Yhdysvaltain FDA:n toimesta. Valmistajan edustaja on oikeudessa myöntänyt, että sähköshokkikone testattiin aikoinaan vain “kahdella koiralla” ennen laajaa käyttöönottoa.
Vaikka monet psykiatrit uskovat ECT:n toimivan, heidän näkemyksensä voivat perustua sattumanvaraisiin havaintoihin. Samalla lailla vakuuttuneita tuloksistaan ovat henkiparantajat, noidat yms. Luotettavaa näyttöä hoidon tehosta ei ole. Satunnaistettuja lumekontrolloituja tutkimuksia ei ole tehty vuoden 1985 jälkeen. Silloisissa tutkimuksissa ei löydetty mitään pitkäaikaisia hyötyjä sähköhoidoista verrattuna lumeeseen. (Molemmissa näytti kyllä toteutuvan vahva lume-efekti)
Cochrane- lääkäreiden arvio vuodelta 2009 totesi, ettei ole mitään näyttöä siitä, että ECT olisi tehokas katatonian hoidossa – vaikka psykiatriassa sitä pidetään vakiintuneena hoitona. Vuonna 2019 sama todettiin koskien skitsofreniaa.
Masennuksen hoidossa näyttö on yhtä heikkoa. Iso-Britannian NICE arvioi, että olemassa on vain kaksi pientä tutkimusta, Saksasta ja Iranista, joissa kummassakaan ECT:stä ei löytynyt merkittävää hyötyä.
Suurin kansainvälinen kysely ECT-kokemuksista
Tutkimuksissa on harvoin kysytty potilaiden tai heidän omaistensa kokemuksia. Aiemmat selvitykset ovat olleet pieniä ja pintapuolisia.
Tähän tilanteeseen tuo uutta tietoa laajin koskaan tehty kyselytutkimus. Kahden vuoden aikana 1144 ihmistä 44 maasta (USA, Iso-Britannia, Australia, Kanada ym.) kertoi kokemuksistaan ECT-hoidosta. Mukana oli sekä potilaita että heidän perheenjäseniään ja ystäviään.
Tulokset kertovat, että osa koki hoidon hyödylliseksi, mutta monille se merkitsi pysyviä ja vakavia haittoja. Monet kertoivat menettäneensä muistiaan, työkykynsä tai ihmissuhteitaan – asioita, joista heitä ei ollut varoitettu.
Informoidun suostumuksen puute
Ensimmäiset aineistosta julkaistut tutkimusartikkelit käsittelevät sitä, mitä potilaille ja omaisille kerrottiin ennen hoitoa. Informoitu suostumus on lääketieteen perusperiaate: potilaan täytyy saada realistinen kuva hyödyistä ja haitoista, jotta hän voi antaa luvan hoitoon.
Kyselyssä kävi ilmi, että hyötyjä liioiteltiin ja haittoja vähäteltiin.
• 63 % potilaista ja omaisista muisti kuulleensa väitteen “ECT on tehokkain hoito vaikeaan masennukseen” – vaikka tutkimusnäyttö ei tue tätä.
• 78 %:n mukaan heille kerrottiin, että “ECT voi pelastaa henkiä ja estää itsemurhia” – tälle ei ole mitään näyttöä.
• Vain 17 % potilaista kertoi, että heitä varoitettiin pysyvistä muistinmenetyksistä.
• Vain 12 % kuuli mahdollisista sydänhaitoista, vaikka tutkimusten mukaan jopa 1 potilas 15–30:stä kokee sydäntapahtuman.
Potilaiden kokemusten kokonaiskuva
Kun kysyttiin “auttoiko ECT?” ja “paransiko se elämänlaatua?”, tulokset olivat karuja:
• 60 % sanoi, ettei se ollut lainkaan hyödyllinen.
• 60 % sanoi, että se huononsi elämänlaatua.
• Kolmannes koki elämänlaatunsa heikentyneen paljon.
Osa (20–30 %) kuitenkin koki hyötyneensä hoidosta. Mutta vain pieni osa (6 – 9%) näistä kertoi vaikutuksen kestäneen yli kuukauden.
Johtopäätökset
Tutkimus antaa äänen ihmisille, jotka kokivat saaneensa yksipuolista ja harhaanjohtavaa tietoa ennen ECT:tä.
Tulokset herättävät sekä lääketieteellisiä että juridisia kysymyksiä. Onko oikein antaa hoitoa ihmisille, jotka eivät ole voineet tehdä tietoista päätöstä – tai jotka ovat kieltäytyneet?
Tutkijoiden viesti: ”Tulokset olivat yhdenmukaisia perheenjäsenten ja ystävien vastauksien kanssa. Huomionarvoista on, että lähes puolet (49,1 %) ilmoitti elämänlaatunsa heikentyneen ECT:n vuoksi “paljon” (21,6 %) tai “erittäin paljon” (27,5 %).
Tämän hälyttävän tuloksen osittaisena selityksenä on, että elämänlaatu kattaa ECT:n haittavaikutukset yhdessä mahdollisten hyötyjen kanssa. Kun otetaan huomioon, ettei ole näyttöä siitä, että ECT olisi lumetta tehokkaampi, ja tiedossa olevat pitkäaikaiset haittavaikutukset muistiin, nämä kyselytulokset johtavat suositukseemme: ECT-hoito tulisi välittömästi keskeyttää kliinisessä käytössä, kunnes riippumattomat, laajamittaiset lumekontrolloidut tutkimukset osoittavat, onko ECT:llä mitään lumetta parempaa tehoa – suhteessa niihin moniin vakaviin haittavaikutuksiin, joita siihen liittyy.”
Artikkeli: Linkki
A survey of 1144 ECT recipients, family members and friends: does ECT work?
Article
Read, J., Johnstone, L., Hancock, S. P., Morrison, L., Harrop, C. and Cunliffe, S. 2025. A survey of 1144 ECT recipients, family members and friends: does ECT work? International Journal of Mental Health Nursing.
Millaisia kokemuksia teillä on Suomesta? Tunnetteko tutkimuksia kotimaasta?
Itse koen, että en olisi selvinnyt masennuskausistani hengissä ilman ECT-hoitoa. Olkoonkin, että sen teho on kestänyt vaihtelevasti 6kk-24kk, ennen kuin masennus on taas uusiutunut, mutta se on kuitenkin ainoa, mikä minua on auttanut. Lääkkeillä ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta, ei hyvässä eikä pahassa. Terapia on kannatellut arjessa, mutta ei auttanut vaikeimmissa tilanteissa. Samoin ruokavalio, liikunta, vitamiinit ja unesta huolehtiminen auttavat vain tiettyyn pisteeseen asti.
ECT on aiheuttanut minulle lyhytaikaisia muistiongelmia, jotka ovat kuitenkin aina korjaantuneet nopeasti. Jatkossakin aion, jos masennus taas uusiutuu, pyytää heti pääsyä ECT-hoitoon, sen sijaan että kokeiltaisiin turhaan taas jotain lääkettä tai muuta. Jos siihen hoitoon en pääsisi, se olisi käytännössä kuolemantuomio minulle, kun muuta toimivaa hoitoa ei syvimpään masennukseeni ole.