Robert Whitakerin luento Lapinlahden Lähteellä Helsingissä 18.8.2018 pähkinänkuoressa

0
324

Tietokirjailija ja tutkiva journalisti Robert Whitaker piti Lapinlahdessa hyvin vaikuttavan ja mielenkiintoisen luennon. Paikalla oli noin 60 aiheesta kiinnostunutta ihmistä. Tässä hänen luentonsa pääkohdat:

– Whitaker esitteli ensin psykiatrian synkkää historiaa ja sitä, miten tarinat, joita meille kerrotaan ovat aina muuttuneet psykiatriassa faktoiksi mainiten tässä yhteydessä muun muassa lobotomiasta myönnetyn Nobelin palkinnon. Whitaker osoitti, että psyykenlääkkeiden käyttöönoton jälkeen psykiatrian hoitotulokset ovat heikentyneet merkittävästi, vaikka tarinan mukaan lääkkeet aloittivat psykiatriassa positiivisen kehityksen ja suorastaan mullistuksen.

– Luennoitsija otti esiin WHO:n kaksi tutkimusta, joiden mukaan länsimaissa skitsofrenian hoitotulokset ovat huomattavasti jäljessä köyhiä maita, kuten Intiaa ja Nigeriaa

– Whitaker toi esiin laajoja seurantatutkimuksia, joiden mukaan ilman lääkkeitä hoidetut tai lääkkeensä lopettaneet potilaat toipuvat pitkällä aikavälillä huomattavasti paremmin, kuin lääkityt potilaat niin masennuksesta kuin psykoosistakin.

– Psykiatrian hallitsevana paradigmana Whitaker toi esiin ”sairausmallin”. Olipa kyse surusta, ahdistuksesta, psykoosista tai ylivilkkaudesta, kyseessä on sairaus. Whitaker esitti tutkimustietoa, jotka osoittavat sairausmallin leimaavuuden. Sairausmalli siis lisää stigmaa.

– Psykoosin hoitoa koskien Whitaker nosti esiin Soteria-mallin, jossa järjestämällä turvallinen ympäristö ja odottamalla pari viikkoa ensipsykoosin alkamisesta ennen mahdollista lääkityksen aloittamista, on saatu huomattavasti paremmat tulokset, kuin aloittamalla psykoosilääkitys heti. Näin hoidettuna vain hieman alle 20% kohdalla on jouduttu turvautumaan säännölliseen psykoosilääkitykseen. Whitaker kertoi esimerkkejä positiivisesta suhtautumisesta psykoosiin liittyviin ääniin ja hassuihin ajatuksiin, jolloin lääkärit ovat kokeneet työnsä mielekkäämmäksi ja ilmapiiri on ollut toipumista edistävä. Edistyksellisenä psykoosihoitomallina Whitaker mainitsi myös avoimen dialogin mallin.


– Whitaker painotti, että jokaisen tulisi kysyä itseltään tämä kysymys:
MITEN LÄÄKKEET TOIMIVAT PITKÄLLÄ AIKAVÄLILLÄ?

– Luennoitsija kehotti kaikkia kysymään itseltään, että edistävätkö lääkkeet työelämään tai koulutukseen palaamista, minkä verran psyykenlääkkeillä lääkityt menevät tulevaisuudessa naimisiin ja toipuvatko he lääkkeidensä kanssa. Lisäksi hän kehotti kysymään itseltään, että jos nämä lääkkeet ovat niin erinomaisia, niin miksi ihmiset eivät koskaan parane.

– Whitaker kävi läpi neuroleptien toimintamekanismin perusideaa. Hän toi esiin, että klassisten neuroleptien idea on estää dopamiinin toimintaa ja tämä johtaa niin sanottuun dopaminergiseen supersensitiivisyyteen, koska aivot muuttuvat yrittäessään sopeutua neuroleptilääkitykseen. Tästä seuraa se, että lääkkeiden lopettaminen ei noin vain onnistu, vaan seuraa hyvin vakavia vieroitusoireita.


– Suomen psykiatrisesta hoidosta Whitaker totesi, että se on melko heikkotasoista kansainvälisesti katsottuna. Aikaisia kuolemia on paljon ja kroonisten potilaiden määrä on suuri

– Luennon lopuksi Whitaker käsitteli Mad in -ajattelua. Mad in America perustettiin vuonna 2012 ja Whitakerin mukaan sen ideana on ollut tuoda esiin kokemuksia, tieteellistä tutkimusnäyttöä sekä uutisia maailmalta, jotka haastavat nykyisen biologisen psykiatrian mallin. Mad in America -sivustolla on Whitakerin mukaan tällä hetkellä noin kaksi miljoonaa käyttäjää.

– Kansainvälisen Mad in -verkoston tarkoitus on luennoitsijan mukaan myös herättää keskustelua psykiatrisesta hoidosta ja tarjota kokijoille, ammattilaisille ja psykiatrisen hoidon kanssa muuten tekemisissä oleville ihmisille alusta ilmaista näkemyksiään

– Keskustelu- ja kommenttiosuudessa tuli esiin näkemys, että terapeuttinen hoito vaatii sairaaloihin enemmän henkilökuntaa ja enemmän osaamista, kuin nykyinen pitkäaikaislääkitykseen perustuva malli. Osastot eivät olisi enää niin hiljaisia ja toleranssin potilaita kohtaan tulisi olla suurempi. Tarvittaisiin enemmän aikaa potilaille ja enemmän kärsivällisyyttä. Whitaker oli tästä samaa mieltä.

– Keskustelussa Whitaker esitti myös näkemyksen siitä, että on aivan eri asia hoitaa maksaa, munuaisia tai aivoja kuin masennusta. Whitaker kannatti itse hoitoon biologisen mallin sijaan humanistista mallia. Hän totesi, että tällä hetkellä vallitsee ”kammottava työvoiman jakautuminen” lääkäreihin ja terapeutteihin. Hän mainitsi myös esimerkin erinomaisesta psykiatrista, joka käyttää huomattavan paljon aikaa potilaidensa ja tämän lähipiirin taustojen selvittämiseen. Whitakerin mielestä painopisteen tulisi hoidossa olla siinä, mitä ihmiselle on tapahtunut, eikä sairauksien diagnosoimisessa ja pitkäaikaislääkityksessä.

 

Lopuksi linkit muille Mad in -sivustoille, jotka Whitaker mainitsi. Whitaker itse on Mad in America -kirjan kirjoittaja ja siten laittanut liikkeen alulle.

Mad In America: https://www.madinamerica.com/

Mad In Asia: https://madinasia.org/

Mad in Brasil: https://madinbrasil.org/

JAA
Edellinen artikkeliSuomalainen depression Käypähoito -suositus on maailman lääkekeskeisin
Seuraava artikkeliPsykiatri Anssi Leikola: Teoriat ja käytäntö
Tapio Gauffin on entinen psykiatrinen potilas ja nykyinen yhteiskuntatieteiden opiskelija. Hän on vieroittautunut kahdesta neuroleptista yhtä aikaa psykiatrien voimakkaasta vastustuksesta huolimatta kärsien kuukausia vakavista vieroitusoireista. Hän pitää pitkäaikaista lääkehoitoa toipumisen esteenä ja toivoo siirtymistä uuteen hoitomalliin.

JÄTÄ VASTAUS