Kirjoitus ottaa kantaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen psykoosien hoidon laaturekisterin sekä mielenterveyspalvelujärjestelmän laadun kehittämisen tulevaisuuteen. Kirjoitus on julkaistu alun perin Nouseva mieli -yhdistyksen sivustolla ja sen jälkeen Tapio Gauffinin blogissa Helsingin yliopiston blogialustalla.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kansalliset laaturekisterit kansalliset laaturekisterit voivat tarjota hyödyllistä tietoa hoidon laadun ja vaikuttavuuden arviointiin potilasryhmittäin. Mielenterveysalalta mukana on psykoosien hoidon laaturekisteri, joka sisältää järjestelmällisesti tietoja skitsofreniaryhmän psykoosipotilaista, heidän saamastaan hoidosta ja hoitotuloksista vuodesta 2010 alkaen. Laatuindikaattoreita raportoidaan yhdeksän ja tietoja voi vertailla esimerkiksi hyvinvointialueittain. THL:n mukaan vuonna 2026 laaturekisteritoiminta jatkuu, mutta supistettuna. Yksittäisten rekisterien vertaiskehittämispäiviä ei pidetä ja vain muutaman rekisterin kehittämiseen keskitytään.
Psykoosien hoidon laaturekisterin kannalta suunnitelmat ovat oikean suuntaisia. Psykoosien hoidon laaturekisteri on tasokas tietolähde, joka on hyvä pitää tutkijoiden käytössä. Erityisesti pitkittäisasetelmia ensipsykoosikohorteista kannattaa rakentaa sekä tutkia psykoosin ilmaantuvuutta, koska tällaiset asetelmat ovat herkkiä palvelujärjestelmän toiminnan laadulle.
Vertaiskehittämisessä tai raportointinäkymässä asetelmat laadun kehittämiselle eivät ole läheskään yhtä kehittyneitä kuin tieteellisessä tutkimuksessa parhaimmillaan. Lisäksi populaatio, joka on muodostettu oirepohjaisten diagnoosien perusteella, aiheuttaa merkittävän ja yksilöiden kohdalla käytännössä varmuudella toteutuvan riskin täysin väärin ymmärrettävistä syy-seuraussuhteista ja korrelaatioista interventioiden ja lopputulemien välillä. Tämä johtuu jo siitä, että psykiatriset diagnoosit eivät juuri tarjoa tietoa siitä ongelmasta mitä pitäisi hoitaa, saati siitä mistä ongelma johtuu. Potilaiden ja heidän verkostojensa elämien haasteiden todelliset syyt ja kliinisten toimien seuraukset ovat hyvin epälineaarisia ja yhteenkietoutuneita, siinä missä laaturekisterin mallit ovat pelkistetyn lineaarisia. Erityisesti, kun ei ole kysymys ensipsykoosikohortista, niin sekoittavia tekijöitä on mukana todella paljon, kun syytekijät oireille ovat yksilöllisiä ja alkuperäinen ongelma on jo päässyt mahdollisesti kroonistumaan.
Psykoosien hoidon laaturekisteri todennäköisesti kertoo jotain olennaista hoidon laadusta ja vaikuttavuudesta harkiten käytettynä. Oikea käyttötarkoitus on tieteellinen tutkimus, jolloin tiedeyhteisö myös pääsee kriittisesti keskustelemaan tutkimusmetodologiasta, toisin kuin virastossa päätettävissä vertaiskehittämisasetelmissa. Vaikka osallisuutta järjestettäisiin, niin palvelujärjestelmän laadun ja vaikuttavuuden kehittämisen asetelma ei ole optimaalisesti mikään huutoäänestys tai keskimäärin kaikille kelpaava viranomaislinjaus.
Hoidon ja muun palvelun hyvä saatavuus, laatu ja vaikuttavuus ovat seurausta paikan päällä tehdystä johtamisesta, kehittämistyöstä ja kliinisestä toiminnasta. Hyvä työ aiheuttaa kyllä positiivisia muutoksia tulosindikaattoreissa, mutta kerääntyminen ”ymmärtämään” karkeasti yksinkertaistettuja tilastomalleja viranomaisen johdolla ei voi johtaa erityisen edistykselliseen lopputulokseen kyseessä olevan potilaspopulaation osalta. Muut laaturekisterit sisältävät pääsääntöisesti huomattavasti tarkkarajaisempia terveysongelmia, jollaisten tapauksessa vertaiskehittämisen keinoin on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa todellisuudessa olemassa oleviin syy-seuraussuhteisiin.
