Tutkimus: psykoosilääkityksen lopettaneilla vähemmän oireita ja korkeampi työllistymisaste kymmenen vuoden seurannassa

0
842

Tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin 496 henkilöä, joilla oli diagnosoitu ensipsykoosi, todettiin, että 74 % psykoosilääkkeet lopettaneista oli 10 vuoden kuluttua tutkimuksen alusta remissiossa / oireettomia.

Kirjoittanut: Bernalyn Ruiz huhtikuu 7, 2017

Artikkeli on julkaistu alun perin Mad in America-sivustolla. Se on käännetty käännösohjelmalla ja tämän jälkeen tarkistettu. Alkuperäinen kirjoitus löytyy täältä.

Schizophrenia Research -lehdessä julkaistussa laajassa kymmenen vuoden tutkimuksessa tarkastellaan psykoosilääkityksen ja psykoosidiagnoosin saaneiden henkilöiden pitkäaikaistulosten välistä suhdetta. Muiden löydösten ohella tässä tanskalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että psykoosilääkityksen lopettaneilla oli korkeampi toimintakyky ja työllistymisaste kymmenen vuoden kuluttua tutkimuksen alusta. Lisäksi, psykoosilääkityksen lopettaneilla remissioprosentti oli korkeampi kuin psykoosilääkityksellä olevilla.

”Koska psykoosilääkkeet voivat aiheuttaa haittavaikutuksia, kuten ekstrapyramidaalioireita, ja lisätä huomattavasti metabolisen oireyhtymän riskiä, on tärkeää tunnistaa, ketkä voivat saavuttaa vakaan remissiotilan ilman jatkuvaa psykoosilääkitystä. Tätä alaryhmää ei ole täysin otettu huomioon nykyisissä ohjeistuksissa, ja pitkäaikaistuloksia koskevia lisätutkimuksia tarvitaan.”

Aiemmissa selvityksissä on kiinnitetty huomiota psykoosilääkkeiden käytön haitallisiin pitkäaikaisvaikutuksiin. Tämän tutkimuksen kirjoittajat huomauttavat lisäksi, että vaikka on tehty lukuisia tutkimuksia pitkäaikaistuloksista, joissa on tarkasteltu myös remissiota psykoottisista oireista, vain harvoissa tutkimuksissa on tarkasteltu pitkäaikaistulosten ja psykoosilääkkeiden käytön välistä yhteyttä.

He kuitenkin nostavat esille yhden tutkimuksen vuodelta 2001, jossa havaittiin, että isolla osuudella tutkittavista tulokset olivat hyviä 15 ja 25 vuoden kohdalla riippumatta siitä, olivatko he psykoosilääkityksellä vai eivätkö olleet. Muita tutkimuksia, joissa on tarkasteltu psykoosilääkityksen ja psykoottisen oireilun välistä suhdetta, ovat muun muassa AESOP-10-tutkimus ja Chicago-tutkimus. Chicago-tutkimuksessa 4,5 vuoden kohdalla heillä, jotka eivät olleet psykoosilääkityksellä, oli huomattavasti vähemmän psykoottisia oireita kuin heillä, jotka olivat psykoosilääkityksellä.

Tanskalaisessa tutkimuksessa pyrittiin tarkastelemaan kymmenen vuoden kohdalla psykoosilääkkeettöminä ja remissiossa olevien pitkäaikaistuloksia ja ominaisuuksia. Tutkimukseen otettiin mukaan 496 18-45-vuotiasta skitsofrenian spektrin diagnoosin saanutta potilasta tanskalaisesta OPUS-kohortista. OPUS-tutkimus oli satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, jossa tutkittiin intensiivisen varhaisen intervention vaikutuksia.

Vastaanottohetkellä osallistujat eivät olleet olleet psykoosilääkityksellä yli 12 viikkoon. Mittauksiin sisältyivät diagnostinen arviointi (Schedules for Clinical Assessment in Neuropsychiatry (SC AN)), oireiden selvittäminen (Scale of Assessment of Positive Symptoms eli nk. positiivisten oireiden mittari (SAPS) ja Scale of Assessment Negative Symptoms ja nk. negatiivisten oireiden mittari (SANS)), oireiden alkamista edeltänyt älykkyysosamäärä (Danish Adult Reading Test (DART)), toimintakyvyn taso (Global Assessment of Functioning (GAF-S, GAF-F)), psykoosin kesto ennen hoidon alkua (DUP; Interview of Retrospective Assessment of Onset of Schizophrenia) ja psykoosilääkityksen käytön arviointi sekä lääkityksen noudattaminen. Tutkittavat jaettiin neljään ryhmään: remissiossa / oireeton ja psykoosilääkityksellä, remissiossa / oireeton ja ei psykoosilääkityksellä, ei remissiossa / oireita ja psykoosilääkityksellä sekä ei remissiossa / oireita ja ei psykoosilääkityksellä.

