”Suomessa jo tuhannet lapset syövät psykoosilääkkeitä oireisiin, joihin niitä ei ole
tarkoitettu. Kukaan ei tiedä, mitä siitä seuraa.
Psykoosilääkkeitä käyttävien lasten määrä on lähes kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Lääkkeillä pyritään hoitamaan esimerkiksi vaikeita käytöshäiriöitä, vaikka tutkimusnäyttö lääkkeiden tehosta on niukkaa. Lapsille eniten määrätyn psykoosilääkkeen, risperidonin, myyntiluvassa käyttö rajataan kuuteen viikkoon. Todellisuudessa lapset syövät lääkettä paljon pidempään, jopa vuosikausia. Pitkäaikaisen käytön vaikutuksia ei vielä tunneta.”
Lue juttu Longplaystä:
https://www.longplay.fi/jutut/1-mg-paivassa-kurittomuuteen
Se päättyy lauseisiin, jotka sopivasti tiivistävät yhden keskeisen ongelman terveydenhuollossa: kärsimystä ei kestetä, ei omaa eikä toisten, ja vain lievitetään sitä ongelmaa ratkaisematta. Jos asiaa tarkastellaan tutkimuksiinkin perustuen, ei lääkärin etiikan mukaista varmastikaan pitäisi olla tuollainen arpapeli, josta voi olla haittaa pitkällä aikavälillä, vaikka sitä haittaa olisikin vähemmistölle.
Lääkärin etiikan mukaista on yrittää lievittää lapsen ja hänen perheensä kärsimystä, vaikka aloittaessa olisikin arpapeliä, onko lääkkeestä enemmän haittaa kuin hyötyä.
Sen arvioiminen on kokeneellekin erikoislääkärille vaikeaa, sanoo nuorisopsykiatri Kirsi-Maria Haapasalo-Pesu. ”Joka kerta sitä miettii, että mitä nyt tehdään, ettei vaan pilata hyvää lasta.”
Yhtenä ratkaisuna ongelmiin jutussa mainitaan Voimaperheet -ohjelma. Siinä tunnistetaan riskiryhmään kuuluvat lapset seulonnalla nelivuotistarkastuksessa. Sen jälkeen lapsille ei tehdä mitään, vaan kaikki apu suunnataan heidän vanhemmilleen. Ohjelman avulla lasten empatiakyky parani ja käytösongelmat, adhd-oireet, ahdistuneisuus ja uniongelmat vähenivät merkittävästi, ilman että lapsista lähdettiin korjaamaan mitään.
