Artikkeli on julkaistu alun perin Mad in The UK -sivustolla. Se on käännetty käännösohjelmalla ja tämän jälkeen tarkistettu. Tekstin on kirjoittanut Simon (23.05.2023) Alkuperäinen kirjoitus löytyy täältä.
Olen Simon, 33-vuotias mies Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Vuonna 2012 valmistuttuani yliopistosta oli ajanjakso jolloin olin ahdistunut ja alavireinen. Varasin ajan yleislääkärilleni, joka määräsi minulle parissa minuutissa masennuslääkkeen, sitalopraamin (Celexa). En tiennyt, että tämä suistaisi elämäni raiteiltaan.
Koin seuraavien kuukausien aikana synkkiä ajatuksia, tunteeni turtuivat ja tunto sukupuolielimissäni heikkeni. Kerroin asiasta yleislääkärilleni, joka sanoi, että SSRI-lääkkeet (selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät) tarvitsivat enemmän aikaa vaikuttaakseen. Tässä vaiheessa hän nosti annostani.
Tämä teki minusta apaattisen, jatkuvasti väsyneen ja passiivisen tekemään työtäni. Ajattelin, että tämä johtui ”normaalista masennuksestani” eikä SSRI-lääkkeistä.
Muutaman kuukauden kuluttua menin takaisin yleislääkärille, joka vaihtoi lääkityksen sertraliiniin (Zoloft). Tämä teki sukupuolielimistäni vieläkin tunnottomammat, enkä kyennyt saamaan orgasmia. Samoihin aikoihin muutin Australiaan ja samaan aikaan mielialani muuttui uskomattoman matalaksi. Mielialani vaihteli usein, minulla oli enemmän synkkiä ajatuksia. Tälläkään kertaa en osannut yhdistää sitä SSRI-lääkkeisiin, vaan ajattelin että se johtui taustalla olevasta masennuksestani. Missään vaiheessa lääkärini ei nähnyt yhteyttä SSRI-lääkkeisiin, vaan minulle kerrottiin toistuvasti että tämä oli todennäköisesti masennuksesta johtuvaa.
Luotin ”asiantuntijoihin”
Vuonna 2015 menin takaisin yleislääkärilleni. Hän sanoi, että koska sitalopraami ja Zoloft eivät olleet tehonneet, minun pitäisi kokeilla SNRI-lääkettä; venlafaksiinia. Tämä tapahtui juuri ennen kuin lähdin matkalle. Käytin venlafaksiinia vain kaksi viikkoa, kunnes päätin, nyt riittää. Vieroitusoireet olivat raa’at, aivan kuin joku olisi iskenyt kallooni sähköiskuja. Pystyin hädin tuskin seisomaan ja tunne-elämäni oli merkittävästi latistunut.
Tässä vaiheessa sukupuolielimeni olivat täysin tunnottomat. Palattuani matkalta menin takaisin yleislääkärilleni, jolloin hän antoi minulle pienen annoksen sitalopraamia, jota käytin kesäkuuhun 2022 asti.
SSRI-lääkkeiden käytön aikana koin aivosumua, puheeni oli epäselvää, minulla oli pakko-oireita, pakkomielisyyttä ja bruksismia. Kaikki nämä oireet ovat loppuneet SSRI-lääkityksen lopettamisen jälkeen, mutta minulle on jäänyt seksuaalinen toimintahäiriö ja tunteiden latistuminen.
Syvää surua, elävältä haudattu
Lopettaessani masennuslääkkeet lopullisesti kesäkuussa 2022, minulle on kehittynyt erektiohäiriö, vakava tunne-elämän latistuminen ja sukupuolielimeni ovat täysin tunnottomat. Tunnen olevani vanki omassa kehossani, eikä kukaan pysty tai halua auttaa. Kemiallinen kastraatio on kidutuksen muoto, joka on kielletty useimmissa maissa. Minusta tuntuu että minua rangaistaan siitä, että luotin lääkärikuntaan.
Vasta joulukuussa 2022 sain tietää tilasta nimeltä PSSD (Post-SSRI Sexual Dysfunction) ja siitä, että oli tuhansia muita kaltaisiani ihmisiä, jotka olivat tietämättään ottaneet SSRI- tai SNRI-lääkkeitä, jotka olivat johtaneet pysyviin seksuaalisiin toimintahäiriöihin. PSSD voi murtaa vahvimmankin ihmisen.
En ole sama ihminen SSRI/SNRI-lääkkeiden jälkeen
Ongelma ei ole pelkästään seksuaalinen toimintahäiriö. SSRI-lääkkeet ovat aiheuttaneet minulle vakavan tunnetason tylsistymisen (lääkärit kutsuvat sitä anhedoniaksi), nyt en kykene nauttimaan mistään. Minulla ei ole enää luovaa kipinää. En ole enää spontaani. Voisin tuijottaa seinää koko päivän. Enää en nauti musiikista, enkä autolla ajamisesta. Enää en saa juoksemisesta “humalan tunnetta”, enkä nauti matkustamisesta.
Ennen masennuslääkkeiden käyttöä, ollessani viehättävän naisen seurassa, sain erektion ja tunsin itseni kiihottuneeksi koko kehossani. Nyt kehossani ei ole mitään fyysistä vastetta.
PSSD:n ja anhedonian vaikutus
Se, että sain tietää minulla olevan pysyvä vamma, on musertavaa. Johdan omaa yritystä ja minulla on kiireinen päivätyö. Kadun sitä, mitä olen tehnyt itselleni, olen toivoton tulevaisuuteni suhteen ja ajattelen joka päivä elämäni päättämistä.