Osallistujista 61 % (303) osallistui kymmenen vuoden kohdalla tehtyyn seurantaan. Kun kuolleet (n=33) ja pois muuttaneet (n=18) jätettiin pois, osallistumisprosentti kymmenen vuoden kohdalla oli 68 %. Heillä, jotka osallistuivat seurantaan kymmenen vuoden kohdalla, oli huomattavasti korkeammat toimintakyvyn pisteet ja he olivat huomattavasti nuorempia kuin he, jotka eivät osallistuneet.

Kymmenen vuoden kohdalla 121 tutkittavaa ei ollut psykoosilääkityksellä, ja 182 oli psykoosilääkityksellä.  74 % heistä, jotka eivät olleet psykoosilääkityksellä, oli remissiossa / oireettomia (90 potilasta 121:stä), kun taas psykoosilääkkeitä käyttävien ryhmässä remissiossa / oireettomia oli 49 % (90 potilasta 182:sta). Tämä johti lähes 60 % kokonaisremissio-osuuteen 303 potilaalla 10 vuoden kohdalla.

Remission psykoottisista oireista saavuttavien suuri osuus ( noin 60 % ) tutkimuksessamme, riippumatta siitä, olivatko he lääkityksellä vai eivät, vastaa Harrisonin ym. laajan kohorttitutkimuksen tuloksia. Heidän tutkimuksessaan noin 50 % osallistujista oli hyvät tulokset 15 ja 25 vuoden kohdalla.”

Tässä tutkimuksessa raportoitiin merkittävä yhteys naissukupuolen ja parempien tulosten välillä. Korkeammat toimintakykypisteet 10 vuoden kohdalla olivat yhteydessä parempiin pitkäaikaistuloksiin. Lisäksi töissä / koulutuksessa / valmennuksessa / ammatillisessa kuntoutuksessa olon ja ilman psykoosilääkityksellä oloa remission / oireettomuuden saavuttamisen välillä oli positiivinen korrelaatio. Paremmat pitkän aikavälin tulokset olivat vahvasti yhteydessä töihin liittyvään statukseen. Heillä, jotka olivat saavuttaneet remission / oireettomuuden ilman psykoosilääkityksellä olemista, oli vähiten nk. negatiivisia oireita.

Ikä ei ollut yhteydessä pitkäaikaistuloksiin. Lukion loppuun suorittaminen ja oireiden alkamista edeltävä älykkyys eivät myöskään olleet yhteydessä pitkäaikaistulosten kanssa. Hoidon aloittamista edeltävän psykoosin ( DUP ) pidempi kesto oli yhteydessä huonompiin lopputuloksiin.

Aiemmin tutkijat ovat keskustelleet vakiokäytännön mukaisen pitkäaikaisen psykoosilääkityksen tehoa tukevan näytön puutteesta ja pitkäaikaisen psykoosilääkityksen mahdollisista epäsuotuisista vaikutuksista. Tämän tanskalaisen tutkimuksen tekijät tarjoavat jonkin verran näyttöä pitkäaikaisen psykoosilääkityksen vaikutuksista ( tai vaikuttamattomuudesta ) psykoottisiin oireisiin. Tutkimuksen tekijät huomauttavat, että psykoosilääkityksen lopettamista / vähentämistä koskevissa tutkimuksissa on saatu huonoja tuloksia, mutta näissä satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa seuranta-aika on ollut lyhyempi (1-2 vuotta vs. 10 vuotta tässä tutkimuksessa). Tämä tutkimus lisää ymmärrystämme psykoosilääkkeiden tehokkuudesta ja niiden pitkäaikaisvaikutuksesta mitä tulee psykoottisten oireiden vähenemiseen.

Mielenkiintoinen, vaikkakaan ei yllättävä havainto tutkimuksessa oli se, että heillä, jotka olivat remissiossa / oireettomia ja ilman psykoosilääkitystä oli huomattavasti korkeammat toimintakyvyn pisteet, vähemmän negatiivisia oireita ja he osallistuivat useammin työmarkkinoille. Tämä tuo esille sitä, kuinka psykoosilääkitys voi vaikuttaa haitallisesti pitkän aikavälin toimintakykyyn. 

****

Wils, R. S., Gotfredsen, D. R., Hjorthøj, C., Austin, S. F., Albert, N., Secher, R. G., … & Nordentoft, M. (2016). Antipsychotic medication and remission of psychotic symptoms 10years after a first-episode psychosis. Schizophrenia Research(Abstract)

Bernalyn Ruiz: Mad in American Reasearch News Team:n jäsen Bernalyn Ruiz-Yu on postdoctoral fellow Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa psykiatrian ja biokäyttäytymistieteiden laitoksella. Hän on väitellyt tohtoriksi psykologiasta ( counseling psychology ) Massachusettsin yliopistossa Bostonissa. Tohtori Ruiz-Yulla on monipuolista kliinistä asiantuntemusta yksilöiden, perheiden, lasten ja ryhmien kanssa työskentelystä, ja hän on keskittynyt erityisesti psykoosiriskissä oleviin nuoriin. Hänen tutkimuksensa keskittyy nuorten ”vakaviin mielisairauksiin”, psykooseihin, stigmaan sekä urheilun ja liikunnan käyttöön mielenterveyshoidon yhteydessä.

 

JÄTÄ VASTAUS