THL:lle linjaus, jonka mukaan psykoosien hoidon laaturekisteriä ylläpidettäisiin jatkossakin, mutta siihen perustuvaa vertaiskehittämistä vähintäänkin vähennettäisiin, on kannatettava. Näin voidaan rajalliset resurssit kohdentaa vaikuttavasti niihin toimintoihin, joille eniten on tarvetta. Palvelujärjestelmien toiminnan ja tuloksellisuuden vertailuun kannattaa luoda vähemmän keskusjohtoisia käytäntöä. Tietojohtamisen osalta fokuksen tulee olla lopputulemiin vaikuttamisessa, ja siitä miten se taas onnistuu, ymmärrys muodostuu tapauskohtaisesti ja johtaminenkin on laskettava mahdollisimman lähelle kliinistä työtä.
Vaikka on ehdottomasti syytä olla huolissaan hoidon laadusta ja vaikuttavuudesta sellaisissa elämäntilanteissa, joissa on läsnä myös psykoottisiksi määriteltyjä kokemuksia, niin kansalliseen laaturekisteriin perustuvaa vertaiskehittämistä ei tule nähdä erikoisalan statuksen nostatuksena. Mielenterveyspalvelujärjestelmää on aktiivisesti kehitettävä, mutta muilla keinoin. Esimerkiksi kehittämiseen tähtäävät osallistavat kyselytutkimukset hyvinvointialueilla ja mielellään niihin yhdistettävät prospektiiviset kohorttitutkimukset ovat soveltuvia menetelemiä. Erityisesti kannatamme sellaisia järjestelmäimpaktitutkimuksia, joissa tehdään kerralla useita toisiinsa liittyviä muutoksia kohti kokonaisia elämäntilanteita hoitavia, yhteisöön integroituja palvelujärjestelmiä. Mikäli luonnontieteellisyyden astetta halutaan lisätä, niin palvelujärjestelmään kohdistuva klusteri-RCT on soveltuva menetelmä. Esimerkiksi HUS-alue voisi olla soveltuva paikka pilotoida tällaista järjestelmää yhteistyössä THL:n kanssa edellä kuvatuin menetelmin. Myös laadullisen tutkimuksen tärkeys on muistettava, koska käsitteellinen ymmärrys ja siten koko ongelmanmääritys jää hyvin puutteelliseksi pelkillä kvantitatiivisilla menetelmillä.
Viitattu kirjallisuus:
Aaltonen, J., Seikkula, J., & Lehtinen, K. (2011). The comprehensive open-dialogue approach in Western Lapland: I. The incidence of non-affective psychosis and prodromal states. Psychosis, 3(3), 179–191. https://doi.org/10.1080/17522439.2011.601750
Bergström, T., Biro, M., Gauffin, T., & et al. (2022). Protocol for a participatory survey to investigate the long-term effectiveness of adult psychiatric services (PSILEAPS). A prospective exploratory cohort study. Psychiatria Fennica 53:1,220-229. https://www.psykiatriantutkimussaatio.fi/wp-content/uploads/2022/11/Psychiatria_Fennica-2022-Bergstrom.pdf
Lassila, A., & Leppo, A. (2025). Tutkimuskutsu psykoosin kokeneille: kokemuksia vallasta hoitosuhteissa. Viitattu 15.11.2025. https://madinfinland.org/wp-content/uploads/2025/09/Tutkimuskutsu-psykoosin-kokeneille.pdf
Pilling, S. Clarke, K., Parker, G., & et al. (2022). Open Dialogue compared to treatment as usual for adults experiencing a mental health crisis: Protocol for the ODDESSI multi-site cluster randomised controlled trial. Contemporary Clinical Trials 113: February 2022, 106664. https://doi.org/10.1016/j.cct.2021.106664
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2025). Psykoosien hoidon laaturekisteri. Raportti. Päivitetty 29.04.2025. Viitattu 15.11.2025. https://www.thl.fi/kansallisten-laaturekisterien-raportit/psykoosinhoidonrekisteri/
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2025). THL:n laaturekisteritoiminta jatkuu, mutta samalla selvitetään kansallisen vaikuttavuustiedon kokonaisuuden tarpeita. Viitattu 15.11.2025. https://thl.fi/-/thl-n-laaturekisteritoiminta-jatkuu-mutta-samalla-selvitetaan-kansallisen-vaikuttavuustiedon-kokonaisuuden-tarpeita
World Health Organization. (2021). Guidance on community mental health services: promoting person-centred and rights-based approaches. Geneva: World Health Organization. https://www.who.int/publications/i/item/9789240025707