Vaikka PSSD:n perimmäisen syyn selvittämiseksi tehdään tutkimuksia, en ole saanut mitään apua lääkäriltä, joka määräsi nämä lääkkeet. Lääkärini sanoi vain tilani olevan harvinainen ja että minun pitäisi mennä psykiatrille tutkimaan muita perimmäisiä syitä. Tämä neuvo ei auttanut saamaan itsetuntoani takaisin.
Kun seksuaalinen toimintakyky ja tunteiden kirjo on riistetty, aiheuttaa se paljon surua. Joka kerta, kun käyn suihkussa tai vessassa, saan muistutuksen tunnottomista sukupuolielimistäni. Terapeutille meneminen ei auta, koska vahinko kulkee mukanani. PSSD tuntuu raiskaukselta joka on aikaansaatu lääkkeellä.
PSSD:n esiintyvyys
PSSD:stä on raportoitu Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan sääntelyviranomaisille vuodesta 1991 lähtien ja ensimmäiset tutkimukset tästä tilasta tehtiin vuonna 2006. Mitään toimia näiden lääkkeiden poistamiseksi markkinoilta ei ole toteutettu.
Vuonna 2021 Yhdistyneen kuningaskunnan lääkkeiden ja terveydenhuollon tuotteiden sääntelyviraston (Medicines and Healthcare Products Regulatory Agency) tiedonvälityksen vapautta koskevan lain nojalla julkaisemat tiedot osoittivat, että yhteensä 1654 SSRI-lääkkeiden haittavaikutustapauksessa 1069 tapauksessa reaktio ei jatkunut sen jälkeen, kun lääkkeen käyttö lopetettiin, 225 tapauksessa reaktio jatkui lääkkeen lopettamisen jälkeen (toipumisaika ei ollut tiedossa), ja 144:ssä tapauksessa reaktio jatkui lääkkeen lopettamisen jälkeen (jolloin toipumisaika oli tiedossa).
The Journal of Urology -lehdessä vuonna 2020 julkaistussa retrospektiivisessä katsauksessa todettiin, että vuosien 2009 ja 2019 välisenä aikana neljä prosenttia niistä miespotilaista, joiden potilastiedot arvioitiin katsauksessa (yhteensä 43 potilasta), täytti PSSD:n kriteerit, koska seksuaalinen toimintahäiriö oli jatkunut yli kuusi kuukautta SSRI-lääkityksen lopettamisen jälkeen.
Vuonna 2023 Annals of General Psychiatry -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa ”Estimating the Risk of Irreversible Post-SSRI Sexual Dysfunction (PSSD) due to Serotonergic Antidepressants” (Arvioidaan serotonergisten masennuslääkkeiden aiheuttaman peruuttamattoman seksuaalisen toimintahäiriön riskiä) todettiin, että yksi 216:sta SSRI/SNRI-lääkitystä käyttäneestä miehestä kokee seksuaalista toimintahäiriötä vielä pitkään lääkityksen lopettamisen jälkeen. Tällä hetkellä 50 miljoonalle amerikkalaiselle on määrätty SSRI-/SNRI-lääkkeitä. Yhdistyneessä kuningaskunnassa niitä on määrätty 8,3 miljoonalle. Kun otetaan huomioon, kuinka moni on käyttänyt niitä aiemmin ja lopettanut sen jälkeen, nämä luvut voivat helposti olla kaksinkertaiset nykyiseen verrattuna. Esimerkiksi minun perheessäni kolme viidestä meistä on joskus käyttänyt SSRI-lääkkeitä, mutta kukaan meistä ei käytä niitä nykyään. Tämä tarkoittaa sitä, että noin 460.000 Yhdysvaltain kansalaisella ja 80.000 Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisella voi olla pysyvä PSSD.
Etenemispolun löytäminen
Vaikka PSSD:llä on ollut valtava vaikutus minuun ja perheeseeni, en ole saanut mitään tukea tai vastauksia MHRA:lta (Medicines and Healthcare products Regulatory Agency), joka vastaa siitä, että lääkkeet ja lääkinnälliset laitteet toimivat sekä ovat hyväksyttävän turvallisia. Luulin, että Yhdistyneen kuningaskunnan terveydenhuoltojärjestelmä piti olla ”maailman paras ”, joten olen menettänyt luottamuksen.
Monet asiantuntijat uskovat, että PSSD on joko paikallinen ongelma tai se perustuu aivoihin tai molempiin. Sukupuolielinten tunnottomuus on teorian mukaan jonkinlainen perifeeristen ja/tai ohuiden hermosäikeiden neuropatia, mutta lisätutkimuksia tarvitaan kipeästi. Odotan parhaillaan ohuiden hermosäikeiden neuropatian biopsiaa, joka maksaa minulle 2644 puntaa (n. 3173 euroa), eli suurimman osan säästöistäni. NHS on hylännyt toistuvasti hakemukseni neurologin vastaanotolle, joten minulla ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin tutkia yksityisesti, mitä minulle on tapahtunut. Tunteideni latistumisen suhteen minulla ei ole paljon toivoa parannuskeinosta, koska se tuntuu pysyvältä aivovauriolta. Vaikka en ole asiantuntija, PSSD:n sairastaminen on pakottanut minut sellaiseksi, koska lääkärikunta ei ole antanut minulle minkäänlaista tukea.
